1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77
"-- mikä on sellainen demokratia, jossa sama puolue - RKP- on hallituksessa 40+ vuotta. Se muistuttaa kaatuneita sosialistisia 'demokratioita'!"
"Eikö se tieto, että riippumatta eduskuntavaalien tuloksista sama puolue - RKP - on aina hallituksessa vaikuta:
* a. vaalien uskottavuuteen
* b. käsitykseen länsimaisesta demokratiasta
* c. äänestysaktiivisuuteen
Tarkalleen ottaen, Suomen edustakuntavaaleissa äänestetään: - MITKÄ PUOLUEET TULEVAT RKP:N KUMPPANIKSI HALLITUKSEEN."
"DDR on hävinnyt, mutta sen koulujärjestelmä elää Suomessa. Pakkoruotsi-ideahan lainattiin sikäläisestä pakkovenäjän opetuksesta."
"Kielikylvyt ovat osa RKP:n rasistista strategiaa Suomen pakkokaksikielistämiseksi."
"Pyrkimys koko väestön kaksikielistämiseen on myös EU:n 2000/43 rasismidirektiivin vastaista. Suomalainen paradoksi on, että tätä vähemmistöjen suojeluun tarkoitettua direkitiiviä täytyy Suomessa soveltaa 92 %:n enemmistön suojeluun."
"Ruotsin lukeminen koulusssa ei tee kenestäkään faktisesti kaksikielistä, kuten ei minkään muunkaan kielen lukeminen."
"Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa väestön enemmistön lapset pakotetaan lukemaan vähemmistön kieltä. Ruotsin tankkaamisen tilalle oppilas voisi valita vaikka pitkän saksan, josta on jo kysyntää työmarkkinoilla."
"Pakkoruotsille ei ole mitään järkiperusteita; sitä ei voida rinnastaa esim. pakkobiologiaan tai matematiikkaan, jotka kuuluvat lähestulkoon kaikkien maailman koulujen opetusohjelmaan. Tähän naiiviin syyhyn tosin on vedonnut jopa ex- presidenttiehdokas."
"Suomalaisessa demokratiassa voi käydä niinkin, että 5 %:n vähemmistö määrää, mitä 95 %:n enemmistön on opiskeltava."
"Vieraan kielen oppii, jos on motivaatiota."
"Pakkoruotsi syö turhaan verorahat kun on järjetöntä että 94%:n enemmistö opiskelee 5% vähemmistön kieltä, etenkin kun sitä puhutaan lähinnä Ahvenanmaalla ja rannikkoseuduilla."
"Kysymys onkin pelkistetysti siitä, onko ruotsin kielen vaatiminen jokaiselta koululaiselta niin tärkeää, että oppilaan painotusmahdollisuus muihin aineisiin on meillä pysyvästi huomattavasti heikompi kuin muissa maissa."
"Mitä tulee pohjoismaiseen yhteistyöhön yleisesti, niin eiköhän perustelu ole jälkijättöinen. Sen vuoksi ei toki jokaisen tarvitse lukea ruotsia. Jo nykyisin käydään yhteistyö pitkälti englanniksi, kuten tapahtuu yliopistojen välillä. - Ja miksi muuten yhteistyön tulisi toimia aina yksipuolisesti: ruotsalaisten ehdoilla. Voisivathan ruotsalaiset yhtä hyvin opetella suomea."
"Aikaisemmin pakkoruotsin puolustajat ovat rinnastaneet sen mm. matematiikkaan ja historiaan. Heidän on erinomaisen vaikea ymmärtää, että näillä aineilla ja ruotsilla ei ole keskinäistä vertailupohjaa. Viimeksi mainitut aineet ovat yleisiä ja pakollisia kaikkien maiden kouluissa. Mutta ruotsin kieli on Ruotsin ulkopuolella pakollinen vain Suomessa."
"Suomenkieliselle valtaväestölle kaksikielisyys on keinotekoista, sillä ruotsinkielisistä 95,5 prosenttia on keskittynyt kaksikielisiin tai ruotsinkielisiin kuntiin."
"Eikö riittäisi, että jokaisella suomalaisella on yksi äidinkieli, nykyisillä suomensuomalaisilla suomi ja suomenruotsalaisilla ruotsi? Tähän tietenkin Rkp sanoo, että Suomi on lain mukaan kaksikielinen maa. Vastaan tähän, että lain, joka ei ole oikeus ja kohtuus ei pidä olla laki. Lakeja voidaan muuttaa, kun maailma muuttuu. Nyt olisi se paikka."
"Suomenkielisten tulisi opiskella ruotsinkieltä, jotta voisivat paremmin palvella ruotsinkielisiä heidän omalla kielellään, kehdosta hautaan." - Suomen tasavallan presidentti, Tarja Halonen
"Kyseessähän on lähes orja/isäntä asenne. Aivan erityisesti koska Suomen ruotsinkieliset käytännössä kaikki osaavat suomea."
"Kaksikielisen byrokratian ylläpitäminen ei ole ilmaista. Kaksikielisyys on rikkautta kirjaimellisesti tai oikeastaan vaatii sitä."
"-- 1930-luvulle asti koko yliopistolaitos oli varattu suomenruotsalaisille. Jos halajasi vaikka lakimieheksi niin silloin piti muuttua eli opetella kieli ja vaihtaa nimi."
"Miksi Olli-Pekka Heinonen lahjoitti Telialle Suomen umts-luvan ilmaiseksi kun samaan aikaan Sonera maksoi Saksan umts-luvasta miljardeja euroja?"
"Uusi kielilaki (423/2003) oli Paavo Lipposen palkkio RKP:lle tuesta Euroopan valloitukselleen, joka epäonnistui katastrofaalisesti --"
Ylös"Tiedotusvälineet yleensä kertoo 'virallisen totuuden' eli huijaa omaa kansaa kuten Venäjällä. Ei tämä kotokulttuuri näytä paljon 'Puuttinismista' eroavan.
Ja mikä se sellainen demokratia on jossa ei saa sanoa omaa näkemystään, vaikkapa kirjan/nettisivujen muodossa, no sehän on USA.
RKP on edelleenkin siinä uskossa, etteivät ruotsalaiset ole Suomessa vähemmistö vaan yhtä suuri ja tärkeä kansanosa, jota varten suomalaisten tulee opetella pakkoruotsia, jotta heitä voisi palvella. Suomenkieli ei ole RKP:n mukaan rikkaus vaan RKP:n ydinalueella (Närpiö) halutaan suomalaisuus kitkeä, jotta ruotsalaisuuteen ei vain tulisi suomalaisuutta."
Ylös
Sananvapautta suomalaisittain
Kirjoittanut: Richard Järnefelt 15.5.2005 klo 21.39
Sananvapautta suomalaisittain
"Ylen TV2 keskusteli Suomi puhuu - ohjelmassaan 4.5.2005 ruotsin kielen opintojen pakollisuudesta Suomessa. Keskustelu herätti kiinnostusta, ja toi satoja viestejä rekisteröityneiltä keskustelijoilta ohjelman kotisivuille. Näistä viesteistä julkaistiin kooste saman ohjelman seuraavassa jaksossa, 11.5.2005, ja itsekin olin koosteessa mukana. Sain kunnian esittää ehkä kaikista voimakkaimman kritiikin pakollista ruotsinopetusta ja suomenruotsalaisten organisaatioiden masinoimaa kielipolitiikkaa vastaan.
Koska ohjelmaan ei tullut pakkoruotsia puoltavia mielipiteitä ainuttakaan, myös siteeratut mielipiteet olivat pakkoruotsin vastaisia. Pari päivää mielipiteiden julkaisemisen jälkeen korviini kantautui villi huhu, että ruotsinkieliset vaikuttajat olivat ottaneet yhteyttä Yleisradion johtoon, ja vaatineet ohjelman lopettamista, koska se muka suhtautuu negatiivisesti ruotsinkielisiin. Kerrotaan, että he olisivat jopa verranneet ruotsinkielisten kohtelua juutalaisten kohteluun Saksassa taannoin. Tällainen väite on suomenkielisiä kohtaan hyvin loukkaava. Meillähän kielivähemmistön asiat ovat hyvin, joskus ehkä liiankin hyvin.
Menin sitten ohjelman kotisivuille (http://www.yle.fi/suomipuhuu/), ja kauhukseni huomasin, että koko kielipolitiikasta käyty keskustelu oli poistettu, ja sen sijalla luki vain "kielikeskustelu on päättynyt." Kaikki muista aiheista syntyneet keskustelut ovat auki ja jatkuvat edelleen.
Mitä tämä kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta? Mitä tämä kertoo niiden poliitikkojen rehellisyydestä, jotka selvästi vastoin suomalaisten enemmistön kantaa sallivat valheellisen ja kalliin kaksikielisyyden jatkumisen? Samat poliitikot sallivat myös koko kansan pakko-opettamisen, ja ovat säätäneet enemmistöä sortavan kielilain. Mitä tämä kertoo Yleisradion johdosta? Mitä tämä kertoo sananvapaudesta Suomessa?
Keskustelun poistaminen jonkin ohjelman sivuilta vain siksi, että aihe on arka, ei ole demokratian merkki. Vaadin Suomen kansalaisena, että lupamaksujeni kautta ylläpidetty Yleisradio palauttaa välittömästi tuon keskustelun takaisin. Tällaista ei pitäisi tapahtua länsimaisessa demokratiassa. Olemmehan viimein päässeet eroon YYA:sta ja sen sortin valehtelusta - jatkuuko perinne nyt "kaksikielisyyden" kanssa?
Laajemmin vaadin, että kaikki järjettömyys, hyssyttely ja salailu kieliasioissa lopetetaan, ja otetaan rehelliseen tarkasteluun se, onko Suomi oikeasti kaksikielinen, vaiko ei. Lisäksi pitäisi rehellisesti miettiä, olisiko lapsillemme kenties hyödyllisempää opetella silläkin ajalla jotain muuta kieltä kuin yhtä ruotsin murretta?"
Richard Järnefelt
rehtori, tutkija
Helsinki
5.kolonna Stella Polaris
10.7.2005 0:40
"RKP:n valta on rahavaltaa, joka perustuuu niihin useisiin säätiöihin ja rahastoihin, joihin esim. lapsettomat ruotsinkieliset ovat testamentanneet omaisuutensa, ja määränneet, että se on käytettävä 'vahvan ruotsalaisuuden edistämiseen Suomessa'. Useissa näissä säätiöissä on sellainen toimintakäsky, että mikäli Suomessa ruotsin kieli ajetaan alas, on rahastojen varat siirrettävä Ruotsiin 'turvaan' ja jatkettava Suomen 'valloitusta takaisin' sieltä käsin."
Ylös
Miten nyt käy sivistyksen?
saavutus kirjoitti 4.7 10:46
*Miten nyt käy sivistyksen?*
Espoon syyskauden viimeisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa syttyi kielisota, jonka sankariksi nousi *Timo Soini* (sit). Hän sai torjuntavoiton, kun valtuusto äänesti nurin (44-22) vaatimuksen, että kaupungin ylimmän johdon pitää osata hyvin ruotsia. Ruotsalaisen kansanpuolueen seitsemän valtuutettua olivat surullisia. He ja eräät kokoomuslaiset jättivät eriävän mielipiteen.
*Kaupunginhallitus vaati* kaupunginjohtajalta ja toimialajohtajilta "suomen tai ruotsin kielen erinomaista ja toisen kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa".Se tulkittiin niin, että johdon pitää osata erinomaisesti suomea ja hyvin ruotsia.Vanhan kielitaitosäännön mukaan johtajille riitti tyydyttävä ruotsin taito.Soini julisti, että uudistuksen jälkeen "tästäkin salista hyvin harva voisi hakea korkeaa virkaa".Soini puolusti jopa maahanmuuttajia - venäläisiä ja virolaisia lääkäreitä - joilla jo suomen kielessä on tekemistä.
*Kielitaisto* jakoi kokoomuksen. *Hanna-Leena Hemmingin* mielestä Soini puhui kerrankin asiaa. "Vain ne jotka ovat syntyneet kaksikieliseen perheeseen, voisivat hakea Espoosta johtovirkaa." "Kielitaito on vain yksi kriteeri, kun kaupunginjohtajia valitaan", valisti vihreiden *Raimo Inkinen*. *Jouni J. Särkijärvi* (kok) oli ruotsinmielinen: "Jos tämä olisi jokin tuppukylä, niin ei sillä väliä. Mutta Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki ja kansainvälinen teknologiakaupunki. Olisi kummallista, jos kaupunginjohto ei osaisi edes toista kotimaista. Pitäisi edes yrittää pitää yllä sivistystä." Sdp:n *Pekka Holopainen* nosti kissan pöydälle: "Ei tässä ruotsin taitoa huononneta, muttei myöskään alistuta siihen, mihin Rkp on asian hallituksessa vääntänyt." Kaupunginhallituksessa kielitaitosääntöä käsiteltiin kolmesti, ja ruotsalaiset saivat äänin 10-5 vaatimuksensa läpi.
*Valtuustossa he* yrittivät tosissaan, mutta olivat häviön jälkeen ystävällisiä kuten aina. Tiedän 1930-luvulta tapauksen, etteivät saman perheen suomen- ja ruotsinmielinen poika tervehtineet toisiaan kadulla ja kielsivät lapsiaankin sanomasta sedälle päivää.
*Christina Gestrinin* (r) mielestä ei ole paljon vaadittu, jos kaksikielisen kaupungin johtaja puhuu hyvin ruotsia. "Tyydyttävällä ruotsilla ei pysty käytännössä keskustelemaan." Gestrin on oikeassa. Menin kiitettävällä kouluruotsilla ja laudaturin kirjoittaneena Tukholmassa kysymään, mistä lähtee juna Gävleen. Virkailija joutui taluttamaan minut käsipuolesta junan luo. Kun noin neljän vuoden jälkeen palasin Tukholmasta ja jouduin Paraisille, minut talutettiin "hela veka" oikeaan osoitteeseen.
*Minulla ei ole* mitään ruotsia vastaan. Pakkoruotsinkin siedin. Silti hyvää englantia puhuva kaupunginjohto on mielestäni hyödyllisempi hitechcitylle. Riittää, että kaupungissa on ruotsia osaavia hoitajia dementiaa sairastaville vanhuksille.
Miten nyt käy sivistyksen?
asiaa kirjoitti 4.7 11:21
Soini teki todellisen sankarityön ja joutui heti hurrien hampaisiin.
Miten nyt käy sivistyksen?
niinpä kirjoitti 4.7 15:29
Hurrilla on paljon pieniä salakavalia naskalihampaita, joilla se näykkii totuudenpuhujia jatkuvasti salaa.
Miten nyt käy sivistyksen?
Siro-vedin kirjoitti 4.7 11:45
Tyypillistä ruotsalaista politiikkaa: yritetään saada sääntöihin sellainen pykälä, että vain ruotsalainen kelpaa pomoksi, että saadaan tuo demokratia pois jaloista pyörimästä.
On hyvä, että vihdoinkin joku nousee tällaista härskiä politiikkaa vastaan.
Mistä saataisiin mies myös Helsingin valtuustoon?
Ylös
Miksi pakkoruotsi kaikille?
Onlinejuntti kirjoitti 11.7 18:46
Tässä syy pakkoruotsin opettamiseen ja vaatimiseen itsenäisessä Suomessa vuonna 2005:
Vanhan yhteiskunnan näkyvin ominaisuus oli kiinteä säätyjako. Valtiopäivillä eivät edusmiehet edustaneet kansaa, vaan kukin omaa säätyänsä. Vuonna 1890 kuului koko Suomen kansasta aatelissäätyyn vain 0,12 %, akateemista oppiaineistoa edustavaan pappissäätyyn 0,26 %, kaupunkeja edustavaan porvarissäätyyn 3,11 % ja maaseutua edustavaan talonpoikaissäätyyn 26,15 %...
Koko väestöstä 70,36 % oli sellaista, joilla ei ollut edes välillistä äänioikeutta valtiollisissa vaaleissa. He olivat säätyjen ulkopuolella olevaa "yhteistä kansaa" eli rahvasta...
Aatelin pieni ruotsinkielinen joukko (0,12 % koko kansasta) omisti silti neljäsosan (25 %)valtiollisesta vallasta, toisen neljäsosan vallasta omaava pappissääty (0,26 % kansasta) oli myös lähestulkoon kokonaan ruotsinkielistä (25 % vallasta), porvaristosta myös osa oli ruotsinkielistä.
Valtaa ruotsinkielisillä siis valtiopäivillä n. 70-75 % ja lisäksi taloudellinen ja kulttuurinen valta. Aikaa on mennyt hieman yli sata vuotta. Se on vain muutama sukupolvi. Asiat muuttuvat perin hitaasti... varsinkin jos niitä jarrutetaan.
Talonpoikaissäädyn edustajat olivat useimmiten suomenkielisiä.
Näin ollen vuonna 1890, (ennen v. 1906 eduskuntauudistusta ja yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta) noin. 1, 5 - 2 % yläluokkainen ruotsalainen väestönosa omasi suurimman poliittisen vallan maassa.
Siitä on nyt hieman yli sata vuotta ja silti jäljet näkyvät vieläkin. Eniten asenteissa. Hidasta on kehitys tosiaan. Ja jotkut haikailevat noita aikoja takaisin vielä tänä päivänä... Jarrutusta ovat harjoittaneet toista sataa vuotta.
Tästä syystä pakkoruotsi.
Ylös
RKP:n ministereiden itsensä sanomaa
mukana olleen todistus kirjoitti 16:19
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=6942
Kansanedustaja Erkki Pulliainen (vihr) kirjoittaa erinomaisen kuvauksen Suomen hallituksen käenpojasta sfp:sta:
Kolumni Koillissanomissa huhtikuussa 2003
RUOTSALAISTEN YHDISTYS - POLITIIKAN KUMMAJAINEN
Minulla on ollut kunnia olla kolme kertaa hallitustunnusteluissa ja kaksikertaa itse hallitusneuvotteluissa. Ne ovat yleensä olleet varsin älyllisiä tilaisuuksia. Jokaisen mukaan päässeen puolueen edustajat ovat pyrkineetperustelemaan ideologisista tai käytännöllisistä lähtökohdista - asiasta riippuen - hankkeita tai lausumia, jotka haluavat saada mukaan hallitusohjelmaan. Vaikka käytännön arkipäivässä näyttääkin aika ajoin siltä, että puolueet ovat politiikaltaan hyvin samanlaisia, niin tuossa hallitusneuvottelutilanteessa erot tulevat selvästikin esiin.> Sanottu koskee todellisia poliittisia puolueita. Neuvotteluissa on joka kerta ollut mukana myös ryhmittymä, joka poikkeaa täydellisesti muista. Se on Ruotsalainen kansanpuolue, rkp. Olin vuonna 1999 talousryhmässä mukana. Kun muut neljä puoluetta argumentoivat välillä varsin kiivaastikin, niin yksi porukka sanoi, että ""meille käy kaikki, kunhan päästään mukaan hallitukseen"". Se oli juuri tuon rkp:n edustaja. Neljä vuotta ei ole tilannetta muuksi muuttanut. Nyt rkp vaati vain yhden virkkeen hallitusohjelmaan: ""Ruotsinkieliset palvelut turvataan"". Heille riittää kuulemma yksi ministerinsalkku, eikä senkään laadulla ole väliä. Näin heppoiset ehdot sopivat luonnollisesti kahdelle muulle, demareille ja kepulaisille, jotka nyt voivat sopia keskenään hallitusohjelmatekstistä. Jämä ministeriys, esim. kansliaministeriys, annetaan lopuksi rkp:lle, joka joutuu puheidensa jälkeen siunaamaan kaikki mitä kaksi muuta ovat sopineet. Rkp ei oikeastaan ole puolue laisinkaan. Se on ruotsinkielinen ruotsinkielisten yhdistys, joka valvoo siinä missä mikä tahansa etujärjestö ruotsinkielisen vähemmistön etuja. Eivät ne vähäisiksi ole jääneetkään. Tekemällä monipuoluehallituksissa kauppoja oikeiden puolueiden kanssa, rkp on voinut junailla ruotsinkielisille sellaisiakin etuja, joista ei hallitusohjelmassa oltu sovittu. Siis todella toimiva etujärjestö! Huippuunsa saakka edut on turvattu Ahvenanmaan maakunnalle. Olen ollut niitä hyväksymässä, koska sillä lunastetaan oikeus olla mukana muussa kansallisessa yhteiskunnallisessa keskustelussamme. Ei ihme, että Ahvenanmaan uusi kansanedustaja Jansson ilmoitti äänestävänsä aina hallituksen puolesta, olivat siellä edustettuina mitkä puolueet tahansa! 1970-luvulla hallituksessa oli SAK-ministereitäkin, joten ei se mitään ainoalaatuista ole, että siellä on etujen kesto kerääjänä rkp:kin. Se tässä kiusallista on, että varsinaiset poliittiset puolueet eivät voi käydä poliittista keskustelua tämän kestohallituspuolueen kanssa. Se vain otetaan täydennysjoukkona hallituksiin ja sillä siisti. No, ei todellakaan kovin siistiä mutta realiteetti kuitenkin.
Ylös
Tarkoitushakuista VIESTINTÄÄ
Vitsa kirjoitti 27.3 14:23
Helmikuun 28 päivänä vuonna 2003, pari viikkoa ennen eduskuntavaaleja, julkaisi STT mielipidekyselyn, joka otsikoitiin:
*Niukka enemmistö säilyttäisi pakollisen ruotsin kouluissa*
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/arkisto.shtml?2003/02/157245
STT:n mielipidekyselyn kysymys (jota ei koskaan julkaistu):
*Miten suhtaudutte toisen kotimaisen kielen säilyttämiseen pakollisena oppiaineena peruskoulussa, jolloin suomenkielisessä koulussa tulee opiskella ruotsia viimeistään seitsemänneltä luokalta alkaen ja ruotsinkielisessä suomea? Pitäisikö toisen kotimaisen kielen säilyä pakollisena vai ei?* 56 % kannatti _toisen kotimaisen_ kielen pakollisuutta
Kyseessä ei siis ollut
_Niukka enemmistö_ joka säilyttäisi *pakkoruotsin,* vaan
_Niukka enemmistö_ joka säilyttäisi *toisen kotimaisen kielen,* joka
voi siis olla SUOMI tai RUOTSI. Kaiken lisäksi tulos saatiin aivan liian pitkällä ja sekavalla kysymyksellä, joka esitettiin puhelimessa, eikä kirjallisena, niin kuin olisi ollut ymmärrettävyyden kannalta välttämätöntä.
_Mustavalkoinen kirjoitti 28.2.2003_
Ilmaus _toinen kotimainen_ oli koko tarkoitushakuisen ja monimutkaisen kysymyksen avainkohta. Vaikka kysymys koski nimenomaan molempien kotimaisten kielten pakollisuutta, niin myös toimittajat menivät STT:n ansaan ja uutisoivat harhauttavasti vain pakollisesta _ruotsista_ esimerkiksi otsikoilla
*56 % kannattaa pakollista ruotsia*
*Enemmistö säilyttäisi pakollisen ruotsin*
*Niukka enemmistö säilyttäisi pakkoruotsin kouluissa*
Kun otetaan huomioon ylipitkästä kysymyksestä johtuva selvä väärinkäsitysten mahdollisuus, ei saatu lopputulos ole yksiselitteinen, eikä ilmaise missään tapauksessa ainakaan _pakollisen ruotsin_ kannatusta, niin kuin kyselyn tulosten uutisoinneissa haluttiin väittää.
Taloustutkimus Oy:n vastaavat mielipidekyselyt 1990-2003
*Pitäisikö ruotsin kielen opetus olla vapaaehtoista kaikille suomenkielisille koululaisille?*
1990...66 %
1991...66 %
1997...72 %
1999...71 %
2001...67 %
2003...67 % kannatti _vapaavalintaista_ *ruotsin* opiskelua
Muita asiaa koskevia tutkimuksia, joissa kaikissa on pakollisen ruotsin vastustus 60 - 91 prosenttia http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply.jsp?b=politiikka&t=44167&m=17
Ainoastaan STT:n kyselyn tulos poikkeaa olennaisesti muista. Herääkin kysymys, miksi se julkaistiin pian sen jälkeen, kun julkisessa keskustelussa vaiettu kielilaki hyväksyttiin eduskunnassa demokratian ja asian kiistanalaisuuden kannalta oudon yksimielisesti 179 - 3? Kun otetaan huomioon kymmenet yksiselitteisesti ruotsin kielen pakollisuuteen kielteisesti suhtautuvat tutkimustulokset, ymmärtää miksi asiaa ajettiin loppuun asti pimennetyin lyhdyin ja miksi sitä mm. STT:n gallupilla haluttiin jälkeenpäin ikään kuin selittää.
_Ahonlaita kirjoitti 28.2.2003_
Julkaisemalla "gallup-tutkimuksen" vain paria viikkoa ennen eduskuntavaaleja, syyllistyi STT mitä räikeimmin politiikan tekoon aikana, jolloin pitäisi edellyttää erityistä puolueettomuutta ja varovaisuutta. En enää kykene uskomaan kyseisen tietotoimiston ehdottomaan rehellisyyteen tai korkeaan journalistiseen moraaliin.
______________________________________________________________
Suomen Tietotoimiston, STT, pääomistajat vuonna 2003
28.9% *Alma Media* ruotsalainen lehtikonserni Bonnier
22.1% *Helsingin Sanomat* ruotsinmielinen Pohjoismaiden suurin päivälehti
______________________________________________________________
Hufvudstadsbladet
minä kirjoitin kirjoitti 19.7 12:43
*Henrik Lax. Totesi eduskunnassa että "Kertokaa ylioppilaille että he tarvitsevat ruotsia jos haluavat tehdä uraa tässä maassa".*
Jos joku sanoisi Eduskunnassa, että ruotsinkielisille ylioppilaille pitää kertoa heidän tarvitsevan suomenkieltä luodakseen uraai tässä maassa, Höblässä [Hufvudstadsbladet] alkaisi välittömästi kauhea ulina ruotsinkielisiä kohdanneesta vihan lietsonnasta, vaikka jokainen selväjärkinen tajuaisi, että kyse on pelkän itsestään selvyyden ääneen lausumisesta.
Ylös"Ruotsalaisuuden päivänä 6. 11. TV 4:n *Lööpin takana* klo 17:05 ohjelma hehkutti Erik Mickwitzin ja opetushallituksen Jakku-Sihvosen voimin vahvasti pakkoruotsin puolesta. Ohjelman alussa äänet pakkoruotsin puolesta ja vastaan oli 25 % puolesta ja 75 % vastaan. Keskustelun jälkeen luvut olivat 11 % puolesta ja 89 % vastaan. Ohkelmaan otetaan kantaa kännykän tekstiviestein. Ei siis mennyt propaganda oikien perille nuorisoon."
Erkki Pihkala 11.11.2002
YlösJäi mitali saamatta
Suomalaiset ja kansainväliset lehdet kommentoivat viime viikkoista Nokian johtajanvaihdosta melko säyseästi. Jorma Ollilaa kehuttiin ja Olli-Pekka Kallasvuolle toivoteltiin menestystä. Myötämielisyys Jormaa kohtaan oli Ilta-Sanomissa jopa niin syvää että lehti ilmaisi huolestumisensa siitä, miten Jorma pärjää sitten kun palkkatulot putoavat pois. Uskon itse, että tarkan markan pohjalainen, jos nuukasti elää, selviää jokapäiväisistä menostaan jäljelle jäävillä sivutuloillaankin.
Eräs kotimainen lehti kuitenkin poikkesi muiden linjasta. Hufvudstadsbladet nimittäin esitti myös kritiikkiä Jorman johtajakaudesta, vai esittikö se kritiikkinsä varoituksen sanoina O-P:lle. Lehti luetteli Jorman synneiksi muun muassa seuraavat seikat.
Jorman johtajakaudella Nokia ei ole sijoittanut tuotantolaitoksiaan "traditionaalisille suomenruotsalaisille seuduille", vaikka suomenruotsalaiset säätiöt ovat omistaneet hänenkin aikanaan runsaasti Nokian osakkeita. Näin suomenkielisenä tulee ajatelleeksi, mahtaako Nokian huima menestys johtua juuri siitä, ettei se ole laittanut tehtaitaan rantaruotsalaisiin kuntiin? Toinen, ehkä vielä suurempi synti on se, että Nokian johtajisto ja hallitus on hänen aikanaan putsattu suomenruotsalaisista "pappas pojista". En viitsi tuon osalta edes arvella menestyksen ja toimenpiteen välistä korrelaatiota. Kolmas synti on se, että Nokian kehittämisessä ei ole muutenkaan otettu huomioon riittävässä määrin kielipolitiikkaa.
Minulta olisi ehkä jäänyt huomaamatta nämä Hufvudstadsbladetin kommentit, ellei niihin olisi liitetty uhkausta. Lehti nimittäin arveli, että Jormalta jää noiden rikkeiden johdosta saamatta suomenruotsalaisten kansankäräjien ansiomitali. Varmaan Jorma on kauhuissaan kun menettää moisen arvomitalin. Tai toisaalta mahtaako hän kuitenkaan olla ihan maahan lyöty? Onhan mies sentään vuosikaudet kieltäytynyt vastaanottamasta vuorineuvoksen titteliä, jota jossain vähemmän kieliväritteisissä piireissä kuitenkin pidetään hieman korkeampana kunnianosoituksena kuin samettirasiassa annettavaa pronssimitalia.
Artikkeli olisi tuosta uhkauksestakin huolimatta jäänyt minulta ehkä huomaamatta, ellei se olisi ollut kyseisen aviisin arvovaltainen pääkirjoitus, jonka oli allekirjoittanut lehden päätoimittaja Max Arhippainen (max.arhippainen@hbl.fi). Niinpä ajattelin, pyytämättä ja yllättäen antaa O-P:lle neuvon. Jos hän aikoo kymmenen vuoden päästä saada kasankäräjien pronssisen mitalin, kannattaa johtajanimityksissä ja tehtaiden sijoittelussa ottaa huomioon kotimainen kielipolitiikka. Suomenkielisen kansanryhmän puolesta toivon kuitenkin, että hän keskittyy edeltäjänsä tavoin kuitenkin ensisijaisesti yhtiön menestymiseen. Menestyksekkään Nokian valtiolle maksamilla verorahoilla voivat poliitikot jatkaa rahan syytämistä "traditionaalisille rantaruotsalaisille seuduille". Ja ehkä julkisen sektorin puolelta löytyy muutama hyväpalkkainen joutovirkakin niille "pappas pojille", jotka eivät pelkän äidinkielensä varassa pääse Nokialle johtajiksi.
Kalle Isokallio
Julkaistu: 8.8.2005 Iltalehti
Ylös"Kielilaki oli pommi"
"Uusi kielilaki tuli voimaan vuoden 2004 alussa. Sen uudistaminen sisältyi Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmaan ja Matti Vanhasen hallitus huolehtii kielilain käytännön sovelluksesta.
Valmistelijana oli Sten Palmgren, joka on myöhemmin ilmaissut ihmetyksensä siitä, että lakia ei juurikaan esitelty kansalle ennen eduskunnan hyväksymistä. Vaikuttaa vähän siltä, että kansanedustajatkaan eivät tunteneet lain henkeä. Ainakaan he eivät aavistaneet kansan reaktioita. Niitä on oikeastaan hyvin vähän näkynyt lehdissä. Sen sijaan internetissä on ollut väsymätön kirjoitusten tulva lain voimaan tulosta lähtien.
Suomenkielisiä väestöstä on yli 90 prosenttia. Ruotsinkielisten osuus on runsaan viiden prosentin luokkaa. Silti maa on virallisesti kaksikielinen. Kielilaki merkitsee valtavaa menoerää. Kaksikielisen byrokratian ylläpitäminen ei ole ilmaista. Kaksikielisyys on rikkautta kirjaimellisesti tai oikeastaan vaatii sitä.
Eniten kielilakia on arvosteltu seuraavista syistä. Valtion virkoihin ei pääse ilman kielitodistusta. Monet kunnat ovat kaksikielisiä, vaikka puhujia on kourallinen. Kaikilla kouluasteilla on pakollisia ruotsinkursseja.
Korkeakoulututkintoja ei voi suorittaa ilman virkamiesruotsin tutkintoa.
Ruotsinkielistä palvelua on oltava saatavilla kaksikielisissä kunnissa ja valtion keskushallintoviranomaisissa palvelun vaatimista ei tarvitse perustella.
Kysymys ei ole äidinkielestä. Ruotsinkieliset voivat olla äidinkieleltään vaikka virolaisia, vietnamilaisia tai mitä tahansa maahanmuuttajia, jotka ovat osuneet ruotsinkieliselle alueelle.
Ruotsinkielen todistuksella voi syrjäyttää kokeneemman ja pätevämmän suomenkielisen. Korkeakoulujen ruotsinkielisille opiskelulinjoille pääsee huomattavasti helpommin kuin suomenkielisille.
Arvostelun aihetta on paljon. Ruotsinkieli ja sen palvelut eivät ole koskaan olleet vaarassa.
Henrik Lax puolusti lakia kirjoittamalla muun muassa: "On tietysti kipeä asia poliisihallinnolle, kun uusi laki on paljastanut, että aikaisemmin voimassa olevia vaatimuksia ei ole vuosikausiin noudatettu."
Eikö tällainen laki olisi pitänyt uudistaa ajat sitten nykyajan todellisuutta vastaavaksi? Suomenkielisellä enemmistöllä on syytä suuttua.
Kansa on kahden kielen tynnyrissä. Muita kieliä voi opiskella ruotsin lisäksi, toisin kuin muissa pohjoismaissa, joissa kaikissa englanti on pakollinen kieli.
Ruotsin kieli voisi saada aidosti innostuneita opiskelijoita, jos se olisi vapaaehtoinen muitten kielten rinnalla."
Marja Leena Lempinen
Julkaistu: 10.8.2005 Turun Sanomat
YlösYlen rahoituskriisi ja kaksikielisyys
Marja-Leena Lempisen erinomainen kirjoitus (TS ke 10.8.) "Kielilaki oli pommi" sopi osuvasti edellisen sunnuntain puolentoista sivun artikkelin "Yleisradion yllä jyrisee" perään kuin muistutukseksi siitä, mistä Ylen rahoituskriisissäkin on keskeisesti kysymys.
Koko maan väkisin pidetyn ja järjettömän kalliiksi tulevan kaksikielisyyden takia Ylen ruotsinkielisten ohjelmien on kuuluttava ja näyttävä koko maassa, vaikka kaksikielisiä kuntia on vain parilla rannikon kaistalla ja saaristossa. Ylen eli yli 90 prosenttisesti suomenkielisten katsojien on maksettava vuodesta vuoteen tämä miljoonien eurojen lasku.
Kun sunnuntaisessa kirjoituksessa haikailtiin, onko enää varaa ylläpitää kansallista, ei-kaupallista tv-tuotantoa ja tehdä omia laadukkaita suomenkielisiä ohjelmia, niin ei sanallakaan puututtu FST:n ohjelmatuotannon kohtuuttomaan osuuteen. Ylen ruotsinkielinen osasto nielee noin 17 prosenttia koko budjetista, vaikka ruotsinkielisten maksajien osuus on alle 6 prosenttia. Ja osuus on ilmeisesti vielä kasvamassa ruotsinkielisten oman digikanavan takia.
Liian aikainen digilähetyksiin siirtyminen tuli tietysti kalliiksi, mutta tämä haitta on sentään edes puolessatoista vuodessa poistuva. Milloin poistuu järjettömän kallis koko maan kaksikielisyys?
Olli Porra
Julkaistu: 12.8.2005 Turun Sanomat
YlösEx-ministeri: Lipponen esti pakkoruotsin poistamisen
Toisen kotimaisen kielen poistuminen ylioppilaskirjoitusten pakkoaineena olisi saattanut toteutua jo viime hallituskaudella, ellei silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) olisi estänyt sitä.
Edellisen hallituksen opetusministeri Maija Rask (sd.) kertoi tänään eduskunnassa, miten hän eräänä kauniina aamuna sai puhelun pääministerin kansliasta.
- Viesti oli selvä ja yksinkertainen: En saaaa tuoda muutosesitystä hallituksen käsittelyyn. (RKP:n eduskuntaryhmää silloin johtanut) kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos ja pääministeri olivat sopineet asiasta.
Nykyisessä hallituksessa RKP ei ole saanut enää sivustatukea ja puolueen ministerit Jan-Erik Enestam ja Wideroos ovat jääneet yksin vastustamaan muutosta, jonka he pelkäävät heikentävän ruotsin kielen asemaa Suomessa.
Toisen kotimaisen kielen - useimmille ruotsin - poistuminen ylioppilaskirjoitusten pakkoaineena sai tänään pääosin myönteisen vastaanoton, kun eduskunta aloitti hallituksessa kiistaa herättäneen lainmuutoksen käsittelyn.
Julkaistu: 20.04.04 Kaleva
Ylös
Mikä on maanhankintalain ns. ruotsalaispykälä (92 §) ??
Kysyjä kirjoitti 17.8 13:41
*Mikä on maanhankintalain ns. ruotsalaispykälä (92 §) ??*
*Maanhankintalakia sorvattaessa siihen piti sisällyttää erityinen "ruotsalaispykälä " (92 §), jolla ruotsalaisten edut turvattiin.*
+++
Siirtoväen asuttamiseen liittyviä ongelmia on käsitelty muiden muassa kahdessa väitöskirjassa.
Toinen on nimeltään Siirtoväen pika-asutuslaki 1940, Helsinki 1982, tekijä Silvo Hietanen. Toisen nimi on Karjalaisen siirtoväen asuttamisesta käyty julkinen keskustelu vuosina 1944-48, Jyväskylä 1969 ja tekijä Keijo K. Kulha.
Molemmissa kerrotaan yhtäpitävästi, että ruotsinkielinen väestö vastusti erittäin kiivaasti siirtoväen asuttamista ruotsalaisalueille.
Kiihkeimmät heistä vaativat karjalaisten sijoittamista Oulujoen pohjoispuolelle. Ruotsinkielisessä Svensk vakt - lehdessä uhkailtiin jopa aseellisella väliintulolla. Suomenkielisten sanavarastoon ilmestyi uusi käsite "pyhä ruotsalaismaa", kun sen saaminen siirtoväen käyttöön piti kaikin keinoin estää.
*Maanhankintalakia sorvattaessa siihen piti sisällyttää erityinen "ruotsalaispykälä " (92 §), jolla ruotsalaisten edut turvattiin.*
Silloisen maatalousministeriön asutusasiainosaston (ASO) ylijohtaja Veikko Vennamo, joka työkseen hoiteli siirtoväen maanhankintaa, kirjoittaa teoksessaan Jälleenrakennuksen ihme mm. seuraavasti: " Mitä sitten tekivät ruotsinkieliset kartanonherrat ja poliitikot tässä "ruotsalaisen pyhän maan" asiassa? He unohtivat Suomen edun ja velvollisuutensa Suomen kansalaisina: He pyysivät erilaisia kanavia myöten apua Ruotsin poliittisilta voimilta ja tukea Ruotsin lehdistöltä.
Se oli moraalista isänmaan pettämistä tilanteessa, jossa Suomi taisteli olemassaolostaan ja vapaasta yhteiskuntajärjestelmästään. Siirtoväki oli kuoleman hädässä niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Mikä on maanhankintalain ns. ruotsalaispykälä (92 §) ??
Ohoh kirjoitti 17.8 14:35
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm#osa9
*Hallitus siis hyväksyi Nissisen komitean kannan, ja maatalousministeri Eemil Luukka esitteli maanhankintalakiesityksen 2.2.1945 eduskunnan lähetekeskustelussa.
*Suuren valiokunnan käsittelyssä 12.3.1945 esitettiin muutoksia kielikysymykseen. Pääministeri Paasikivi puhui pitkään suuren valiokunnan ensimmäisessä istunnossa. Hän korosti, että pienen vähemmistön oikeusasemaa: "Ruotsinkielisen vähemmistön tulee tuntea itsensä turvatuksi ja sen olot pitää järjestää sillä tavoin, että se itse tuntee viihtyvänsä tässä maassa. Ruotsin ja koko Pohjoismaiden erityinen mielen- kiinto meidän maatamme kohtaan on olennaisesti sen varassa, että he tuntevat kiinnostusta ruotsinkielistä kansanosaa kohtaan."
*Ruotsalaispykälä muotoutui lopulta suuressa valiokunnassa seuraavanlaiseksi: "Siirtoväen sijoittaminen on toimitettava siten, ettei yksikielinen kunta muutu kaksikieliseksi tai ettei kaksikielisessä enemmistökieli vaihdu."
Mikä on maanhankintalain ns. ruotsalaispykälä (92 §) ??
Ohoh kirjoitti 17.8 14:43
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm#osa9
Vuoden 1945 maanhankintalaki aiheutti reaktioita ns. ruotsinkielisissä piireissä. Ruotsalaisen kansanpuolueen hyväksymässä ohjelmassa 1937 todettiin, että puolue haluaa säilyttää ruotsalaisten asuma-alueet ja ruotsalaisen maanomistuksen. Tämä on Keijo K. Kulhan mukaan nähtävä myös puolueen periaatteellisen suhtautumisen taustana suhtautumisesta sodanjälkeiseen siirtoväkikysymykseen.
Vuonna 1944 RKP kannatti rintamamiesten, sotainvalidien, -leskien ja -orpojen vapaaehtoista asuttamista. Koska Pohjanmaan ruotsalaisseuduilta oli maata saatavissa vähän, toivottiin, että halukkaat voitaisiin siirtää Etelä-Suomen ruotsalaisalueille. Kesäkuun 2. päivänä vuonna 1945 RKP:n puoluepäivät pidettiin maanhankinta-asetuksen antamisen aikana.
Puolueen julkilausumassa korostettiin, että hallituksen pitää toteuttaa maanhankintalakia tarkoin lain mukaisesti: ruotsinkielisten ja suomenkielisten suhde ei saa muuttua.
Vuoden 1946 puoluepäivät kiinnittivät huomiota sijoitussuunnitelmaan ja kielisuhteeseen; samalla kiiteltiin Paasikiveä, joka oli antanut tukea kieliasiassa. Vuoden 1947 julkilausumassakin tähdennettiin, ettei kielellinen suhde saa muuttua yksikielisissä ruotsalaisissa ja kaksikielisissä kunnissa. Merkikoivisto-hankkeesta käytettiin ilmaisua "vansinnigt företag".
Kun käytännön asutustoiminta pääsi vauhtiin, RKP:n eduskuntaryhmä seurasi tarkoin tilanteen kehittymistä ja maan ruotsinkielisten reaktioita kielikysymyksessä. Pohjanmaalla syksyllä 1945 tapahtuneen liikehdinnän todettiin menneen liian pitkälle. Ralf Törngren piti epäviisaana hyökätä voimakkaasti ministeri Luukkaa vastaan. Mustamaalaaminen pitäisi suunnata Vennamoon ja Virolaiseen.
Mauno Laisaari ei muista keskustelleensa erityisesti ruotsalaispykälästä Luukan kanssa.
- Ei meillä ollut siitä sen suurempaa juttuaa. Tosin maanhankintalain ruotsalaispykälä oli meille täysi yllätys Karjalan Liitossa. Se oli väärä juttu ja jäi vääräksi. He saivat Hangon, ja myöhemmin Porkkalan luovutuksesta uusia tiloja läheltä, Etelä-Suomesta ja Uudeltamaalta. Heidät kuitenkin vapautettiin omaisuudenluovutusverosta, kuten karjalaisetkin.
- Kun alueet palautettiin, niin ne ruotsinkiieliset, jotka olivat luopuneet pika-asutustilasta, saivat tilansa takaisin. Mutta omaisuudenluovutusveroa he eivät maksaneet koskaan, vaan jäivät sen ulkopuolelle. Varsinainen ruotsalaispykälä merkitsi sitä, että ruotsinkieliset tilanomistajat voivat korvata maanluovutusvelvollisuutensa rahalla, saivat hankkia korviketilan tms.
- Maatalousvaliokunnassa pykälä olisi hylättty, mutta se jäi kuitenkin lakiin, kun Paasikivi ilmoitti muussa tapauksessa eroavansa presidentin paikalta. Toivo Ikonen, Karjalan Liiton kiinteistötoimiston päällikkö, oli silloin maatalousvaliokunnassa.
Johannes Virolainen kertoi, että "ruotsalaispykälän kanssa Luukalla oli vaikeuksia Paasikiven kanssa. Hän yritti tietysti saada sen niin hyväksi mahdollista karjalaisten kannalta." - Paasikivi sitä poliittisista syistä tärkeäänä. Hän sanoi, että jos ruotsalainen maanomistus meidän maassamme lopetetaan, niin silloin Ruotsi ei enää tunne meitä kohtaan mitään mielenkiintoa.
- Vuona 1945, kun olivat ensimmäiset sodan jjälkeiset vaalit, ja silloin tietysti Maalaisliitossa oli eniten karjalaisia, me muodostimme karjalaisen, luovutetun alueen eduskuntaryhmän, johon kuului menetetyn Viipurin läänin alueelta kaikki siirtoväen edustajat, mukana oli myös pohjoiskarjalaisia ja eräitä kainuulaisia kansanedustajia. Luukka oli pitkän aikaa tämän ryhmän puheenjohtaja. Ryhmä kokoontui aluksi joka viikko käsittelemään karjalaisia koskevia tärkeitä asioita.
Kielipykälä perustui Ruotsin lupaamaan poliittiseen tukeen rauhanneuvotteluissa. Tätä seikkaa hyväksi käyttämällä puhuttiin presidentti ympäri. Kyllä Ruotsi tiesi jo silloin, minkä verran sillä oli haluja auttaa meitä, Jussi Raatikainen (sd.) kärjisti Karjalan Liiton hallituksen koko- uksessa 9.10. eduskuntatalossa.
Paasikiven Päiväkirjat I:
"III 23.5.1946 Kullberg soitti minulle ruotsinkiel. maanhank. sijoitussuunnitelmasta, josta neuvoteltu 6 kuukautta.
... Kullberg pyysi minua tarttumaan asiaan. Ensi sunnuntaina alkaa ruots. puoluekokous, ja siinä tulee tästä asiasta ikävä keskustelu. Aamupäivällä kirjoitin Pekkalalle kirjeen pyytäen häntä järjestämään asian. Kehotin ratkaisemaan asian valtioneuvostossa. Huomautin asian merkityksestä sekä sisä- että ulkopoliittisesti.
Eilen puhuin siitä Vidingin kanssa telefonissa kehoittaen neuvottelemaan Kullbergin kanssa ja sopimaan asian. Jo ennen Luukan eroa hallituksesta asia pitää olla selvä
. (---)
Refl. Suomen kansa on poliittisesti ja erittäinkin ulkopoliittisesti vähälahjainen. Eivät ymmärrä, että tässä on kysymys paljon tärkeämmistä asioista kuin 350 perheestä. Valitettavasti minä en voi puhua tästä asiasta niin selvästi kuin pitäisi, koska herättäisi huomiota venäläisissä. Suomessa on tosiaan ylen vaikea hoitaa asioita.
M. Pekkala ilmoitti, että asia oli ollut ministerivaliokunnassa, jossa oli kaikkien hallituksessa olevien puolueiden edustajia. Kaikki muut paitsi Viding hyväksyivät ruotsalaisten välitysehdotuksen. Minä kehoitin vakavasti hoitamaan tämän asian ja korostin sen merkitystä sekä sisä- että ulkopoliittisesti. Lupasivat hoitaa asian."
JKP 16.8.1946
"Sitten otin puheeksi maanhankintalain asutussuunnitelman ruotsinkielisillä alueilla. Sanoin, että minun mielestäni se asia on selvä. Minä olen itse kirjoittanut 92 pykälän laissa ja sen on valtioneuvosto hyväksynyt. Ja eduskunnan edessä olen selvästi sanonut, mitä se tarkoittaa. Jos eduskunta ei olisi hyväksynyt tätä tulkintaa, niin eduskunnan olisi pitänyt muuttaa 92 pykälä, mutta eduskunta hyväksyi sen muuttamatta. Tämän mukaisesti minä myös kirjoitin vastaavan pykälän toimeenpanoasetuksessa.
Jos nyt tulee eduskunnan puolelta sellainen lausunto, että toimeenpanoasetus ei ole lain mukainen, vaan on lainvastainen ja että minä siis olen antanut lainvastaisen asetuksen ja itse kirjoittanut puheena olevat pykälät, niin minä en voi sitä sietää, vaan tulen vetämään siitä johtopäätökset ja asialla tulee olemaan suuret poliittiset seuraukset.
Kehoitin vakavasti valtioneuvostoa ratkaisemaan asian ensi viikolla, jotta asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Sanoin myös, että asia on valtakunnalle yleispoliittisesti tärkeä. Nyt on kysymys ainoastaan 350 karjalaisperheestä ja se on suhteellisen pieni asia.
(-)
Sanoin myös, että minä en voi sallia, että lain tarkoitus aiotaan tehdä tyhjäksi virkamiesten toimenpiteen kautta. Koko valtioneuvosto on yksimielinen paitsi Viding, joka koettaa estää asian ratkaisua. Asia oli jo valmis, kun Luukka joutui pois hallituksesta, mutta Viding on sotkenut asian."
JKP 23.8.1946:
"Viime aikoina olen ollut pakotettu tarmokkaasti toimimaan saadakseni maanhankintalaissa edellytetyn ruotsinkielisten ja kaksikielisten seutujen sijoitussuunnitelman järjestykseen maanhankintalain 92 pykälän ja toimeenpanoasetuksen mukaisesti. Pohjanmaan ruotsalaisen seudun kohdalta asia on järjestyksessä, mutta etelä-Suomessa on asiaa viivytelty.
Koko viime talven asiaa harkittiin Luukan, Kuhlbergin ja asiantuntijain kanssa ja sen piti olla valmis. Kehotin Luukkaa järjestämään asian sovussa ruotsalaisten kanssa. Mutta Viding, tultuaan hallitukseen, on sitä lykännyt ja on tehnyt suunnitelman niin, että suomalainen väestö voisi lisääntyä 4 %, ruotsalaiset ovat suostuneet siihen, että 2 % on korkein.
Asetuksessa sanottu, että suhteen pitää pysyä oleellisesti samana. Vaikka minä asutuslakia eduskunnassa käsiteltäessä kolme kertaa (maatalousvaliokunnassa, suuressa valiokunnassa ja eduskunnan täysi-istunnossa) lausuin hallituksen kannan ja vaikka eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen muuttamattomana ja siis myös sen tulkinnan, minkä hallitus määräykselle antoi, niin sosialidemokraattinen edustaja Eskola otti asian esille maatalousvaliokunnassa väittäen, että asetus ei ole lainmukainen, ja maatalousvaliokunta päätti pyytää perustuslakivaliokunnalta lausuntoa.
(-)
Refl. Ei mikään asia tahdo mennä, ellei sitä pakolla aja. Suomen kansa ei ole poliittisesti, ainakaan ulkopoliittisesti, lahjakasta. Nyt on kysymys ainoastaan 350 siirtolaisperheestä, joille annetaan tietysti maata muualta. Ja näin pienen asian vuoksi tahtoo sotkea suuren valtakunnallisen asian. Ei ymmärrä, että me olemme kulkemassa isoloitumista kohden, joka olisi meidän kuolemamme.
Omanvoitonpyynti, jopa häikäilemättömyyskin ja toisten hädällä etuileminen on yl Ohoh kirjoitti 17.8 14:49 ilmianna asiaton viesti
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm#osa9
Omanvoitonpyynti, jopa häikäilemättömyyskin ja toisten hädällä etuileminen on osoittautunut valitettavan yleiseksi. Eikä tässä ole eroitusta suomalaisen eikä ruotsalaisen eikä myöskään siirtoväkeen kuuluvien henkilöiden välillä. Kun melkein jokaisesta maanluovutusasiasta käytetään kaikki lain suomat ja juristien keksimät viivytykset aina valtion viranomaisia myöten. Kun ruotsalaisten omistamaa maata koetetaan, jopa ulkopoliittisiksi väitetyillä syillä, estää joutumasta asutukseen tasaveroisesti suomalaisalueiden kanssa ja kun lain mukaan ensisijaisilta otettava maa yritetään saada säilymään n.s. harrastelijamaanviljelijöillä ja siirtää asuttaminen etupäässä maatilataloudesta elävän talonpoikaisväestön pelloille ja raivaamattomille alueille, niin on selvää ettei kaikki tämä ennusta mitään hyvää kansamme tulevaisuudesta.
Päiväkirjassaan Paasikivi kuittasi asian verekseltään 2.6.1945: "Huono tuli!"
Luukka itse kertoo Maalaisliiton veteraanihaastattelussa (1963) suhtautu- misestaan kielikysymykseen ja maanhankintalain ruotsalaispykälään seuraavasti:
- Karjalaisilla ei oikeastaan ollut kielikyssymyksiä ruotsin kielen takia. Me olimme tottuneet siihen, että ruotsin kieli oli meidän väestä pois (tarkoittanee: - ruotsinkielisiä karjalaisia ei juuri ollut) siinä ei mitään hankaluuksia ollut. Tosin Viipurissakin sanottiin olleen neljä virallista kieltä. Ruotsi, saksa, venäjä ja suomi. Viipurissakin sitten suomi viimeksi saavutti suurimman paikan.
- Tuntuu vähän oudolta tämä kielikysymysjärjjestely, mikä 30-luvulla oli esillä; karjalaisethan joutuivat sitten kokemaan tämän jouduttuaan sodan jälkeen evakkoon Ruotsiin eri paikkakunnille. Karjalaiset kertoivat, että 1944 syksyllä kun heidät sijoitettiin ruotsalaiselle alueelle, niin he tulivat erinomaisen hyvin juttuun ruotsinkielisen väestön kanssa.
- Mutta sen jälkeen kun ruotsalaiset kansakooulunopettajat ja papit pääsivät vaikuttamaan asiaan, niin silloin karjalaisten asiain kohtalo huononi.
- Syksyllä 1944 oli suuria vaikeuksia saada mieliala nousemaan, kun tuota .. oli siinä silloin kansanedustaja Hesbakka (po. Hästbacka) mukana.
Kaino Repo muisteli Luukan tulleen kuitenkin toimeen Hästbackan kanssa.
- Kansanedustaja Hästbacka oli oikein ränä mmies: 'Ei sitä kukaan muu osaa käsitellä ku Luukka.. Se rauhottuu, ku Luukka taputtaa harteille', kerrottiin yleisesti.
"FSS on ruotsinkielinen järjestö, joka tekee suomalaisen yhteiskunnan vastaista myyräntyötä. Oma lippu heillä jo on. Vuoden 2005 alussa FST:n OBS-ohjelman kyselyssä peräti 66 prosenttia suomenruotsalaisista katsojista kannatti Ida Asplundin, FSS:n varapuheenjohtajan, rasistisia suomenkielisiä ja heidän kulttuuriaan halveksivia ajatuksia sekä Suomesta erotettavaa Itä-Ruotsin autonomista aluetta."
Ylös
Enestam 23.8.05 A-Studiossa, valehteliko ympäristöministeri?
Kirjoittanut: SenSuuri vei edellisen 24.8.2005 klo 13.26
Seriffi taas sensuroi, edelline aloitus poistui hetkessä, miksi?
Enestam eilen 23.8.05 televisiossa, valehteliko ympäristöministeri?
Enema pisti mikit tiskiin aika kiukkuisena.
Tuo puolikielinen sanoi jatkuvasti ööö öööö,
ja lopuksi ettei tästä ei nyt tule mitään....minä en pidä jankuttamisesta...
mies oli aika kiukkuisen oloinen siinä loppukevennyksessä, missä se tempoi narut kaulastaan ja lähti...
Tuollainenko se oikeasti on:
*KIELSI KOLMESTI KUIN PIETARI AIKOINAAN!*
Enestam nähtävästi valehteli TV:ssä silmää räpäyttämättä, ettei hän ollut sellaista arviota tehnyt saati koskaan nähnyt.
Kyllä sillä kuitenkin silmät räpsyi aikalailla ja se kuuluisa puolikielisten "öööö" tuli sarjana!
Aivan kuten *Ö* -aapisen laidalla oli koko äijä!
On siinä meillä ympäristöministeri, kyllä mahtaa ministeriön virkamiehet nauraa sille ihan avoimesti kun jäi tuollaisesta kiinni!
Samasta aiheesta toisellakin foorumilla:
Enestam matona koukussa
Huvittunut kirjoitti 09:02
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=37323
Vähänkö Enestam eilen kiemurteli kuin mato koukussa TV2:n ilmaston lämpenemisestä kertovassa ohjelmassa.
Enestam jäi verekseltään kiinni kaikkien aikojen gigalomaanisimmasta virhearviosta, jollaista voikin odottaa vain Suomen ruotsalaiselta. Tuo yleissivistymätön puoliummikko ukko, joka on niin laiska, ettei viitsi ajaa edes partaansa, oli arvioinut viime syksynä jossain ilmastokonferensississa, ettei ilmaston lämpeneminen vielä ainakaan pariinkymmeneen vuoteen ole merkittävää.
Ja juuri oli ilmakuvissa näytetty miten napajäätiköt sulavat suorastaan silmissä, ja sulivat jo viime syksynäkin! Lisäksi olemme harva se päivä saaneet uutisista nähdä, miten ilmakehään sulanut vesi tulee poikkeuksellisen voimakkaina kaatosateina alas eri puolilla maailmaa aiheuttaen tulvakatastrofeja.
Enestam valehteli TV:ssä silmää räpäyttämättä, ettei hän ollut sellaista arviota tehnyt.
Kaiken huippu oli Enestämin propun täydellinen poksahtaminen lopussa, kun haastattelija oli lyönyt pöytään Enestamin itsensä tekemää mustaa valkoisella: "Minä en hyväksy tällaista inttämistä! Ja tästä ei sitten tule mitään haastattelua televisioon!"
Näyttää siltä, että meillä valitaan ministerit todellakin sillä perusteella, miten hyvin ne osaavat ruotsia ja miten lujaa ne paneutuvat vahvan ruotsalaisuuden toteuttamiseen Suomessa!
Ylös
Kahdet pelisäännöt vai Ruotsin kielen opetuksen piilo-opetussuunnitelma
24.8.2005 15:45
Minulla on syntynyt sellainen käsitys,että ruotsin opettajat paitsi opettavat ruotsia, toteuttavat valtion kielipoliittista piilo-opetussuunnitelmaa osana opetustyötään lasten ja nuorten parissa.
Ruotsin opettajien rooli ja tehtävä on sen vuoksi täysin erilainen kuin muiden kielten opettajien rooli.
Itseäni se ärsytti aikoinaan kovasti. Muiden kielten opettajien opetus ei ollut samanlaista läpinäkyvää kielipolitikointia. Mielestäni kysymys on opetuksen etiikasta. Onko kielten opettajien järjestöissä tähän asiaan kiinnitetty huomiota?
Minusta on hyvin omituista kun ruotsin opettaja väittää oppilaille,että kun opettelee ruotsia niin oppii muita kieliä. Sillä ei ole mitään tieteellistä perustetta. Sen vuoksi herää kysymys mitä kielten opettajien koulutuksessa tapahtuu? Onko siitäkin tehty valtion virallisen politiikan käsikassara?
Suomalaisen kieltentutkimuksen, yliopistollisen tutkimuksen objektiivisuus ja sitä kautta tiedeyhteisön uskottavuuden säilyminen on tärkeää.
YlösHesari sensuroi tämän
de_facto kirjoitti 26.08.2005 klo 21:15
Kirjoittanut nimimerkki "Pikku virkamies":
"Suomenruotsalaisten suurin pelko on heidän ja heidän kielensä häviäminen Suomesta. Tätä vastaan suomenruotsalaiset etupiirit (huom! ei pelkästään RKP) on kehittänyt "kuihtuvan puun strategian".
Perusanalyysi on seuraavanlainen:
1. Väestömäärä vähenee suomenruotsalaisten osalta.
2. Suomenruotsalaisuus aate ja henki on vahvinta koulutetussa väestössä, kun taas suorittavan tason ammattitutkinnoissa ruotsinkieleen ja suomenruotsalaisuuteen ei uskota samassa määrin.
Kohta 2: Itse asiassa tieto joka ei ole tullut päivänvaloon on, että ns. duunaritason ammateissa ensimmäinen sukupolvi voi olla ruotsinkielinen, mutta toinen ja kolmas ei. Tämä johtuu, että tällöin kontaktit suomenkieliseen väestöpohjaan on suuremmat samoin avioliitot kieliryhmien välillä. Kieliryhmään kuulumisesta ei myöskään nähdä saatavan samanlaista etua kuin koulutetussa ruotsinkielisessä väestössä.
[b]Perusstrategia: [/b]
Väestömäärän lasku on negatiivista kansantaloudelle ja Suomelle kokonaisuudessaan, mutta vähemmistölle tämä voi olla positiivista. Miksi näin? Päinvastoin kuin luullaan on suomenruotsalaisten lisääntymisprosentti hiukan suomenkielistä väestöä suurempi. Tämä on normaalia myös muissa vähemmistökansallisuuksissa ja -ryhmissä, kun elinympäristö antaa sille mahdollisuuden. Lisäksi suomenruotsalaisten keskimääräinen synnyttämisikä on hiukan nuorempi kuin suomenkielisten naisten. Tämän varaan ei voi kuitenkaan perustaa koko ruotsinkielistä väestöstrategiaa. Yleinen virhekäsitys suomenruotsalaisten pyrkimyksien osalta on, että he toivovat maahanmuuttajien rekisteröityvän ruotsinkielisiksi. Vaikkakin tämä on heidän mukaansa toivottavaa ja näin on tapahtunut, joissakin tapauksissa huomattavasti yli 5 % osuuden, ei tämä ole ruotsinkielisyyden väestöstrategian kulmakiviä.
Tärkeämpää on sosiaali-, opetus-, kulttuuri- ja taloudellinen sektori. Miten nämä liittyvät suomenruotsalaisiin ja heidän väestömääränsä kasvattamiseen?
[b]Taloudellinen [/b]
Tutkimuksissa on todettu koulutetun väestön pidempi elinikä ja tyytyväisyys elinoloihinsa. Lisäksi tutkimuksissa on todettu vakinaisen työpaikan ja turvatun taloudellisen aseman kannustavan perheitä hankkimaan lisää lapsia. Viime aikoina on julkisuudessa tuotu esiin, että "ruotsinkieliset verkottuvat paremmin ja sitä kautta työllistyvät paremmin. Suomenruotsalaisten työttömyys on huomattavasti harvinaisempaa kuin suomenkielisten ja lisäksi sen kesto on lyhyempää". Monissa suomenruotsalaisissa kommenteissa "yhteisöllisyys" ja "toisista huolenpitäminen" ovat suomenruotsalaisten arvojen kulmakiviä ("nepotismi", "hyvä veli-verkosto" ja "omien suosiminen"). Kumpikin kanta on varmasti oikeassa. Nyt täytyy muistaa vähemmistön luontainen populaation itsesäilyttämisvaisto ja että pienessä ryhmässä kaikki tuntevat helpommin toisensa ja luontainen verkottuminen on tosiasia. Tuomitseminen on turhaa sillä tämä on luonnollinen osa suomenruotsalaisuutta. Ja vaikkakin se ulkopuolisesta näyttää eristäytymiseltä ja jälkeläisille "valmiin pedin" petaamiselta - ei suomenruotsalainen näe asia näin. On muistettava ettei etiikka/moraalikäsitykset niin yksilöiden saatikka ryhmien välillä ole objektiivisia vaan subjektiivisia.
Seuraavat kohdat tekee kuitenkin tästä suomenruotsalaisuuden säilymisstrategiasta vähemmän miellyttävän ja suomenkielisen enemmistön osalta moraalisesti hiukan epäilyttävän.
[b]Opetus [/b]
Tilastollisesti sekä suomenkielisissä, että ruotsinkielisissä väestössä tuotannollisen tason työtehtävissä on väkimäärä vähentynyt. (perustuotanto, teollisuus ja maatalous). Ruotsinkielisessä väestössä vähennys on kuitenkin ollut huomattavasti suurempaa kuin suomenkielisessä väestössä. Samanaikaisesti korkeakoulutuksen saaneiden ruotsinkielisten osuus ikäluokista on huomattavasti kasvanut. Tämä voi olla sattumaa, mutta opetustoimessa tehdyt toimenpiteet 1970-luvulta tähän päivään ei tue tätä käsitystä.
Nyt täytyy muistaa väestökehitys ja suomenruotsalaisten vähentyminen nykyiseen 5 %. [b]Mitään vähentymistä ei ole kuitenkaan tapahtunut ylemmissä korkeakoulu- ja yliopistoaloituspaikoissa ruotsinkielisellä puolella muutamaan vuosikymmeneen. [/b] Perusoletuksena olisi voinut olla, että 1930-luvulta 2000-luvulle vähennys olisi ollut suhteellisesti sama kuin ruotsinkielisen väestön väkimäärän vähennys koko Suomen populaatiossa. Antakaa minun toistaa äskeinen - VIIME VUOSIKYMMENINÄ ruotsinkielisten korkeamman koulutustason opiskelupaikkojen vähentyminen on jopa pysähtynyt (suhteellinen osuus kasvanut).
Nyt on muistettava, että RKP on istunut hallituksessa Virolaisen hallitukselta lähtien, samanaikaisesti huomattava osa opetusministeriön avainviroista ovat olleet suomenruotsalaisten hallussa. Huom! Ei enemmistö opetusministeriön viroista, vaan ne [b]avainvirat[/b], jotka ovat suorittaneet ministeriössä rahavarojen ja yleisen opetuksen suunnittelun yliopistotasoisessa opiskelussa.
Taloudellisen ja opetusosuuden tavoitteen voisi kiteyttää suomenruotsalaisessa väestöstrategiassa näin: Tärkeintä ei ole määrällinen enemmistö kokonaisuudessaan, vaan enemmistö ja kriittinen massa tärkeimmissä avainkohdissa. Näitä on yksityisellä puolella yritysten hallituspaikat, toimitusjohtajuudet ja elinkeinoelämän (työnantajapuolen) avainvirat. Julkisella puolella on tärkeintä päästä niin lainsäädännön valmistelu- kuin kunta-/valtiohallinnon virkamiessuunnittelutyöhön kiinni. Tärkeimmät avainvirat on opetusministeriön alaisuudessa, lisäksi korkeakoulujen ja yliopistojen avainpaikat. Mielipidevaikutus on tärkeää kohdistaa koulutettuihin nuoriin, jotka ovat kansainvälistymisen ja liberaalin talouspolitiikan kannalla (suomenruotsalaisen strategian peitetoimenpiteet ja mediastrategia, johon palataan myöhemmin).
Työ näissä kahdessa - talous/opetussektorilla olisi turhaa, jollei samanaikaisesti pystytä vaikuttamaan 1) mediaan ja kansalaismielipiteeseen 2) lainsäädännön säätämis- ja tulkitsemistyöhön. Tästä onnistunein esimerkki lienee lentävä lause "kaksikielisyys on rikkaus".
Kuinka paljon yllä olevasta ja YLEn, kulttuurirahastojen ja sosiaalitoimen toimesta on sitten "äidinmaidossa" saatua käyttäytymismallia ja normaalia vähemmistön eristäytymistä valtaväestöstä. Kuinka paljon eristäytymistä ohjataan ja kuinka paljon kulissien takana suunnitellaan suomenruotsaisuuden säilymisstrategiaa Suomessa.. se selviää tutkimalla 1970-luvulta tähän päivään tehtyjä päätöksiä Suomen hallituskoneistossa. [b]
Kuka hyötyy, jos Suomen talouskasvu takkuaa?
Kuka hyötyy, jos Suomessa parhaat kyvyt eivät pääse parhaaseen koulutukseen?
Kuka hyötyy, jos koulutettu Suomenkielinen väestö karkaa ulkomaille?
Kuka hyötyy, jos Suomen alkuperäisväestön määrä laskee?
[/b]
"Vähenevä kakku ei ole kenenkään etu, paitsi jos on jo vähemmistössä"
Jälkikommentti
Huomattavaa yllä olevissa demografisissa viittauksissa on, että kansallisuuksien, kielen ja etnisten perusteiden yms. mukaan luokittelu ja tutkimusten teko ei pääse nykylainsäädännöllä päivänvaloon. Joten kielilaki on vain jäävuorenhuippu suomenruotsalaisten strategian lainsäädäntö- ja oikeuslaitososuudessa. Lisäksi lakia (kts. korkeakoulukiintiöistä ja aloituspaikoista tehdyt kantelut) ovat olleet ruotsinkielisten hallussa (korkein oikeus vain jäävuoren huippuna). Suomalaisen kansallinen kokoomuksen loppu ja kokoomuksen ruotsinkielisen siiven nousu
[b]"Pistetään ne pelaamaan toisiaan vastaan"[/b] ruotsinkielinen hajoita ja hallitse malli (maalaisliitto vs kaupunkilaiset, eli keskusta vs. kokoomus, duunarit vs. valkokaulukset, eli sosiaalidemokraatit vs. keskusta/kokoomus), sateenkaari-hallituksen sateenkaaren synty ja taustat ynnä puolueiden ruotsinkielisten osastojen perustamisten taustat. [b]
Suomenruotsalaiset rahastot[/b] ja näkymätön valta (investointien lakkautus Suomesta, näissä rahastoissa valta ei ole näkymätöntä vaan tiettyjen harvojen herkkua) [b]
Lainsäädäntötyö[/b] ja miten muut lait kuin kielilaki palvelevat suomenruotsalaisten pyrkimyksiä.
[b]Ammattikorkeakoulu-uudistus[/b] . (Suomenkielisillä ammattikorkeakouluilla paineita pois ruotsinkielisistä korkeakoulu- ja yliopistokoulutuksista).
[b]Ostosopimukset[/b] ja ruotsalainen teollisuus. Ruotsin ammattiliittojen yhteydet suomenruotsalaisiin etupiireihin. (Bästa vänner).
Freudenthal: [b]"Vallan ei tarvitse näkyä vaan tuntua". [/b]
Ylös"EK:n Fagernäs haluaa karsia yliopistoverkkoa"
Helsinki, 23. 8. STT
"Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs remontoisi koko suomalaisen korkeakoulujärjestelmän."
"Fagernäs sanoo Aamulehden ja Turun Sanomien haastattelussa tänään, että insinöörien ja kauppatieteilijöiden koulutuksen taso on laskenut hälyttävästi reilun kymmenen vuoden aikana. Hän pelkääkin, että huippu- ja vientituotteiden kehitys ja sitä kautta koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta hiipuu, jos korkeakouluille ei tehdä mitään."
"- 1990-luvun alussa alettiin lisätä aloituspaikkoja, mutta ei lisätty opetusresursseja. Korkeakouluja siroteltiin ympäri maata eikä keskitytty vahvuusalueisiin. Taso väkisinkin laski, teollisuuden nokkamies sanoo."
"Hän itse tarttuisi ongelmaan karsimalla yliopistojen määrää 5-10:llä nykyisestä 21:stä. Lisäksi yliopistoille on annettava lisää mahdollisuuksia hankkia ja käyttää ulkopuolista rahoitusta, jotta ne voisivat verkottua ja suunnitella vapaasti opetusohjelmia. Niin ikään aloituspaikkoja yliopistoissa on hänen mielestä vähennettävä ja suomalaisten lukukausimaksut on syytä ottaa harkintaan."
Mitä luulette aikooko EK:n kotihurri Fagernäs EK:n hallituksen pj:n Taxellin kanssa vaatia Hankenin ja Åbo Akademin aloituspaikkojen vähentämistä,vaikka niissä on ENITEN OPISKELUPAIKKOJA HAKIJOITA KOHDEN.
Ja vaikka kauppatieteellisistä opiskelupaikoista on 20 % ruotsinkielisiä.
Eihän pakkoruotsittajien maailmankuva tuollainen ole. Liikaa yliopistokoulutusta on vasta siinä vaiheessa kun suomenkielisiä on paljon yliopistoissa.
Kyseisiä,muka elinkeinoelämän puolesta huolestuneita äijiä,ei huolestuta sekään,että kaikissa yliopistoissa on läpäistävä valtion virkaan vaadittava virkamiesruotsin kurssi.
Siihen loppuu huoli elinkeinoelämän puolesta. On pakko todeta,että suomalainen ja suomenruotsalainen ajattelevat täysin eri lailla. Yhteistä on erittäin vähän. Eletään vain samassa valtiossa mutta ajatusmaailma on täysin erilaisia.
Ylös
Tässä dosentti Tove Skutnabb-Kankaan kirjasta:
10.6 Pohjoismaisen rasismin kehitys: oliko Suomi osa Ruotsia vai Ruotsin siirtomaa? "Kun puhumme tämänhetkisestä pohjoismaisesta rasismista, meidän pitäisi puhua kaikkien nykyisten Pohjoismaiden välisistä suhteista, Tanskan nykyiset siirtomaat Grönlanti ja Färsaaret mukaanluettuina. Keskitymme kumminkin Suomen ja Ruotsin väliseen suhteeseen, koska suomalaiset ovat Pohjoismaiden suurin siirtolaisvähemmistö. Meille on aina opetettu että rasismissa on kyse mustien ja valkoisten välisestä suhteesta. Yhdistämme rasismin ihonväriin, Etelä-Afrikkaan tai Yhdysvaltojen mustiin. Tajuamme siis ainoastaan rasismin biologisen muodon rasismiksi. Jos joku puhuu Skandinavian rasismista, toiset saattavat sanoa: meillähän on niin vähän mustia. Monille rasismista puhuminen pohjoismaisten ihmisten välisistä suhteista puhuttaessa tuntuu käsitteen vesittämiseltä. Kun minä puhun ruotsalaisten rasismista meitä (suomalaisia) kohtaan, se usein herättää tunnekuohuja, ja monen on vaikea hyväksyä sitä. Tämä on eräs rasismin vahvistamisen muoto: rationalisoida (järkeillä) se pois."
"Kun kuljeskelin Kuninkaallisen Linnan saleissa Tukholmassa tai muissa julkisissa rakennuksissa, saatoin toisinaan miettiä, miksi meillä ei ollut sellaisia mahtavia rakennuksia Suomessa (tässä vaiheessa tiesin jo ettei niitä ollut). Suomen luonnonvarathan eivät juuri jää jälkeen Ruotsista, ja ahkeria kai olemme aina olleet, ja kauneuttakin rakastamme. Ja sen tapaisista seikoista kai se riippuu? Ensimmäinen selitykseni oli että suomalainen yhteiskuntamme ei ehkä ollut ollut niin tyypillinen luokkayhteiskunta kuin Ruotsi. Kunnes minulle yht'äkkiä rupesi selviämään jossain vaiheessa, että nämä linnat tietysti oli osittain rakennettu minun kansani hiellä, työllä, rahoilla ja osittain myös minun maani raaka-aineista. Välähdys tuli lukiessani jotain kaikesta siitä tervasta jota Suomesta oli viety Ruotsiin."
"Niin rupesin lukemaan ja miettimään. Kaikki täsmäsi. Suomi oli köyhä koska muut veivät niin paljon siitä minkä me olimme tuottaneet. Samoin kuin Iso-Britannia tai Alankomaat käyttivät intialaisia tai molukkeja omissa sodissaan huomattavasti myöhemmin, Ruotsi käytti suomalaisia miehiä omissa sodissaan - monet Ruotsin kuninkaat eivät suinkaan kamppailleet viimeiseen mieheen vaan viimeiseen suomalaiseen." Ei ihme, että pohjoismaistunut Tove nyt lukee kirjaansa puna poskilla. Mutta nyt kielipolitiikkaan Toven sanoin: "Me saatamme joskus hämmästellä, miksi ranska, espanja tai portugali ovat virallisia kieliä Afrikan maissa, ja pitää kolonialisoidun tietoisuuden huippuna, että nämä maat eivät ole päässeet eroon siirtomaakielistä. - - Sitten katsomme Suomea ja huomaamme, että Ruotsihan on pakottanut oman lainsäädäntönsä, oman kielensä ja omat hallintotapansa Suomelle. Meidän omalla suurella kielellämme, suomella, ja omalla pienemmällä kotimaisella kielellämme, saamella, ei vuosisatoihin ollut juuri minkäänlaista virallista asemaa hallinnossa ja koulutuksessa (kun taas ruotsalaisten kielellä oli virallinen asema Ruotsissa - siinä se tasa-arvoisuus!)."
Fred Karlsson, Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen professori piti juhlapuheen Ruotsalaisen kirjallisuuden seuran vuosijuhlassa lauantaina 5.2.2005. Pieniä kieliä koskevan katsauksen jälkeen hän päätyi analysoimaan suomenruotsalaisuutta otsikolla "Millainen on kieli -ilmapiiri tämän päivän suomenruotsalaisille?
AIKA HYVIN
Siis, mikä on juuri nyt suomenruotsalaisten kielitilanne? Lyhyt vastaus täytyy olla: aika hyvä, syitä on (paitsi oma ruotsinkielisten menestyksellinen edunvalvonta) kolme. Ensinnäkin suomenruotsalaisten lukumäärä on ollut aika vakaa. Vuonna 1900 oli 350.000, v. 2004 290.000. Väheneminen on hämmästyttävän pieni, mutta jatkuu tietenkin suomenkielistymisen kautta ja syntyvyyden alhaisuuden vuoksi. Kieli, jota puhuu 290 000, kuuluu suuriin; sillä on 50 kertaa enemmän puhujia kuin keskimääräisellä kielellä, sitä paitsi sitä tukee riikinruotsi.
MAAILMANPERSPEKTIIVISSÄ VOIMME HYVIN
Maailman kielikartta on pitkälti hankalampi kuin tavallisesti kuvittelemme - keskisuuruus kieliryhmälle on 5.000 puhujaa. Ainakin puolet kaikista maailman tuhannesta pikkukielestä tulee häviämään tämän vuosisadan aikana. Tästä perspektiivistä katsottuna suomenruotsalaisuuden asema ei ole niin synkkä. Ensin taustoina muutamia ajatuksia niin sanotusta kielisodasta. Mitä tulee lopputulokseen, oli siinä kysymys kielen vaihdosta. Suomihan vaihtoi rauhallista tietä pääkielensä ruotsista suomeen 100-vuotisen prosessin aikana, mikä on kansainvälisesti katsottuna ainutlaatuista. Laajat kieliristiriidat päättyvät yleensä pahemmin: yhden kielen marginalisoitumisella (iirin kieli Irlannissa), siten, että konflikti muuttuu piileväksi, latentiksi(baskin kieli Espanjassa), tai niin, että kielen vaihtuminen jää puolinaiseksi (swahili Tanzaniassa, jossa englannin asema on yhä vahva). Kielisota on arka kohta suomenruotsalaisten historiassa, tabu, jota ei mieluummin ajatella. Periaatteessa voisivat suomenruotsalaiset paukutella henkseleitään ja sanoa: me teimme suomesta maan pääkielen. Koska se oli ruotsinkielinen älymystö Snellmanin johdolla, joka alkoi ajaa suomen kielen asiaa. Mutta sen sijaan Snellmania ja muita ruotsinkielisiä fennomaaneja pidetään luopioina. Ruotsinkielinen puolustus kielisodassa, svekomania, sai johtonsa yläluokan edustajista, myös akateemisesta piiristä, jonka johtoon meni Axel Olof Freudenthal, Helsingin yliopiston ensimmäinen ruotsin kielen professori. Niin sanotut tavalliset ruotsinkieliset eivät osallistuneet.
RAPPEUTUNEET PARONIT
Kirjassaan "Meidän historiamme" v. 1977 antaa Gösta Ågren hullunkurisen kuvauksen tilanteesta: "Suomenruotsalaiset ovat historiallisista syistä onnettomasti jakaantuneet kahtia. Toisella puolella on suuri enemmistö, joka muodostaa kansan tavanomaisessa, modernissa merkityksessä työläisineen, pienviljelijöineen, kalastajineen, virkamiehineen, opettajineen jne. tavallisissa osasuhteissa. Toisella puolella on jäännökset Suomen entisaikojen ruotsinkielisestä yläluokasta, joka oli alun perin levittäytynyt yli koko maan. Kuten tuomarit, papit, ruukinomistajat, sotilasjohto, suurmaanomistajat jne. Tämä "isännöitsijäyläluokka" asuu nyt pääasiallisesti suomenkielivaltaisissa kaupungeissa kuten Helsingissä ja Turussa. Isännöitsijäyläluokan ja suomenruotsalaisen kansan välissä on vain vähän syviä kontakteja ja sen sijaan mitätöntä ymmärrystä. Isännöitsijäluokka päätyi edustamaan täten suomenruotsalaisia ulospäin ja värittää kuvaa väestämme sekä suomenkielisten että riikinruotsalaisten että muiden joukossa. Pietarsaarelainen ruotsinkielinen työläinen sekoitetaan yhtäkkiä yhteen rappeutuneen paronin kanssa suomenkielisten ja riikinruotsalaisten silmissä!." Rohkeutta vaan kaikille isännöitsijöille ja paroneille kuulijoiden joukossa! Ågren on tässä oikeilla jäljillä. Isännöitsijästereotypia istuu tiukasti siinä käsityksessä, joka suomenkielisellä ruotsinkielisestä on. Sitä paitsi tekivät svekomaanit kolme virhettä, jotka ovat edelleen rakentaneet negatiivista kuvaa ruotsinkielisistä suomenkielisten syvissä riveissä.
KOLME VIRHETTÄ
Ensimmäinen virhe oli viivyttää ja vastustaa käytännöllisesti katsoen kaikkia vaatimuksia parantaa suomen kielen asemaa, myös itsestään selvästi oikeutettuja. Meni esim. aina vuoteen 1902 asti, ennen kuin suomi tuli muodollisesti ruotsin kanssa tasavertaiseksi. Toinen virhe oli kehittää teoria ruotsalaisesta kansallisuusryhmästä Suomessa, ryhmästä, jolla oli muka vahvat siteet Ruotsiin. Siitä oli lyhyt askel kolmanteen ja pahimpaan virheeseen, kun germaanis-ruotsalainen kansallisuusteoria pääsi leviämään ja muuttui rasismiksi. Freudenthalille suomenkieliset olivat puolivillejä (tjuder). Pian tuli mongoliteoria suomenkielisistä yleiseksi, samoin kuin teoriat itäbalttilaisesta rodusta, kun taas ruotsinkieliset uskoivat kuuluvansa ylempänä olevaan germaaniseen, pohjoismaalaiseen tai peräti itäruotsalaiseen rotuun. Näistä asenteista on vielä jäljellä jäänteitä. Turun (ruotsinkielisen) Katedraalikoulun abiturientit pitivät hyvänä v. 1993 koristaa kuorma-autonsa penkinpainajaispäivänä suurella kyltillä, joka esitti ihmisen kehitysvaiheita otsikolla: "Vahvimman eloonjäämisen kolme astetta": -suomalainen (ugri) - homo sapiens (ihminen) - suomenruotsalainen" (Suomen kuvalehti 8/1993) Nämä hyökkäykset ovat jättäneet ilmeiset jäljet suomenkielisen kansansieluun. Usea suomenkielisistä ystävistäni on todistanut, kuinka loukkaavana tuo rasismi koettiin. On tärkeää, että tämän päivän suomenruotsalainen eliitti alkaa tulkita itsekriittisesti myös mennyttä.
Toinen seikka on Suomen kielilainsäädäntö, sekä alkuperäinen että uusi kielilaki, kivijalka suomenruotsalaisuudelle. Jos jotakuta erityisesti tulee asiasta kiittää ruotsin asemasta kansalliskielenä, on se professori, ministeri ja valtioneuvos Emil Nestor Setälä, Suomen itsenäisyysjulistuksen kirjoittaja, nerokas ja arvoituksellinen henkilö, jolla oli tuhat rautaa tulessa. Setälä kirjoitti omakätisesti suuren osan vuoden 1922 kielilaista, joka ajan hengestä poiketen on hämmästyttävän antelias vähemmistölle. Tulen sitten kolmanteen syyhyn. Näin suopeat kielilait eivät olisi olleet mahdollisia ilman vahvaa suomenkielistä enemmistötahtoa. Suomenkielisten joukossa on monia, jotka (joko suomenkielisellä tai ruotsinkielisellä taustalla) pitävät ruotsin merkitystä positiivisena. Tämä tärkeä ryhmä ei näy tilastoissa ja se unohdetaan usein, kun keskustellaan alueellisesti "Svenskfinlandista" (Ruotsalaissuomesta).
TÄRKEÄ EU-KYSYMYS
Panta rei, kaikki muuttuu.
En tahdo väittää, että olemme paratiisin porttien sisäpuolella. Radikaali uusi esimerkki keskustelussa on esim. Pär Stenbäckin ajatuskokeilu tehdä ruotsin kieli vähemmistökieleksi Suomessa. Mielenkiintoisia ovat ne ajatukset suomenkieliseltä puolelta viime aikoina (esim. Matti Wuori ja Juha Janhunen), että suomenruotsalainen kielipolitiikkaa ja kielitietoisuus on alistunutta. Ajatukset menevät kyykistelijöihin ja hurraajiin. Kolmantena Viron, jossa on suomalais-ugrilainen kansalliskieli, uudelleen esiintulo itsenäisenä maana tulee merkitsemään paljon suomenkieliselle itsetunnolle ja identiteetille. EU on vaikuttanut radikaalisti kielitilanteeseen. Unionin paine marginalisoida pienempiä kieliä käännöksissä ja tulkkityössä on suuri, ja kasvaa, mitä suuremmaksi Unioni kasvaa. Olisi äärimmäisen tärkeää, että selvä suomalainen kielipolitiikka muodostettaisiin unionitasolla ja toteutettaisiin ja että kaikki asianosaiset EU-yhteyksissä todella käyttäisivät myös pieniä kieliä ja takaisivat käännös- ja tulkkipalvelut. Haaste on suuri. Hyvät naiset ja herrat, Setälän kielipoliittinen resepti vuodelta 1922 on edelleen ajankohtainen: "Nykyiset kiistansiemenet voitaisiin varmasti karkottaa, hetken kiihkeys saakoon väistyä ja jokainen osapuoli pitäköön pään kylmänä, mutta sydämen lämpimänä ja suunnatkoon työn yhteiseksi parhaaksi. Isänmaan yhteistyö sisältää varmimman takuun ruotsin kielen säilymiselle ja sen kulttuurimission täyttymykselle.
*********
Tällaisia mielenkiintoisia näkemyksiä suomenruotsalaisten itsensä keskuudessa. Siihen vielä Sfp:n entisen puheenjohtajan, ministeri Pär Stenbäckin kirja "Vision och verklighet", niin alamme olla oikeilla jäljillä.
- Heikki Tala 17.08.2005
YlösKas tässä viestini Jippii.fi kielipolitiikka palstalla, joka sai "ihmettelijän" hermostumaan: Sen verran häpeällisenä näytetään "rauhanoppositiota" pidettävän, että nimiä ei helposti kirjoista löydy. Suomen historian pikkujättiläinen (WSOY 1989) toteaa vain, että "elokuussa (1943) 33 keskeistä hallituksen ulkopuolella olevaa poliitikkoa lähestyi presidenttiä kirjeellä, jossa he ilmaisivat yhä suurenevan kansanosan huolestuneisuuden ja kehottivat hallitusta pyrkimään neuvotteluteitse rauhaan. Vaikka kirjelmän luovutustilaisuudessa sovittiin, että sitä ei julkaistaisi, se seuraavana päivänä ilmestyi eräässä RUOTSALAISESSA lehdessä. Tämä jakoi kirjelmän kirjoittajatkin, ja esimerkiksi Paasikivi ja Kekkonen, jotka muutoin yhtyivät kirjelmässä esitettyihin ajatuksiin, ottivat etäisyyttä "kolmosiin". Hallitus ja ylipäällikkö pitivät kirjeen julkistamista mielialoja hajottavana välistävetona." Ruotsi ja suomenruotsalaiset pettävät aina tiukan paikan tullen Suomen asian. AINA!
- Heikki Tala 17.08.2005
Ylös
Rouva Wideroosin äly ja kyky
Veikko kirjoitti 19:49
Rkp:n kiintiöministerit ovat aina suu vaahdossa huutaneet pakkoruotsituksen puolesta ja aina kun heillä on mahdollisuus ollut ruotsinkieleen satsata yhteisiä veromarkkoja, sinne he ovat sitä syytäneet, minkä sielu sietää. Pakkoruotsitus on kansantaloudellisesti mitä suurinta hölmöyttä. Uskaltaakohan valtionvarainministeriö edes teettää sellaista laskelmaa, missä näkyisi tämän ruotsituksen kokonaiskulut? Ja mitä pahinta, koko touhu menee kankkulan kaivoon, sillä Suomi suomalaistuu ja englanninkieli valtaa markkinoita. Rkp:n kiintiöministereiden olisi puuhattava tieteellinen hanke, jolla luotaisiin aikakone, jonka avulla voitaisiin Suomi saattaa taas Sveamamman helmojen alle, ja lopuksi tuhota aikakone piirustuksineen.
Rouva Wideroosin äly ja kyky
on toki kirjoitti 19:57
Laskelma pakkoruotsin kustannuksista oli tekeillä, mutta laskeminen lopetettiin kun ensimmäinen miljardi saatiin täyteen.
YlösMongoliteoria suomalaisista yleistyi nopeasti, niinikään teoriat itäbalttilaisesta rodusta, samalla kuin ruotsalaiset kuvittelivat kuuluvansa ylempään germaaniseen, pohjoismaiseen tai peräti itäruotsalaiseen rotuun.
Jäänteitä näistä asenteista esiintyy edelleen. Vuoden 1993 Turun Katedraalikoulun ( Katedralskolan i Åbo) koristeli kuorma-autonsa suurella piirustuksella joka esitti ihmisen kehityshistoriaa. Otsikon "Survival of the Fittest" alla kuvattiin kolme vaihetta. "Suomi (ugri) - homo sapiens (ihminen) - finlandssvensk".
- Heikki Tala 27.08.2005
YlösPakkoruotsia tyhmille suomalaisille
Pitkin viime talvea ja tätä kevättä Suomessa on kiistelty pakollisen ruotsinopetuksen takia. Koko juttu alkoi talvella, kun muuan nuori vaasalainen nainen herkesi puhumaan oman äidinkielensä eli ruotsin puolesta sellaisia äänenpainoin, että tuntui kuin oltaisiin palattu kolmikymmenluvulle ja kansallissosialistiseen Saksaan. Tämä ennenkuulumaton neropatti antoi ymmärtää, että suomenruotsalaiset ovat monin tavoin kulttuurisesti ja rodullisesti meitä suomalaisia kehittyneempiä ja etevämpiä. Sai sen käsityksen, että meidän suomalaisten olisi opittava puhumaan ruotsia, jotta edes sen kautta saisimme osamme ruotsalaisesta rodusta ja sivistyksestä.
Hiukan hillitympiä lausuntoja on sitten riittänyt niin että täytyy kai minunkin sanoa oma sanani tähän keskusteluun. Mutta sitä ennen lainaan otteen puheenvuorosta, jonka käytän Sloveniassa kesäkuussa kansainvälisen kirjailijajärjestö Penin kokouksessa. Kysymys on tietenkin kielestä.
Äidinkieli on osa ihmisen syvintä olemusta. Kieli on ihmisen mitta. Jokaisella kansalla on ollut oma kieli, mutta tämä ei ole itsestään selvää. Kieli voi myös tuhoutua, se voi kuolla. Samalla kansa menettää identiteettinsä. Niin käy myös yksilölle, jolla ei ole omaa äidinkieltä, vaan hän joutuu puhumaan ja kirjoittamaan jotakin vierasta kieltä.
Onko monikielisyys siunaus vai kirous, voi vastata vain yhdellä tavalla: se on siunaus, jos arvostetaan omaa minuutta niin yksilönä kuin kansakuntana.
Kieli on kulttuurin ilmenemismuoto. Jonkin kielen osaaminen merkitsee kuulumista siihen kulttuuriin, jonka kieltä ihminen puhuu. Kieli on enemmän kuin sanat tai kielioppi.
Maailmassa on noin 200 itsenäistä valtiota. Niissä asuu noin 5000 etnistä ryhmää, jotka puhuvat yli 6000 erilaisella tavalla. Pelkästään Euroopassa taidetaan vielä 230 eri kieltä. Tästä valtavasta moninaisuudesta kielitieteilijät ovat kuitenkin nykyisin huolissaan. Se ei ole pysyvä tilanne, sillä kaiken aikaa, kiihtyvässä tahdissa, kieliä kuolee.
Joidenkin tutkimusten mukaan maailmassa on kuolevia kieliä yli 400. Luku ei ole suuri jos sitä verrataan vielä elävien kielten määrään. Jos asiaa ajatellaan kuolevien kielten ja niitä puhuvien ihmisten ja kansojen kannalta, ongelma on verrattavissa eläinlajien sukupuuttoon kuolemiseen. Yksikin hävinnyt eläin- tai kasvilaji merkitsee huimaavan pitkän evoluution lopullista katkeamista. Kielen kohdalla on kysymys yhtä vakava, sama asia.
Jotkut kutsuvat englantia tappajakieleksi, sillä juuri englannin maailmanlaajuinen käyttö uhkaa pienempiä ja vähemmän levinneitä kulttuureja. Maailmanlaajuinen kommunikointi edesauttaa anglismin yhä kiihtyvää vahvistumista. Ihmiskunta kykenee englanniksi käymään globaalia keskustelua. Tästä huolimatta englanti ei suinkaan ole kaikkien kansojen äidinkieli.
Euroopassa englanti ei suinkaan ole ensimmäinen valtakieli - tuskin viimeinenkään. Latina, portugali, espanja, ranska ja jopa saksa ovat omina aikoinaan olleet suuria eurooppalaisia kieliä. Monista historiallisista syistä ne ovat joutuneet vuorollaan väistymään yleiseurooppalaisesta asemastaan, mutta yhä ne ovat suuria kulttuurikieliä.
Kielen syvästä kulttuurisesta merkityksestä kertoo se, että kaikkina aikoina valloittajat ja kansojen alistajat ovat pyrkineet väkivalloin ja erilaisten kieltojen avulla tuhoamaan valloittamiensa kansojen oman äidinkielen. Ei siis riitä, että joku kansa miehitetään sotilaallisesti. Jotta kukistaminen olisi täydellinen, on myös kulttuuri vaihdettava. Se taas tapahtuu tuhoamalla sorretun kansan oma kieli.
Ihmisyys on kuitenkin usein sitkeämpi vastustaja kuin valloittaja voi uskoa. Suomen kieli on tästä erinomainen esimerkki. Vaikka kansakuntana Suomi on pieni, meidän kielemme on edelleen voimakas, omaperäinen ja kaiken aikaa kehittyvä. Suomi on myös yllättävän vanha kieli, sitä on puhuttu tuhansia vuosia.
Hiukan ilkeänä esimerkkinä en malta olla kertomatta, että rakkaat naapurimme Norja ja Ruotsi ovat yrittäneet nekin kitkeä suomen kieltä omilla alueillaan. Vielä viime vuosisadalla sekä Pohjois-Norjassa että Pohjois-Ruotsissa kiellettiin ihan virallisesti suomalaissyntyisiä lapsia puhumasta kouluissa suomea. Tätä vaihetta eivät norjalaiset eivätkä ruotsalaisetkaan halua muistella. Ehkä jotakin kielen valtavasta voimasta kertoo myös se, että Suomen oppilaitoksissa opetetaan pakolla ruotsia, vaikka kansasta on enää vain viitisen prosenttia ruotsinkielisiä.
Kun jonkin kansan vähemmistö vaatii viiden prosentin asukasluvullaan valtaväestöltä tasavertaisia kielellisiä oikeuksia, silloin ollaan kohtuuttomassa tilanteessa. Pääväestöllä ei ole velvollisuutta opetella vähemmistön kieltä, jos ei vähemmistölläkään ole samaa velvollisuutta menettää omaa kieltään. Kahden kielen rinnakkaiselo on parempaa tasa-arvoisuutta kuin toisen - ja tässä tapauksessa vallitsevan kielen - pakolla opettaminen.
Tämä tunteita nostattava tilanne tulee kuitenkin ennen pitkää itsestään ja luonnollisella tavalla ratkeamaan. Koska Suomessa asuu enää vain muutama prosentti ruotsia puhuvia kansalaisia, heidän kielensä on pakosta väistyvä. Ensin siitä tulee väestön toinen, todellinen vähemmistökieli, jota ei enää levitetä pääväestön lapsille pakolla. Sitten ruotsille käy niin että se alkaa unohtua ja lopulta sen käyttö loppuu Suomessa kokonaan. Sitä taitavat ihmiset kuolevat aikanaan ja vievät äidinkielensä mennessään hautaan.
Ruotsissa sen sijaan puhutaan vielä tuhansia vuosia ruotsia, ja sehän on hieno asia. Kyllä siellä suomeakin puhutaan, maassa on yli 400 000 suomalaista. Olisiko ruotsalaiset pakotettava opettelemaan suomea, on jo ihan eri juttu.
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija.
Arto Paasilinna
Julkaistu: 20.05.2005 Kaleva
YlösKIELIVAPAUS PALAUTETTAVA YLIOPISTOIHIN
Akateeminen nuoriso on asetettu ikään kuin lapsen asemaan, joka ei muka osaa tehdä omia valintojaan.
Keväällä 2004 eduskunnan ylivoimaisella enemmistöllä läpiviety ylioppilaskirjoitusten uudistus oli kokonaisuutena tärkeä mutta valinnaisuuden kannalta vasta pienehkö muutos. Kielten osalta esim. ruotsin kielen saa nyt jättää kirjoittamatta, jos kirjoittaa sekä matematiikan että reaalin. Kaikilla tasoilla jatkuu silti yhä pakollinen ruotsin opetus, joka ei jätä mahdollisuuksia opiskelijoiden eikä heidän vanhempiensa valinnoille. Erityisesti yliopistoissa ja korkeakouluissa tulee opiskeleva nuoriso suljetuksi kielivalinnoissa eräänlaiseen pakkopaitaan. Englantia kannattaa osata hyvästä syystä, ja ruotsia on pakko opiskella. Tilaa ei jää tarpeeksi muulle.
Tilanne vuoteen 1978 saakka oli, että yliopistoissa piti suorittaa kahden vieraan kielen pro exercitio -koe. Latinan, joka oli aikaisemmin ollut pakollinen, sai loppuvaiheessa vaihtaa toiseen kieleen, mikä antoi opiskelijoille mahdollisuuden moneen kiinnostavaan nykykielen yhdistelmään (englanti-ranska, englanti-saksa, saksa-ranska, englanti-italia, ranska-espanja jne.). Ruotsin kieli ei edes saanut olla pro exercitio - kieli, koska maailmankielien opettelemista pidettiin opiskelijalle tärkeimpänä. Valtion virkamiehiltä vaadittiin kyllä ruotsin kielen koe, mutta se oli yliopisto-opinnoista erillinen koe, jonka sitä tarvitsevat kävivät suorittamassa valtion kielitutkintolautakunnan valtuuttamille henkilöille. Virkamiesruotsin siirtäminen kielitutkintolautakunnalta yliopistoille olikin selvästi virhe, joka on kuluttanut yliopistojen resursseja muulta opetukselta ja kaventanut huomattavasti suomalaisten mahdollisuuksia osata maailmankieliä.
Professori Erkki A. Niskanen lausui samasta asiasta muistiossaan ruotsin kielen pakollisuuden poistamiseksi kaikilta koulutusasteilta (30.3.2004): "Vuoden 1978 kieliasetuksessa sekoitettiin kohtalokkaalla tavalla yliopiston perinteiset kieliopinnot ja valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen kielitutkinto. Päätös oli asiantuntematon puoluepoliittinen päätös. Lopputuloksena oli se, että kaikilta yliopiston opiskelijoilta alasta, tulevasta tehtävästä ja tarpeesta riippumatta vaaditaan pakolliset ruotsin kielen opinnot. Tämä epäkohta on pikaisesti korjattava. Ruotsin kielen opintoja on järjestettävä vain tarvitsijoille vapaavalintaisesti toteutettuna." Allekirjoittaneet yhtyvät tähän päätelmään. Kielipoliittinen päätös syntyi RKP:n Kristian Gestrinin ollessa opetusministerinä. Tällainen kielivalintoja rajoittanut päätös on nykytilanteessa kestämätön. Akateeminen nuoriso asetetaan ikään kuin lapsen asemaan, joka ei muka osaa tehdä omia valintojaan. Tällainen vaatimus on mahdollista tulkita myös oikeudettomaksi ja syrjinnäksi.
Globalisaatio vaatisi lisäpanostusta ranskan, saksan, espanjan, venäjän ja muiden maailmankielten oppimiseen. On epärealistista edellyttää, että vaativan asiaosaamisen lisäksi voitaisiin hallita vielä korkeatasoisesti kolmea itselle vierasta kieltä. Ruotsi on oppimisen kannalta 95 prosentille suomalaisista vieras kieli. Tämän vuoksi suomalainen opiskelija joutuu tyytymään nykyoloissa maailmankielten osalta vain englantiin. Koululaitoksen piirissä ruotsin kielen pakollisuutta on perusteltu sillä, että lapset ja teini-ikäiset eivät vielä tiedä tulevaisuuden kielitarpeitaan. Yliopisto-opiskelijoihin sovellettuna tämä perustelu on erityisen kestämätön.
Nykytilanteen rajoittuneen ruotsi-englanti-kieliyhdistelmän hallitsevuus kieliopinnoissa loukkaa yliopistojen arvokkuutta ja universaaliuden ideaa. Englannista on kuitenkin hyvässä ja pahassa tullut aikamme latina, jota kaikkien on osattava mahdollisimman hyvin. Kielellisen yleissivistyksen vahvistaminen voi toteutua vain kielivapauden palauttamisella yliopistoihin, mikä väistämättä tarkoittaa lähtöpasseja tarpeettomimmalle kielelle. Ainakin ruotsin opetus pitäisi rajoittaa vain niille, jotka aikovat valtion virkamiehiksi. Kielten yliopettaja Marjatta Huhta toteaa (Kanava 2/2003), että suomalaisen kielipaletin laajentamiseksi joudutaan puuttumaan ruotsin erikoisasemaan, ensimmäiseksi korkeakoulusektorilla. Opintoaikojen supistaminen ja opintojen tehostaminen vaatii keskittymistä olennaiseen. Mitä yleissivistykseen tulee, ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja, professori Aatos Lahtinen (Kanava 2/2005) korostaa, että maailmassa on nykyään valtava määrä tietoa, eikä siitä enää voida erottaa tiettyä osaa kaikille pakolliseksi yleissivistykseksi. Riittää, kun yhteiskunnassa on tarpeeksi niitä, jotka hallitsevat tietyn tietomäärän.
Ilmari Rostila; Professori
Vesa A. Niskanen; Dosentti, yliopistonlehtori
Richard Järnefelt; Rehtori
Julkaistu: Suomen kuvalehti 37/2005
Ylös
RKP laiton puolue?
Raw kirjoitti 10.2 13:21
RKP:n saavutuksia
-Apartheid
Pietarsaaressa suomen ja ruotsinkieliset lapset eivät saaneet olla samassa koulussa koska olisivat häirinneet "suomenruotsalaisen identiteetin kehittymistä"
-Rasismi
Finne/Finländare-jako. Puhutaan eduskunnassa finländareista, suomenmaalaisista. "etnisyys" on jotenkin erityisen tärkeä. Mediassa haukutaan säännöllisesti "finnejä"
Freudenthal-mitalit nykypäivänä.
-Syrjintä
Suomessa yhteiskunnallinen asema määräytyy pitkälti koulutuksen mukaan. Joka vuosi tietyn syntyperän omaaville on varattu kiintiöt yliopistoihin jotka ovat isompia mitä oman syntyperän omaavien määrä
-Sensuuri
Estetään avoin keskustelu. Nimitellään ihan julkisuudessa vaikka miksi jos toimintaa arvostellaan (esimerkki maija raskia nimiteltiin henkilöksi joka haluaa hävittää ruotsinkielen kun hän puhui vapaaehtoisesta yo-ruotsista)
Demokratian itsepuolustus
TALA kirjoitti 08:56
Suomen uudelleen ruotsalaistamisprosessi alkoi kolmisenkymmentä vuotta sitten yya-sopimuksen luomissa olosuhteissa. Oli havaittu, että ruotsin kieli alkoi rapautua ja Suomi oli suomalaistunut.
Vastaisku alkoi Ruotsin tuella vuonna 1968, jolloin tuotiin vastoin kaikkien opetusalan komiteoiden ja asiantuntijoiden kannanottoja pakkoruotsi peruskouluun.
Seuraava askel oli määrätä yliopisto-opintoihin pakkoruotsi vuonna 1978.
Rkp ja suomenruotsalaiset olivat aiemmin vaatineet viralliset lomakkeet erikseen suomen ja ruotsin kielillä. Nyt huomattiin, että suomalaistuminen eteni liian nopeasti ja virlaliset lomakkeet kaksikielistettiin ja niistä saatiin erittäin sotkuisia ja vaikealukuisia.
Kanadasta tuotiin kielikylvetys vuonna 1987 ja se monopolisoitiin koskemaan vain suomenkielisten lasten kylvettämistä ruotsiin. Minkään muun kielen varhaista opettamista ei saanut nimittää kielikylvyksi. Kokkolassa nyt myös "suihkutetaan" ruotsin kieleen.
Pakkoruotsituksen seuraava askel oli pääteiden viitoituksen osittainen kaksikielistäminen yksikielisesti suomenkielisillä alueilla.
Suomen kolikot muuttuivat kaksikielisiksi vuonna 1991, vaikka ne olivat olleet pelkästään suomenkielisiä vuodesta 1863 lähtien.
Autojen kansallistunnus muutettiin SF-muodosta FIN muotoon ja edustusurheilijoitten asussa SUOMI vaihdettiin Finland nimeksi.
Sitten runnottiin läpi uusi kielilaki, joka tuli voimaan 1.1.2004 ja jonka tarkoitus on sementoida ruotsin kieli näkymään ja kuulumaan kaikkialla Suomessa.
Nyt vain taisi käydä niin, että suomalaiset havahtuivat viime hetkellä. Nuoret lähtivät suoraan toimintaan ja sen seurauksena saatiin vihdoin ratkaiseva läpimurto pakkoruotsirintamaan poistamalla ruotsin pakollisuus ylioppilastutkinnossa.
Ilman Suomalaisuuden Liittoa suomalaiset eivät tietäisi tästä uuspakkoruotsittamisesta yhtään mitään, sillä joukkoviestimemme ovat Ruotsin, suomenruotsalaisten tai ruotsinmielisten hallussa.
Herätkää suomalaiset! Tämä on maailman ainoa suomenkielinen maa - pitäkäämme se sellaisena!
- Heikki Tala 28.09.2005
Ylös
"Kun osaa ruotsia oppii muita
kieliä" kirjoitti 17:59
Suomalaiset ovat saaneet kuulla vuosikymmeniä rkp:n puoluetoimistosta lähtöisin olevaa propagandaa:
"Kun osaa ruotsia oppii helpommin muita kieliä"
Miksi ruotsinkieliset eivät kuitenkaan opi suomea!
Suomessa on valtavasti ruotsinkielisiä,jotka tarvitsevat palveluita ruotsiksi kielitaidottomuutensa vuoksi.
Ruotsin kielenhän piti edesauttaa muiden kielten oppimista. Onko niin,että suomenruotsalaiset pitävät freudenthalilaisittain suomea ei-kielenä?!!
Pakkoruotsikot on selityksen velkaa!
Rkp:n logiikka ja ihmisten logiikka poikkeaa toisistaan.
Ylös
Laitetaanpa virallistakin tietoa
Kirjoittanut: heikki_tala 28.9.2005 klo 19.31
siitä, mihin suuntaan oikeasti "vahva ruotsalaisuus" Suomessa on kehittymässä:
Ruotsinkielisen väestön osuus: 1610 - 17,5 % 1880 - 14,3 % 1920 - 11,0 % 1960 - 7,4 % 2002 - 5,6 % Ja nyt Manner-Suomessa ruotsinkielisiä on enää alle 5 %.
Ruotsinkielisten teosten osuudet Suomessa julkaistusta kirjallisuudesta (%): 1980 - 6,1 1990 - 7,0 2000 - 4,0 2001 - 3,7 Ruotsinkielisten teosten osuus on vähentynyt melkein puoleen 20 vuoden kuluessa.
Sfp (ruotsalainen kansanpuolue) kannatus eduskuntavaaleissa: 1945 - 7,9 % 1958 - 6,5 % 1972 - 5,1 % 1991 - 4,8 % 2003 - 4,6 % Mielipidekyselyissä enää jopa 3,6 %
A-kielen valinnat (%) koko maassa lukuvuonna 2000-2001: Englanti - 87,6 Suomi - 5,3 Saksa - 2,8 Ruotsi - 1,8 (uusimmassa tilastossa enää 1,5 %) Ranska - 1,3 Venäjä - 0,3 Lähde: OPH
Rakennekokeilukouluissa ruotsin kielen jätti kirjoittamatta yo-tutkinnossa: 1996 - 8,4 % 1997 - 10,1 % 1998 - 10,2 % 1999 - 11,2 % 2000 - 12,0 % 2001 - 13,3 % 2002 - 14,2 % 2003 - 13,5 % (monia uusia lukioita mukana kokeilussa, vrt vuosi 1996, jolloin kokeilu alkoi) 2004 - tietoja ei vielä julkaistu 2005 - yli 15 % heti kun valinnanvapaus ulotettiin koko Suomeen
Suunta on järkkymättömästi kohti loppua! Pakkoruotsi poistuu ja Suomi muuttuu virallisesti vain suomenkieliseksi.
YlösRuotsi halutaan vapaaehtoiseksi 30.04.2003
Kansalaisten suuri enemmistö kannattaa ruotsin kouluopetuksen muuttamista vapaaehtoiseksi. Suomalaisuuden liiton Taloustutkimus Oy:llä äskettäin teettämässä tutkimuksessa peräti 67 prosenttia vastaajista asettui vapaaehtoisuuden ja 30 prosenttia nykyisen pakollisuuden kannalle. Vain kolmella prosentilla ei ollut mielipidettä. Miehistä tukee vapaaehtoisuutta 71 ja naisista 62 prosenttia. Myös eri puolueiden äänestäjien enemmistö asettuu pakkoa vastaan. Jopa vihreiden äänestäjistä 54 prosenttia on vapaaehtoisuuden ja 42 prosenttia pakollisuuden puolella.
Ruotsin kielen asemasta on muodostunut turhan kiusallinen kysymys. Sukupolvia sitten oli perusteltua säätää ruotsin opettaminen ja oppiminen pakolliseksi. Tuolloin Suomen ja Ruotsin siteet olivat kiinteät ja historiallisille yhteyksille tunnustettiin voimakkaampi merkitys kuin tänään. Maailma muutoinkin oli olennaisesti nyt vallitsevasta poikkeava.
Tänään maailman hallitseva kieli on englanti, jonka taitaminen avaa portit ymmärretyksi tulemiseen kaikkialla. Euroopassa on lisääntynyt uudelleen saksan ja toisaalta ranskan merkittävyys. Ruotsi on pohjoismainen kieli, joka on nopeasti kadottanut rooliaan konferensseissa ja muissa ihmisten kohtaamisissa. Jopa ruotsalaiset itse käyttävät mielellään englantia ulkomaisissa tapaamisissa. Englanti on suomalaisten ja ruotsalaisten keskusteluissa neutraali kieli.
Ruotsinkielisellä väestöllä on suuri arvo suomalaisen kulttuurin monipuolistajana ja rikastuttajana sekä hyvinvoinnin rakentajana. Suomenruotsalaisten kielellisten oikeuksien säilyttämisestä vallitsee laaja yhteisymmärrys. Kritiikki syntyy silloin, jos näitä oikeuksia laajennetaan selkeästi suomenkielisillä alueilla.
Eniten keskustelua ylläpitää ruotsin pakko-opetus. Se on vanhan menettelyn tukijoille jäykkä dogmi. Aika kuitenkin toimii pakon poistamisen puolesta. Se tapahtuu ennen pitkää, sillä kansan vierastaman käytännön jatkaminen ei ole viisasta loputtomiin. Vaikka pakko aikanaan loppuu, silti ruotsia opetetaan ja opiskellaan maassamme. Kun tämä tehdään vapaaehtoisesti, silloin voidaan innostusta lisätä erilaisilla houkuttimilla.
Keskisuomalaisen II pääkirjoitus 30.4.2003
YlösMerkonomi Wideroos on allerginen suomalaisille ilmaisuille kirjoitti 14:53
Merkonomi Wideroos ei kestänyt Otakantaa.fi -foorumia vaan yritettyään sensuroida sitä aikansa torppasi sen kokonaan sensuroiduksi.
Otakantaa.fi -foorumilla paljastettiin Rkp:n todellinen rooli. Merkonomi Wideroos ei kestänyt kansalaisten paljastusta.
JO 30 VUOTTA SITTEN RKP HYVÄKSYI KAIKEN, JOS VAIN PÄÄSEE RAKENTAMAAN KOTTIKÄRRYYN TAKAPYÖRÄÄ.
http://www.otakantaa.fi/forum2.cfm?tid=57777
Eilisessä Hesarissa on juttua *Kalevi Sorsan muistiinpanoista*. HS on ottanut esiin Sorsan käsinkirjoitetut muistiinpanot, joissa lukee vuoden-77 hallitusneuvotteluista, että *Tallgren(RKP) hyväksyy kaiken, jos saa 2 paikkaa*
Opettaja Roos laukaisee
http://www.demari.fi/category.jsp?category=23&main=22
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=2073&main=22
*RKP:sta sanoisin, että hallituksessa se on yhtä tarpeellinen kuin kottikärryissä takapyörä*
Sota ja suomenruotsalaiset
Kirjoittanut: muistutuksena 2.10.2005 klo 12.45
Kielipolitiikkaa - osastolta poimittua:
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=8636
Suomenruotsalaisten sota:
Talvisota:
Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoan suomenruotsalaisen joukko-osaston pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)"
"Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei enää hyökkäystehtävää annettu. "
"Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle suomenruotsalaiselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)
Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.
Suomenruotsalaisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.
Jatkosota:
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Kertaakaan se ei suorittanut annettua tehtävää loppuun saakka selviää jatkosodan historiasta.
Porlammin-Yläsommeen taisteluissa se jopa harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan.
Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän suomenruotsalaisen joukon suomenruotsalaiset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941--1945, osa 3. ss. 250-- 253.)
17. D:n suomenruotsalaiset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan 3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta niiden eteneminen pysähtyi aina ''vihollisen kiivaaseen tuleen''. Ne olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa 2.)
Perääntymisvaiheessa JR 61 tuotiin puolustukseen Kivisillansalmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa. Sen jälkeen sota jatkui täällä rauhallisena asemasotana. (Suomen sota 1941--45, osa 7, s. 319 ja 493.)
Rykmentin tappiot koko sodan aikana olivat vain 1/10 suomalaisten tappioista.
Syväriltä samaan aikaan tuotu JR 13 joutui liikuntasotaan suomalaisten joukkojen mukana. Jokaisesta puolustusasemasta nämä suomenruotsalaiset poistuivat ilman lupaa, ainoatakaan hyökkäyskäskyä ne eivät noudattaneet, selviää jo mainitusta sodan historiasta.
Muutama esimerkki JR 13:n toiminnasta:
25.6. sen komppania poistui taakse ilman taistelukosketusta, luvattomasti, varmuuden vuoksi. (Osa 7, s. 342.)
26.6 JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)
27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)
Perääntymisvaiheessa lyötiin hajalle suomalaisiakin joukkoja, mutta aiheettomasti ja ilman lupaa ne eivät asemiaan jättäneet. Hyökkäykseen ne lähtivät aina käskyn mukaisesti.
Tällainen on kertomus niistä suomenruotsalaisista, jotka eivät lähteneet käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)
''Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet.''
Ja lopuksi: Käykääpä Maarianhaminan sankarihautausmaalla.
Karkurit
Asiaa vaihteeksi kirjoitti 15.7 20:17
Lehtitietojen mukaan Åke Lindman ohjaa 2 ruotsinkielisten sodasta kertovaa sankarielokuvaa (Iltasanomat 25.5.02). Sotahistorian mukaan ruotsinkielisten käyttäytyminen oli selkeästi suomalaisista joukoista poikkeavaa käyttäytymistä, joka ei sankaritarinan aineksia sisällä. Ruotsinkielisten poikkeavasta osallistumisesta kertovat muun muassa seuraavat esimerkit, jotka ovat virallisesta sotahistoriasta (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945).
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa ruotsinkielinen joukko JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Porlammin-Yläsommeen taisteluissa se harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului 4 vuorokautta, ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan. Hallbäck, Heinrichs, Winell olivat tämän ruotsinkielisen joukon ruotsinkieliset johtajat pataljoonasta divisioonaan (Osa 3. s. 282-284).
Perääntymisvaiheessa ruotsinkielinen JR 61 tuotiin puolustukseen Viipuriin Kivisillan salmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa (Osa 7. s. 298-300 ja s. 310-311). Tästä eteenpäin sodan loppuun saakka JR 61:n lohkolla vihollisen hyökkäystoiminta pysyi taantuneena ja tykistötuli jatkui "vähäisenä häirintänä", toteaa sotahistoria (Osa 7. s. 493). Rykmentti menetti 22.-26.6. haavoittuneina ja kaatuneina yhteensä 160 miestä (Osa 7. s. 311). Samaan aikaan 22.6. kerrotaan suomalaisen I/JR 6:n taistelusta: "Pataljoonan tappiot kasvoivat tunti tunnilta, lopulta satoihin miehiin, ja mm. 10 upseeria kaatui tai haavoittui aamun kuluessa" (Osa 7. s. 301). Tässä siis yksi rykmentin kolmesta pataljoonasta menetti yhden aamun aikana satoja miehiä, kun JR 61:n kolme pataljoonaa menetti viiden päivän aikana 160 miestä. Sankarirykmenttiä tehdään kyseenalaisista aineksista.
Suomalaiset rykmentit olivat osoittaneet tuota sankaruutta jo 12 päivää ennen kuin JR 61, joka kaiken kaikkiaan osallistui suurhyökkäyksen torjuntaan vain noina viitenä päivänä, sai ensimmäisen kosketuksen viholliseen. Muun muassa suomalainen rykmentti JR 48 teki tuona venäläisten 30 päivää kestäneen suurhyökkäyksen torjunnan aikana 7 hyökkäystä ja 8 vastaiskua, torjui 14 hyökkäystä, joista 2 rynnäkköä, ja oli kerran vaarassa joutua saarroksiin.
Ruotsinkielisille, joiden mielestä virallinen historia on väärää tietoa, oman sotahistorian (Rinta rinnan) kirjoittanut Antti Juutilainen kirjoittaa Aamulehdessä: "Talin tiikereinä tunnettu jalkaväkirykmentti 13:n II pataljoona ja sen veljespataljoona III P samasta rykmentistä".
- Näistä pataljoonista sotahistoriassa sanotaan muun muassa:
Tilanne 25.6.: "Tämän linjan eteläsiipeä puolustanut III/JR 13:n komppania oli nähtävästi pelännyt saarrostusuhkaa ja poistunut klo 13.30 seudussa taakse, jatkanut Ventelänselän yli matkaa 3. Pr:n alueelle, sekä kulkenut hajautuneen III/JR 13:n kokoamispaikalle Särkijärvelle". (Osa 7. s.342).
Näin divisioonan puolustuslohkolla yhden komppanian asemat oli jätetty tyhjäksi asiasta kenellekään mitään ilmoittamatta. Komppania siirtyi ovelasti naapuriprikaatin alueelle, jossa kukaan ei tiennyt mikä sen tehtävä oli, minkälaisen käskyn mukaan se toimi, ja niin se sai kenenkään estämättä marssia selustaan 15 kilometriä rintamasta.
25.-26.6, tilanteesta sanotaan: "Pataljoonien yhteisenä ensi tehtävänä oli Talinmyllyn valtaaminen ja siitä tehdyn suunnitelman mukaisesti Er.P 14 aloittikin illalla kahdella komppanialla etenemisen, mutta II/JR 13 pysyi paikallaan". Tästä syystä divisioonan komentaja antoi sille uuden käskyn liittyä sen toisella siivellä etenevän III/JR 48:n hyökkäykseen, mutta II/JR 13 ei noudattanut tätäkään käskyä. Ei siis vaikka divisioonan komentaja katsoi aiheelliseksi uudistaa sille annetun käskyn (Osa 7. s. 353-354).
27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella (Osa 7. s. 366).
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa, vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa (Osa 7. s. 378).
Nämä tapaukset ovat esimerkkejä ruotsinkielisten yleisestä käyttäytymisestä. "Talin tiikerit" ehtivät tekemään nämä temput, vaikka ne olivat mukana vain 18 päivää 30 päivää kestäneen suurhyökkäyksen torjunnassa. Virallisen sotahistorian kertoma ei synnytä mielikuvaa "tiikereistä", vaan aivan päinvastaisen ajatuksen.
- Tällainen on kertomus niistä ruotsinkielisistä, jotka eivät lähteneet käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut (Sahlgren Förlag 1987): "Kesällä, 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet".
Aamulehti 14.5.-97: Ruotsinkieliset kieltäytyvät usein varusmiespalvelusta Vaasan läänissä. "Vaasan sotilasläänin alueella riittää pohdittavaa asevelvollisista jo ennestäänkin, sillä siellä on väestöpohjaan suhteutettuna erittäin korkeat asevelvollisuuden asepalveluksesta kieltäytyvien määrät erityisesti ruotsinkielisten keskuudessa".
- "Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n pääsihteerin, tohtori Silvo Hietasen mukaan Vaasan läänin luvut ovat korkeat verrattuna vaikkapa Hämeen tai Turun ja Porin läänin väestöpohjaan".
Perinne siis elää, sodan aikana rintamakarkureista 62 % oli ruotsinkielisiä, vaikka heidän osuutensa väestöstä oli vain 10 %.
Sotaveteraanin leski
YlösKielilaki ja jääviys
Kirjoittanut: Herkko 18.9.2005 klo 09.54
Eduskunta yrittä tehdä uutta tekijänoikeuslakia. Tuli vastavaikutus kun joku huomasi että yksi lain tekijöistä on jäävi. Karpela kyllä väittää ettei ollut. Kuitenkin tuli lykkäys käsittelyyn ja perustuslakia valvova valiokunta käsittelee asian. Valvovat ylimmät viranomaiset oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasimies eivät asiaa huomanneet.
Suomeen tehtiin uusi kielilaki. Lain valmistelijat ja komitea olivat yli 50 %:sti jäävejä. Rikottiin siis lakeja. Ainoastaan Suomalaisuudenliitto ja minä huomasimme asian. SL huomautti asiasta. Minä tein kantelun oikeuskanslerille. Oikeuskanslerin vastaus tuli vasta kun laki oli tehty. Hän ei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin vaikka totesi jääviyslakia rikotun törkeästi. Minulle hän vastasi että lain tekijät ovat politiikkoja ja politiikkojen ei tarvitse noudattaa lakeja. Hän siis totesi että komitean puheenjohtaja korkeimmanhallinto-oikeuden puheenjohtaja Pekka Hallberg ja että lain tekijä Palmberg oikeusministeriöstä ja tietysti oikeusministeri Johannes Koskinen ovat politiikkoja joiden ei tarvitse noudattaa lakeja. Laki siis hyväksyttiin. Koska näin siis oli pitää eduskunnan johdonmukaisesti kumota jääviyssäännöt.
Minä ehdotin oikeuskanslerille, että tehtäisiin rikoslain täysremontti ja komiteaan värvättäisiin ehdottomia "asiantuntijoita" Kakolasta ja muista rangaistuslaitoksista ja pari mummoa jäseniksi vapautuneiden murhamisten naapureista. Asia on siis niinkuin Veksi ja Irvin lauloivat laulussaan "Haistakaa paska koko valtiovatta": Herrat ne lakejansa laatii, ei ne niitä koske kuitenkaan...
Koska ns kielilaki on siis väärin ja laittomasti tehty, on se laiton eikä sitä tarvitse kenenkään noudattaa. SDP ilmeisesti huomasi tehdyn tyhmyyden ja antoi kenkää Koskiselle, mutta se ei riitä. Nyt on sitten kumottava kielilaki ja sen jälkeen mietittävä mitä nyt eteen. Ehdotan, ettei mitään kielilakia tehdä, tehdään pieni muutos perustuslakiin: Suomen virallinen kieli on suomenkieli mutta jokaisella on kielestä riippumatta taattava oikeudenmukainen kohtelu. Tarvittaessa saa käyttää tulkkausapua. Asia on sillä selvä.
Asiassa on niin paljon hämärää että ne pitäisi tutkia, mutta olkoon. Tämä tavaton yksimielisyys lain valmistelussa ja toteutuksessa viittaa johonkin törkeään asiaan. Millä lehmänkaupoilla se tehtiin.
Ylös
VIERAAN vallan etujen ajajat
Vaaksako vaaraa kirjoitti 12:41
Maailman vähiten korruptoituneessa maassa tapahtuu:
- Erään maan salaisessa sikarintuoksuisessa kabinetissa päätetään alkaa valmistella uutta kielilakia mittatilauksena 5 prosentin kielivähemmistölle.
- Lakikomitean puheenjohtaja saa naapurivaltion korkeimman ulkomaiselle myönnettävän kunniamerkin hetkeä ennen työn alkamista
- Kielilakikomiteaan nimitetään noin 80 % vähemmistön etua ajavaa
- Kansalle ei järjestetä asiasta tiedotustilaisuuksia tai kansalaiskeskusteluja
- Kielilakikomiteassa asiat jyrätään tehokkaasti vähemmistön eduksi
Yhdestäkään tulevan lain pykälistä ei äänestetä
- Naapurivaltion kuningas saapuu valtiovierailulle ojentaen valtavan määrän kunniamerkkejä ja -mitaleita avainalojen henkilöille ja päättäjille
- Maan radio, televisio ja lehdistön valtaosa on vähemmistön määräysvallassa
- Kielilaki, jota vastustaa 70 % kansalaisista, hyväksytään eduskunnassa 179 - 3
- Lain vaikutuksista jaetaan esite vain vähemmistökielisiin talouksiin
- Internetistä sensuroidaan sinne laitetut suomennokset lain vaikutuksista
- Maan kielienemmistön valtaosa ei edes tiedä, että laki on laadittu ja voimassa
- Internetpalstoja vaaditaan suljettavaksi vieraskielisen ministerin toimesta
- Maan tärkeimpiä yrityksiä myydään kiihtyvällä vauhdilla naapurivaltioon
- Maan presidentti saa kultaisen kunniamerkin vieraan maan kansallispäivänä 6.6.2002
- Maan presidentti hyväksyi allekirjoituksellaan vieraan maan kansallispäivänä 6.6.2003 - seuraavana vuonna
- Kaikki oli pelkkää sattumaa, ilmoitetaan presidentin kansliasta
- Myös maan pääministeri saa kultaisen ansiomerkin vieraan valtion kielen hyväksi tekemästään ja maan pääkielen unohtaneesta työstään
- Maan pääkieltä (95 %) suojelemaan ei ole perustettu koskaan yhtäkään komiteaa, vaikka näin on juuri tehty myös ko. vieraassa valtiossa sekä useassa muussa maailman johtavassa teollisuusmaassa
- Maan hallituksen kolmen tärkeimmän ministerin koplaan kuuluu alle 4% kannatuksella olevan puolueen edustaja, naapurivaltion kieltä puhuva ympäristöministeri. Maan itsenäisyysjuhlissa kyseinen ministeri herätti hämmennystä esiintymällä rintapielissään mauttoman valtava kunniamerkkisekoitelma ja olan yli vedetyssä naapurivaltion lipunvärisessä nauhassa.
Mikä valtio on kysymyksessä?
1) Pohjois-Korea
2) Uganda
3) Valkovenäjä
4) Naurusaaret
5) Entinen Suomi, nykyinen FINLAND
Kielilakikomitea
Faktaa kirjoitti 01:14
1999 perustetun kielilkaikomitean puheenjohtajana toimi korkeimman hallinto-oikeuden presidentti
Pekka Hallberg. Jäseniä ovat kansanedustajat Maria Kaisa Aula (kesk.),
Irina Krohn (vihr.),
Henrik Lax (RKP/Suomenruotsalaiset kansankäräjät),
Jouni Lehtimäki (kok.),
Susanna Rahkonen (sd.),
professori
Lars D. Eriksson (Helsingin yliopisto), hallintoneuvos
Marita Liljeström (korkein hallinto-oikeus),
kuluttaja-asiamies
Erik Mickwitz, lainsäädäntöjohtaja
Matti Niemivuo (oikeusministeriö), professori, johtaja
Pirkko Nuolijärvi (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) ja pääjohtaja
Jukka Sarjala (opetushallitus).
Komitean pysyvinä asiantuntijoina toimivat laamanni
Nanny Granfelt (Raaseporin käräjäoikeus),
Mikael Reuter (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus/ruotsinkielinen osasto),
Markku Tyynilä (oikeusministeriö)
Kristina Wikberg (Suomen Kuntaliitto).
Komitean sihteereinä ovat oikeusministeriöstä erityisasiantuntija
Sten Palmgren,
lainsäädäntöneuvos
Eero J. Aarnio, lainsäädäntösihteeri
Paulina Tallroth,
Suomenruotsalaisista kansankäräjistä
kieliturvasihteeri
Kristina Beijar.
20 jäsentä, joista 12 ruotsinkielistä. Siis *ruotsinkielisiä, ei 50 % tai 5 %, vaan 60 %*
*Kysymys: miten tämä on mahdollista?*
YlösPääkirjoitus 9.10.2005 4:00:36
Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni: Kielessä turva
ARI VALJAKKA
Nettiasiakkaiden huijausyritys Ruotsin Nordea-pankissa (TS 5.10.) nosti esiin kielen merkityksen elämässämme. Huijausyritys paljastui nimittäin ruotsin kielen kirjoitusvirheiden takia.
Nordean asiakkaita yritettiin alkuviikosta saada luovuttamaan nettipankissa käytettäviä tunnuslukuja väärennetyn sähköpostin avulla. Huijausviestin huono ruotsin kieli, muun muassa tavutusvirheet, herättivät kuitenkin epäilyksiä.
Eteläkorealaiselta palvelimelta kehnolla ruotsin kielellä kirjoitetut viestit väittivät pankin muuttaneen turvallisuusjärjestelyjään. Tämän vuoksi asiakkaita pyydettiin siirtymään linkin avulla pankin (väärennetylle) kotisivulle antamaan salaiset tunnuslukunsa, jotta ne pysyisivät käytössä. Verkko suljettiin, joten sinisilmäiset eivät ehtineet uunotettaviksi.
Tietoturvayhtiö F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen väittää suomalaisten järjestelmien olevan kohtuullisen turvallisia tällaisten huijaustapausten varalta. "En ole huolissani. Suomea on tähän saakka suojellut vieraille outo kieli, jota käännöskoneetkaan eivät osaa kunnolla kääntää. Maailmalta löytyy helpompiakin kohteita tällaisille huijauksílle", uskoo Hyppönen.
Kieli on itsenäisyytemme turva, kansallisuutemme kivijalka, on sanottu. Sitä ei murrettu Ruotsin vallan aikana, sitä ei nitistetty Venäjänkään voimin. Tulos oli päinvastainen; uppiniskainen kansa ei vieläkään ymmärrä sen paremmin ruotsin kuin erityisesti venäjän kielen arvoa. Valitettavasti, sillä venäjää lukevien oppilaiden määrä on vain prosentin luokkaa.
Turun yliopiston suomen kielen emeritusprofessori Jorma Toivaisen mielestä omalla kielellämme menee vielä hyvin, vaikka olemmekin maailmanlaajuisesti katsoen hyvin pieni kielivähemmistö. Hän muistutti muutama vuosi sitten, miten kieli elää niin kauan kuin lapset omaksuvat sen ensikielekseen. Se auttaa myös uusien kielten oppimista.
Ulkomaille pienten lasten kanssa muuttavat suomalaisvanhemmat havaitsevat hämmästyksekseen, miten hyvin ja vanhempiaan nopeammin vain suomea osaavat ummikkolapset omaksuvat paikallisen kielen. Kokonaisvaltainen ote asiaan auttaa, sillä lapsen kieli ei ole irrallista. Sen virikkeenä on aina eri-ikäisten jäsenten perhe ja ympäröivä yhteisö.
Äidinkielenopetuksessa tulisikin professori Toivaisen mielestä huolehtia asennekasvatuksesta antamalla elävästi ja kiinnostavasti tietoa suomen kielestä ja sillä kirjoitetusta kirjallisuudesta. Hänen mielestään EU:kaan ei sorra suomen kieltä. Sen sijaan suomalainen nöyryys, vieraskoreus ja itsensä alentaminen toimivat helposti jonkun toisen kielen hyväksi, väittää professori.
Tässä suhteessa yliopistot itsekin voivat katsoa peiliin. Yli puolet niiden maisteriohjelmista suoritetaan englannin kielellä. Kielitoimiston johtaja Pirjo Hiidenmaan mielestä opiskelijoiden on kyettävä välittämään tutkimustietoa niillekin, jotka eivät selviä vieraskielisistä sanonnoista.
Ensi vuonna juhlitaan kahta suomen kielen merkkihenkilöä, Mikael Agricolaa ja J.V.Snellmania, kumpikin eri aikoina Turussa vaikuttaneita miehiä. Heistä ensimmäinen oli suomen kielen perustaja, jälkimmäinen sen aseman vakiinnuttaja. Snellman kirjoitti julkaisemissaan lehdissä kielen merkityksestä ja puhui tulisesti kansalaisten aktivoimisesta ja kasvatuksesta kieleen. Snellman oli senaattorina ja valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä keskeinen vaikuttaja siihen, että asetus suomen kielen oikeuksista syntyi.
Kielitoimiston huoli suomen kielen asemasta globalisoituvan maailman työvälineenä on aiheellista. Kansainvälistynyt mainoskieli tärvelee kieltämme, yritysten sisäinen kieli on yhä useammin meille vierasta, pääasiassa englantia. Kun liikemaailman ympyröissä liikkuvien suomalaisten työkieli on englanti ja suomalaisen kirjallisuuden lukeminen vähäistä, seurauksena on kielen latistuminen.
Vieraalla kielellä kanssakäyminen yksinkertaistaa kielen vivahteita. Harva meistä kykenee ilmaisemaan syvimmät tuntemuksensa vieraalla kielellä senkin takia, että kielet eroavat sekä rakenteeltaan että sanastoltaan myös ympäristö- ja kulttuurisyistä toisistaan. Vai mistä muusta kielestä löytyy Lönnrotin sanakirjan yli 800 eri ilmaisua juovuksissa olemiselle.
Sitä paitsi suomen kieli on kaunista. Otetaanpa esimerkiksi vanha tuttu, onomatopoeettisesti sopiva ilmaisu; saari, saari, heinäsaari. Vastaava ruotsiksi;
ö, ö, hö-ö.
Syvimmät ajatukset ja tunteet voi ilmaista vain omalla äidinkielellään. Sen nykytilaan voi tutustua vielä tänään Kirjamessuilla.
Julkaistu: Turun Sanomat 9.10.2005 4:00:36
Ylös
Pakon ja pelon anatomia
TALA kirjoitti 09:36
Suomen kielipolitiikka on ehtymätön aarreaitta, jos haluaa oppia pakon ja pelon anatomiaa. Maahamme syntyi aikoinaan ruotsinkielinen eliitti, joka oli saanut aineellisen hyvinvoinnin perusteet Ruotsin kuninkaiden läänityksinä. Ruotsinvallan vahvistamiseksi kuningatar Kristiinan aikana perustettiin yliopistoja ympäri valtakuntaa, nimenomaan sen reuna-alueille; Tarto, Turku ja Malmö. Ruotsi pelkäsi suomen, venäjän ja tanskan kielten vaikutusta. Tarkoitus oli ajaa "vahvaa ruotsalaisuutta" aivan niin kuin Rkp sanoo tekevänsä tänään. Suomen kielen aseman nostaminen viralliseksi 1863 oli sekin erään pelon ilmentymä. Nyt vuorostaan Venäjän imperiumi koki ruotsin kielen Suomessa poliittisena uhkana. Meille suomalaisille se oli historian suurin onnenpotku. Ruotsinkielinen yläluokka ja virkamiehistö tekivät tietenkin kaikkensa suomen kielen nousun estämiseksi. Suomen kieli on kuitenkin niin vahva, että sitä ei pysty tuhoamaan eikä sen nousua estämään lait, pakko eikä piikkilanka. Kaikkia näitä ovat suomenruotsalaiset kokeilleet.
Nyt Kaarinassa ollaan perustamassa ruotsinkielistä koulua. Asialla ovat jälleen ruotsinkieliset sikarikkaat säätiöt. Keskustelu velloo kuumana, sillä pelko ruotsinkielisten joutumisesta saman koulukompleksin yhteydetteen, missä suomenkieliset lapset ovat. Pelko on suuri Kokkolassakin, jossa suomenkielistä opetusta halutaan vähentää. Porvoossa ruotsinkielisessä koulussa edes välitunnilla ei saa puhua suomea. Pietarsaaressa muhii joku kouluprosessi sielläkin. Ahvenanmaalla erään kirjailijan mukaan suomen kieli on kuin ympäristömyrkkyä - ja pelko sen mukainen.
Jos minun pitäisi kahdella sanalla luonnehtia suomenruotsalaista koulutuspolitiikkaa, niin ne sanat ovat "pelko" ja "pakko". Suomalaisuuteen puolestaan on aina yhdistynyt "vapaus" ja "talonpoikaisjärki".
[ kirjoittanut: Heikki Tala ]
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 15.10.2005 09:36 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=39282 ]
RKP:n web-sivusto muutettu Freudenthalin osalta!
Huomiotsija kirjoitti 09:39
On tainnut sattua arkaan paikkaan tuo nettikirjoittelu! Freudenthaali on vedetty häveliäästi taustalle ja hänestä voit löytää enää pienen maininnan...
http://www.sfp.fi/page/8/9.html
*Tätä sivua ET enää löydä RKP:n sivuilta!*
Teksti kuului näin:
Ruotsalainen puolue perustettiin n. 1870. Puolue perustettiin, koska haluttiin koota kaikki suomenruotsalaiset yhteen poliittiisen liikkeeseen. Tämän järjestön tarkoituksena oli tukea ruotsinkielistä kulttuuria ja ruotsin kieltä. Järjestön vaikutin oli *Axel Olof Freudenthal, jonka myös voi nähdä Ruotsalaisen kansanpuolueen henkisenä isänä*.
Tämä henki haisee. Näinhän sitä lukee rkp:n sivulla.
http://www.sfp.fi/page/8/9.html
Aiheesta lisää:
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=4577
Näihin Freudenthalin oppeihin perustuu rkp:n ideologia vielä tänäkin päivänä.
"Mikään muu puolue ei ammenna yhtä syvältä taistellessaan ruotsimme ja Pohjoismaisen yhteenkuuluvuutemme puolesta. Näitä perinteitä Rkp on vaalinut sukupolvien ajan. Kärjessä kulkeva puolue oikeudenmukaisuuden, taloudellisen vakauden, sosiaalisen turvan ja kansainvälisen yhteenkuuluvuuden luojana.
Ruotsalainen kansanpuolue on vakuuttunut siitä, että ruotsin kieli ja ruotsalainen kulttuuri ovat tärkeitä koko Suomelle - että ne ovat ratkaisevia tekijöitä tulevaisuuden suotuisalle kehitykselle. Suomenruotsalaiset verkostot tuottavat myönteistä yhteenkuuluvuutta, jonka seurauksena suomenruotsalaiset voivat keskimääräistä väestöä paremmin. Ruotsalaisuudessa on elämäniloa."
[Kielemme - turvamme, rkp:n kielipoliittinen ohjelma]
http://www.sci.fi/~eiry/suomhist.html
http://www.sci.fi/~eiry/muistutuksia.html
Axel Olof Freudenthal (1836-1904), Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori 1878-1904.
Kansallisliikkeen aatteessa Freudenthalia kannusti kirjeessään mm. hänen opettajansa ruotsalainen professori Carl Säve Upsalan yliopistosta:
"Hän (Freudebthal) oli Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen sivistyksen, koko eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi kasvotusten idän (suomalaisen) raakalaisuuden kanssa." (Professori L A Puntilan tutkimus "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)
Näytteitä Freudenthalin opetuksesta. (Puntila)
"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria."
"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä koko turaanilainen rotu."
"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla."
"Kukahan tahtoisi käyttää aikaa ja nähdä vaivaa näitten kehittymättömällä kielellä kirjoitettujen teosten tutkimiseen." (Ruotsalaisuuden liikkeen arvostelu suomenkielisistä väitöskirjoista 1860-luvulla.)
"Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä."
"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille."
"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa."
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 14.10.2005 09:39 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=39246 ]
Ylös
Tilastoharhautusta jo useammassa tutkimuksessa, miksi näin?
Kirjoittanut: Kirjansa verrannut 21.10.2005 klo 01.03
Tilastoharhautusta jo useammassa tutkimuksessa, miksi näin? Onko tilastoja siistitty tarkoitushakuisesti?
Missä on 17.D eli tämä ruotsinkielinen divisioona?
Hankin jo muutenkin hyvin varustettuun kirjahyllyyni kerralla yli 100 kpl erinomaisia dokumenttikirjoja sodasta ja siihen liittyvistästä taustoista ja politikoinnista.
Kyseessä oli alan harrastajan, RUK:n 25. kurssin käyneen, sota-aikaisen upseerin, AKS:n valajäsenen, kymmenien vuosien aikana kertynyt hyvä ja monipuolinen kokoelma! Olihan sillä tietysti hintaakin! Käteeni sattui mainio kirja eli Esko Salmisen lisensiaattityö vuodelta 1976 Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944
Esko Salminen:
Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944 Otava 1976 ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid.
Suomen armeijan valistustoiminta ja mielialojen ohjaus Jatkosodan aikana. Lisensiaattityö
Tuossa erittäin mielenkiintoisessa kirjassa käsitellään tapahtumia joukkojen sisällä ja rintaman takana ja mukana oli todellinen yllätyskin:
Taulukko Jatkosodan aikana teloitetuista suomalaisista, niin sotilaista kuin vakoilijoista yms. tuomion saaneista.
Sivulla 161 kerrotaan näin:
Jatkosodan aikana 1941-1944 armeijassa langetetut kuolemantuomiot:
A. Yhteensä:
1941 48 joista 2 kieltäytymistapausta, muut vakoilusta tai vastaavasta 1942 89 kaikki vakoilusta tai vastaavasta 1943 36 kaikki vakoilusta tai vastaavasta 1944 75 joista 47 karkaamistapausta, muut vakoilusta tai vastaavasta
B. Vuoden 1944 karkaus- tai kieltäytymistapaukset, joista on ilmoitettu PM:lle 28.8.44 mennessä:
Yhtymä (Y)Tuomittu kuolemaan (T)Ammuttu SJ:n 5§:n perusteella (A)
Y T A
1.D 2 2
2.D 6 0
3.D 2 0
4.D 2 0
5.D 5 0
6.D 6 4
7.D 3 0
8.D 1 0
11.D 4 0
12.D 5 0
18.D 3 1
PsD 0 1
3.Pr 2 0
5.Pr 2 0
20.Pr 1 1
21.Pr 1 2
RvPr 2 0
-------------------------------
Yhteensä 47 (T) 11 (A)
Nyt tulee se mielenkiintoisin osuus:
Missä on 17.D eli tämä ruotsinkielinen divisioona? 17. D:ssa teloitettiin neljä ruotsinkielistä karkuria kesällä 1944. Tahallaanko suomenruotsalaisia suojellaan mahdolliselta mustamaalaukselta epäsotilaallisen käytöksen suhteen? Tilastoissa ei yllättäen olekaan tuota joukko-osastoa laisinkaan ja oikein ihmetellä pitää että miksi ei! No onneksi on muitakin lähteitä, kuten tämä mainio Uuno Tarkin kirja Taistelu Viipurista. Teloitusajankohta 17.D:ssa on kuitenkin paljon ennen tuota 28.8.44, joka on tilaston takarajana. Teloituksethan suoritettiin Tarkin kirjan päiväkäskykopion mukaan jo 23.7.1944 klo 5.14 ja kirjassahan on siis KOPIO tuosta päiväkäskystä, joten lähde lienee riittävän autenttinen. 17. D:ssa teloitettiin ainakin neljä ruotsinkielistä karkuria kesällä 1944 ja lisäksi tulee se SuRullisen kuuluisa Mustasaaren vänrikki, joka oli siis upseerikarkuri!. Hänetkin teloitettiin siis kesällä 1944 ja mitä luultavimmin hänkin oli 17.D:sta. Siis yhteensä 5 teloitettua eli likimain 10% kokonaismäärästä oli ruotsinkielisiä! Se on jo aika paljon verrattuna ruotsinkielisten väestömäärään ja sotilaisiin, joita oli likimain 1 divisioonallinen + 1 pataljoona!
Samainen kirja kertoo sivulla 162, miten IV armeijakunnan osalta koottiin 22.6.1944 mennessä selustasta yli 19000 sotilasta eksyneinä tai karkureiksi luokiteltuina. Summittaisen arvion mukaan heistä voitiin pitää n. 10%-20 % asemansa jättäneinä sotilaskarkureina. Karkureiksi vahvistettiin koko armeijan osalta ratkaisuvaiheessa 1944 vain 5338 miestä. Todellisuudessa luku oli paljon suurempi. (lähde: Katsaus IV AK:n sotapoliisin toimintaan 10-30.6.1944, IV AKE:n kirjelmä n:ro513, 2.7.1944, T 1060/16, SA, Junttila 1952, 70, Junttila, P J, Taistelutehon laskemiseen vaikuttaneet tekijät sodan 1941-1944 aikana ja siitä tehtävät johtopäätökset. Sotakorkeakoulun diplomityö 1952)
17. D:ssa teloitettiin neljä ruotsinkielistä karkuria kesällä 1944. Uuno Tarkin kirjassa Taistelu Viipurista IBSN 951-20-4983-x on sivulla 214 KOPIO päiväkäskystä nro 33 ja siinä on kaikki neljä 23.7.1944 klo 5.14 teloitettua nimeltä mainiten ja 2 on JR13:sta ja 2 JR61:n sotilaita, oikein "sotamiehiä". Surullista mutta totta.
Tähän kun lisätään vielä se kuuluisa Mustasaaren Vänrikki, niin saadaankin aika kova %-lukema ruotsinkielistä teloitetuista sotilaista suhteutettuna silloiseen ruotsinkielisten väestömäärään! Valitettavasti!
Myöskin tämä lähde esiintyy jatkuvasti palstoilla:
Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut (Sahlgren Förlag 1987): "Kesällä, 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet.
Helsingin Sanomat kirjoittaa samasta aiheesta eri luvuin:
Romahtaneelta rintamalta karkasi noin 12 000 sotilasta kesällä 1944
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/tulosta/1076153136490
Kenttäoikeuksissa tuomituista pakoilijoista teloitettiin 46 Julkaistu 14.6.2004 0:00
Arviolta 12 000 suomalaissotilasta karkasi rintamalta kesä-elokuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua. Kolme neljäsosaa karkaamisista sattui kesäkuussa, kun hajalle lyödyt joukot perääntyivät epäjärjestyksessä. Valtaosa joutui eroon joukoistaan hyökkäyksen läpimurtokohdissa Karjalankannaksella. Sotapoliisit ottivat kesäkuun loppuun mennessä kiinni noin 29 000 linjojen takana harhaillutta miestä. Kannaksen joukkojen taisteluvahvuus oli toukokuun lopussa 89 000 miestä.
Karkaajien tarkkaa määrää ei tiedetä. Paenneita tai johtajistaan eroon joutuneita ei ollut helppoa erottaa toisistaan. Suurin osa karkureista palautettiin puhuttelun jälkeen yksikköihinsä. Vankilatuomioiden täytäntöönpanoja pääosin lykättiin, ja tuomitut komennettiin takaisin rintamalle. Sodan jälkeen suurinta osaa tuomioista ei pantu toimeen. Karkailu tyrehtyi, kun vetäytyminen päättyi ja taistelut hiljenivät heinäkuussa.
Päämaja halusi koventaa sotaväen rikoslakia niin, että karkaamisesta voisi saada kuolemantuomion. Eduskunta hyväksyi lakiluonnoksen pikavauhtia 4. heinäkuuta. Pakoilija tuli panna syytteeseen aina, jos kyseessä oli uusittu karkaaminen tai sotapelkuruus. Kenttätuomioistuimet langettivat kuolemanrangaistukset 76 sotilaalle, joista 46 teloitettiin. Teloitetut olivat jalkaväestä, ja kahta lukuun ottamatta miehistöön kuuluneita. Yksitoista sotilasta ammuttiin sotaväen järjestyssäännön päällystölle antamien kurinpitovaltuuksien perusteella.
Lähde: Jukka Kulomaa:
Käpykaartiin? Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.
[ suomi24.fi | kielipoliitiikkafoorum | 21.10.2005 01:03 | URL: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000011327400 ]
Ylös
Kaarinan kouluasian apartheidosuus
erottelua kirjoitti 11.10 9:34
Kaarinassa oli eilen kaupungin kokous, jossa käsiteltiin ruotsinkielisen koulun perustamista. Sitä vastaan ei periaatteessa olla, mutta tilat ja rahoitus ovat auki.
Kulturfonden on halukas antamaan 1 milj. euroa, jos Kaarina laittaa 3 milj euroa ja rakentaa erillisen uuden koulurakennuksen. Kulturfonden ei halua, että ruotsinkieliset laitettaisiin samaan koulurakennukseen suomenkielisten kanssa. Rahojen antamisen edellytys on erillinen koulurakennus.
Ruotsinkielisen rahan tuleminen mukaan kaupungin budjettiin on sinästä ongelma.
Nyt on Kaarinan kaupunki ehdottanut, että ruotsinkieliset sijoitettaisiin samaan kouluun kuin suomenkieliset, jotta he voisivat käyttää samoja voimistelutiloja. Tämä ei kelpaa RKP:lle.
Neuvottelut RKP-rahan kanssa ovat kesken.
RKP vaatii, että jos ruotsinkieliset ovat pakko laittaa samaan suomenkielisten kanssa, on ainakin
-katsottava, että ryhmäT eivät pääse kosketuksiin toistensa kanssa.
-välitunnit on oltava eri aikoina.
-on oltava eri sisäänkäynti ruotsinkielisille.
Jotta suomen kieliset eivät pääse vikuttamaan ruotsinkielisten lasten koulupäivään!
Näin kertoo esim. Åbo Underrättelser-lehti.
Että tällaista apertheidia meillä ruotsinkieliset vaativat. samaa kuin Wahlroos, että eri koulut eliitille.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 11.10.2005 9:34 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=39166 ]
Ylös
minä
Suomenruotsalainen toimittajan tv-ohjelma...
16.10.2005 15:56
etteivät nämä säännöt koske juurikaan ruotsinkielisiä, eivätkä varsinkaan Ahvenanmaan ruotsinkielisiä; suomenkielisten asukkaiden postilaatikot räjähtelevät 'itsestään' öisin.
Vai räjähtelee Ahvenanmaalla öisin? Saisinko tietää mistä tietosi ovat peräisin?
Visa Konttinen: Me olemme täällä Ahvenanmaalla asuneet kahdessakin osoitteessa, ja meidän postilaatikot eivät aina ole saaneet olla rauhassa. Jo siellä ensimmäisessä osoitteessa, missä asuimme aikaisemmin niin, siellä rikottiin postilaatikko räjäyttämällä parikin kertaa ja sitten tässä nykyisessä osoitteessa niin, nyt neljän vuoden aikana niin, se hajotettiin ainakin neljä kertaa. Elikkä meidän postimme tulee nyt minun työpaikalle, kaupunkiin. Tää kuvastaa vaan sitä, että postilaatikko, jossa lukee suomenkielinen nimi niin, se saattaa joutua ilkivallan kohteeksi. Kaikki muut laatikot saavat kyllä olla ihan täysin rauhassa.
http://www.yle.fi/mot/af041025/kasikirjoitus.htm
[ helsinginsanomat.fi | keskustelufoorum | 16.10.2005 15:56 | URL: http://www.helsinginsanomat.fi/sanoma_forums/hs/message.jspa?messageID=431487 ]
Ylös
Kielilakikomitea 1999-2001
Kirjoittanut: heikki_tala 14.10.2005 klo 10.02
Pekka Hallberg, puheenjohtaja
Maria Kaisa Aula
Irina Krohn
Jouni Lehtimäki
Erik Mickwitz
Pirkko Nuolijärvi
Jukka Sarjala
Mikael Reuter
Kristina Wikberg
Lars D Eriksson
Henrik Lax
Marita Liljeström
Matti Niemivuo
Susanna Rahkonen
Nanny Granfelt
Markku Tyynilä
Sten Palmgren, pääsihteeri
Eero J Aarnio, sihteeri
Kristina Beijar, sihteeri
Paulina Tallroth, sihteeri
Mona Sahlin, Ruotsin hallituksen ministeri ja ainoa ulkomaalainen asiantuntija komiteassa.
Arvaatte varmaan, millaista jälkeä syntyy tuollaiselta porukalta - sasi jo syntyessään.
[ suomi24.fi | kielipolitiikkafoorum | 14.10.2005 10:02 | URL: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000011183776 ]
YlösSuomalais-ruotsalaisissa yrityksissä viestitään englanniksi
Stora Enson suomalaisten ja ruotsalaisten työntekijöiden sähköpostiviestejä tutkinut KTM Anne Kankaanranta kertoo väitöstyössään, että yrityksen sisäinen viestintä sujuu pitkälti englannin kielellä.
Ruotsin kieltäkin viesteistä löytyi jonkin verran, erityisesti tervehdyksistä. Niiden tehtävänä tuntui olevan yhteisyyden korostaminen muuten englanninkielisessä viestissä.
Kankaanrannan tutkimuksen aineistona on 282 monikansallisen yrityksen sisäistä englanninkielistä sähköpostiviestiä. Viestit kerättiin Stora Ensosta, ja niiden 103 kirjoittajaa ja useimmat vastaanottajat olivat suomalaisia ja ruotsalaisia. Englanti ei ollut siis kummankaan osapuolen äidinkieli vaan sitä käytettiin yhteisenä kielenä. Viestien kirjoittajat edustivat eri organisaatiotasoja.
Suurimmalla osalla sähköpostiviesteistä oli neljä yhteistä piirrettä, jotka tukevat viestinnän sujuvuutta ja tehokkuutta: keskity yhteen asiaan, kerro pääasia mahdollisimman aikaisin, kerro pääasia selkeästi ja ota vastaanottaja huomioon.
Markku Reiss
Julkaistu: Taloussanomat 18.10.2005
[ taloussanomat.fi | 18.10.2005 13:49 | URL: http://www.taloussanomat.fi/etusivu/4666389.asp ]
YlösTALA kirjoitti 21:20
1) Suomenruotsalaisuus perustaa olemassaolonsa 95 %:n enemmistön pakottamiseen oman pienen "vårtspråkinsa" opiskeluun - siis pakkoruotsin.
Rkp ja folkting vastustivat raivokkaasti pakkoruotsin poistamista ylioppilastutkinnosta.
Folktingin manifestissa edellytetään pakollista ruotsin opetusta suomenkielisissä kouluissa.
Kaksi kolmasosaa suomalaisista tutkimusten mukaan ei halua pakkoruotsia.
Tutkimusten mukaan koulumaailmassa pakkoruotsin vastustus on 85-95 %:n luokkaa.
2) Suomenruotsalaisuus perustuu tosiasioiden kieltämiseen. He eivät ilmeisesti ole koskaan kuulleet Pohjois-Ruotsin ikimuistoisesta suomenkielisestä ("meänkieli") vähemmistöstä, jonka pitkäaikaisesta sorrosta ja vainosta on runsaasti kirjallistakin aineistoa.
Ruotsi erottelee "meänkielen" ja suomen kielen. Suomen kieltä Ruotsissa on sorrettu satojen vuosien ajan.
3) Suomenruotsalaisuus perustuu ylimielisyyteen, sillä eihän heitä kiinnosta suomenkielisten asiat Ruotsissa, kunhan vain itse saavat simputtaa suomenkielisiä kaikkialla.
Viime vaaleissa Rkp yritti seireeninlauluillaan saada ääniä ruotsinsuomalaisilta - tosin surkein tuloksin.
4) Suomenruotsalaisuus perustuu syrjintään, sillä moni suomenkielinen ei saa omassa maassaan omakielistä seurakuntaa, ei omakielistä kuolinilmoista paikalliseen lehteen, jne (Ahvenanmaa).
Jopa entinen Ahvenanmaan kansanedustaja kehtaa kirkkain silmin sanoa Suomen televisiossa, että suomenkielisten syrjintä on täysin sallittua, kunhan se tehdään "ystävällisesti".
5) Suomenruotsalaisuus perustuu häikäilemättömään riistoon esimerkiksi niin, että suomenruotsalainen varustamo kiristää valtiolta merenkulkutukea uhkaamalla ulosliputuksella. Kun miljoonat on saatu, ne jaetaankin osinkoina omistajille ja loput lahjoitetaan suomenruotsalaisille, jo ennestään sikarikkaille säätiöille, joiden säädekirja edellyttää rahojen siirtoa Ruotsiin, jos säätiö lakkautetaan.
6) Suomenruotsalaisuus perustuu epäisänmaallisuuteen ainakin siitä päätellen, että kolmen viimeaikaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset nuoret pitävät suomenruotsalaisia epäisänmaallisina (Folkting, Brunell ja Suutarinen, Virrankoski).
7) Suomenruotsalaisuus perustuu etuiluun, sillä rehellisessä kilpailussa yliopistopaikoista suomenkielisten kanssa he eivät enää pitkään aikaan ole pärjänneet, vaan ohittavat lahjakkaampia suomenkielisiä erilaisin kiintiöin. PISA-tutkimus ja CIVICS-tutkimus kertovat karua kieltään suomenruotsalaisten jälkeenjääneisyydestä - huom. myös matematiikassa.
8) Suomenruotsalaisuus perustuu äärimmäiseen röyhkeyteen, josta osoituksena on se, että jos joku uskaltaa tuoda esiin näitä tosiasioita, niin Rkp vaatii valtionavun poistamista yhdistykseltä (kts. Rkp:n vaatimus valtionavun poistamisesta Suomalaisuuden liitolta - toteuttajana kokoomus).
9) Suomenruotsalaisuuden historia on erittäin ikävää ihan Rkp:n henkisen isän A O Freudenthalin lausunnoista alkaen. Suomenruotsalaisuus on onnistunut tekemään itsestään hyvin vastenmielisen Suomen kansan enemmistön silmissä (siitäkin on aivan tuore tutkimus).
Uusi järjenvastainen kielilaki toimii nyt tehokkaasti pakkoruotsia vastaan ja valitettavasti vain lisää ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisuutta kohtaan tunnettua vieroksuntaa.
10) Nyt on käynnissä valtaisa kädenvääntö "kielisuihkuttajien, -kylvettäjien" ja alan asiantuntijoiden välillä. Pakkoruotsi runnottiin peruskouluun vastoin kaikkien opetusalan komiteoiden kantaa. Nyt pakkoruotsittajat (Rkp, folkting, ym) yrittävät lisätä pakollista ruotsin opetusta, mutta onneksi opetusministeriö on saanut alan asiantuntijan raportin, jonka mukaan ruotsin opetus on tarpeetonta ja tuloksiltaan surkeaa.
Työ virallisesti yksikielisen Suomen hyväksi jatkuu!
[ kirjoittanut: Heikki Tala ]
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 26.10.2005 21:20 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=39636&m=13 ]
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen
TALA kirjoitti 11:01
Kekkonen aitosuomalaisten puhemiehenä (dosentti Jussi Niinistö, Suomen Mieli 2/2005):
"Kalevalan päivänä 1927 liiton toimistossa pidetyssä Suomalaisuuden Liiton vuosikokouksessa, jossa käyty keskustelu on kokonaisuudessaan säilynyt liiton arkistossa paikalla olleen pikakirjoittajan ansiosta, aitosuomalaisten puhemiehenä esiintynyt hovioikeuden auskultantti Urho Kekkonen - sittemmin tasavallan presidentti - syytti liiton johtoa ponnettomuudesta suomalaisuuden asian ajamisessa.
Kekkosen mielestä aitosuomalaisen kansanliikkeen nousu merkitsi suorastaan suomalaisuuden renesanssia, mutta sitä ei Suomalaisuuden Liiton silloinen johto ollut huomannut - liekö halunnutkaan huomata."
Siitä alkoi Liiton toiminnassa todella aktiinen suomalaisuustyö. Vuonna 1929 Kekkonen oli jo SL:n varapuheenjohtaja ja 1930-32 puheenjohtaja. Silloin käynnistettiin työ, mikä johti Helsingin yliopiston suomalaistamiseen 1937 lailla.
Samantapainen vallankumous tapahtui liitossa vuonna 1987-88, kun professori Erkki Pihkalan johdolla kieliaktivistit ottivat liiton johdon käsiinsä. Loppu onkin suorastaan legendaarista ja jää Suomen kielipolitiikan historiaan kirkkaana helmenä.
Ensi vuonna juhlimme Liiton 100-vuotisjuhlavuotta ja työ jatkuu pakkoruotsin juurimiseksi ja Suomen muuttamiseksi virallisesti yksikieliseksi.
[ kirjoittanut: Heikki Tala ]
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 30.10.2005 11:01 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=39790 ]
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen
_Kansa__ kirjoitti 11:20
Edelleen ajankohtainen kirjoitus.
http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=koulutus&t=3422&m=4
.
Urho Kekkonen (nimimerkki Veljenpoika) paljastaa Suomen kuvalehdessä 1948 rkp-läisten luihut otteet
Vahingollisia ruotsalaisia
Tekijä: Veljenpoika
(nnas: 1778) Suomen kuvalehti. - Helsinki : Yhtyneet kuvalehdet. - ISSN 0039-5552. *1948* : 39, s. 8 |q 0039
http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=36375&m=9
Vahingollisia ruotsalaisia.
Historia toistaa usein itseään; samojen syitten seuraukset ovat usein samat tai ainakin samankaltaiset. Näin on vallankin laita tapauksissa, joissa kansallisilla intohimoilla on ratkaiseva osuus. Tämä on syytä hyvissä ajoin palauttaa ruotsinkielisten poliitikkojemme mieleen, kun he nyt ovat uusimassa itsenäisyytemme aamuhämärässä kolme vuosikymmentä sitten tekemiään virheitä.
Ruotsinkielistemme pyrkimykset kohdistuivat tuolloin kahdelle taholle: toisaalla olivat ahvenanmaalaiset, jotka halusivat kokonaan eroon vastaikään itsenäistyneestä ja kansalaissodan haavoittamasta maasta; toisaalla muut ruotsinkielisemme, jotka eivät niinkään suopein silmin katselleet Ahvenanmaan separatistien hankkeita, koska heidän eroamisensa olisi heikentänyt ruotsalaisuuden kokonaisvaikutusta Suomessa.
Ahvenanmaalaisten yritys epäonnistui, mutta pitkällinen kiista heitti synkän varjonsa "emämaan" ja "saariston" välille. Suomessa on totuttu kunnioittamaan tehtyjä sopimuksia, ja siksi Ahvenanmaa kaikkine valtakunnallista itsetuntoa loukkaavine erioikeuksineen sai elää rauhassa omaa elämäänsä. Tosin jotkut pilkkakirveet lisäsivät hyvään marssilauluumme "Oolannin sotaan" mojovan "vastalauseen": "Jos Sundblom ois Oolannin keisari. niin silakat ois Oolannin soltaattii ja ne uisivat ympäri fästninkii." Siihenpä sitten pysähdyttiinkin. Mutta ei myöskään päässyt syntymään mitään välitöntä, sydämellistä suhdetta muun Suomen ja Ahvenanmaan välille. Sundblom halusi pysyttää "valtakuntansa" eristettynä, eikä täältä käsin haluttu ystävyyttä tyrkyttää. Maksettiin vain ja maksetaan edelleen kovilla verorahoilla tarpeelliset kymmenien miljoonien vuotuiset lisät Ahvenanmaan menoihin.
Hiukan toinen oli kehitys suomen- ja ruotsinkielisten suhteissa muussa Suomessa. Hankauskohdat olivat melkeinpä lukemattomat, ja kansallisilla intohimoilla oli väljät liikkuma-alat. Monien itsenäisyydestä juopuneiden suomalaisten mielestä ruotsin kielellä ja sitä puhuvilla oli vallan liian mahtava asema, liian paljon sananvaltaa yhteiskunnan ja valtion asioissa sekä talouselämässä. Ja viileästikin arvioiden kehitys todella tapahtui liian hitaasti, kuten muutokset yleensäkin meillä. Mutta jos tarkastelee kielitaistelun vaiheita kahden vuosikymmenen ajalta, toteaa helposti, että tuo kehityksen hitaus tosin huomattiin ja tempoiltiin sen jouduttamiseksi ja oltiin valmiit sitkeästi työskentelemään suomalaisten määräysvallan saavuttamiseksi. Mutta se ei johtanut avoimeen ristiriitaan. Taistelu puhkesi ilmiliekkiin vain silloin, kun suomalaista kansallistuntoa loukattiin. Kun joku Rolf Lagerborg antoi isänmaataan väheksyviä lausuntoja ja sanoi edustavansa kantaa, ettei Suomella ollut varaa olla itsenäinen, tai kun joku maisteri Hertzberg riisti kadulla joltakin "suomalaisuusmerkin", oltiin kaikkeen erikoisen tavoitteluun alttiin nuorison taholla valmiit mielenosoituksiin ja jyrkkiin vaatimuksiin. Tai kun vuoden 1918 lopulla Vaasassa pidetystä ruotsalaisen maalaisväestön kokouksesta lähetetään prof. Georg v. Wendt Skandinavian maihin pyytämään niitten hallituksia tukemaan Suomen ruotsinkielistä väestöä muka yhä yltyvää suomalaista sortoa vastaan, herättää se murheellisia ajatuksia ja suomalaisten keskuudessa epäilyksiä, kuinkahan maamme on selviytyvä valtakunnallisen ajattelutavan ollessa näin heikkoa. Epäluulojen ja vastaisten kielitaistelujen siemenet kylvettiin tuolloin.
Mutta meillä oli kuitenkin monessa suhteessa hyvä "onni" itsenäisyytemme alkuaikoina. Kansainvälinen tilanne oli sellainen, ettei pahinkaan mustamaalaus eivätkä ilmiannot eri piireihin kohdistuneesta "sorrosta" saavuttaneet naapureissa vastakaikua. Tosiasioille ei mahdettu mitään: Suomessa oli vapaat olot ja kielilainsäädäntö, joka otti vähemmistön edut huomioon paremmin kuin missään muualla. Mutta ruotsinkielistemme taholla suomalaisten liikehtiminen tulkittiin taisteluksi ruotsin kieltä vastaan, vaikka siinä olikin pohjasävynä huoli suomalaisen kulttuurin tulevaisuudesta. Tuollainen tulkinta oli ruotsinmielisille poliitikoille edullinen erikoisesti Ruotsin ja muun Skandinavian vuoksi. Mutta juuri tuo alituinen vetoaminen ulkomaiden yleiseen mielipiteeseen oli tikkuna suomalaisten silmässä. Olisi toivottu, että kinastelut olisivat jääneet keskeisiksemme ja koetettu mahdollisuuksiamme rauhallisesti punniten päästä sovinnolliseen ratkaisuun.
Käydyt sodat osoittivat kielirajan molemmin puolin asioitten todellisen arvojärjestyksen. Kun kaikkien kohtalo oli vaakalaudalla, nähtiin oltavan samassa purressa. Sen nimi on Suomi-Finland. Vanhat riidat olivat pois pyyhkäistyt, ja ainakin suomenkielisten taholla oltiin hyvin pitkälle myöntyväisiä. Sama oli laita ruotsinkielisten rintamamiesten. Ennakkoluulot olivat silläkin taholla hävinneet. Toiveet kieliriidan siirtämisestä historiaan olivat sodan päättyessä hyvät.
Mutta juuri mainittujen sovinnollisten piirien ulkopuolelle jäi eräs henkilöryhmä, jonka esillä olo oli riippuvainen kieliriidan jatkumisesta. Nämä olivat ruotsalaisen kansanpuolueen ammattipoliitikkoja. He näkivät suomen kansainvälisen aseman luhistumisessa suuren tilaisuutensa. Sitä oli käytettävä hyväksi ja hankittava etuja ruotsinkielisille sivistyksellisellä alalla, kunnallisessa ja valtiollisessa elämässä. Suomalaisten myöntyväisyys ei perustunut yksin ulko- eikä sisäpoliittisiin laskelmiin, vaikka ne olivatkin pitkälle vaikuttavia. Siinä oli paljon juuri äsken mainittua, sodissa kasvanutta yhteishenkeä, valtakunnallista ajattelutapaa. Haluttiin tehdä vähemmistön hyväksi enemmän kuin voitiin suomenkielisille edes vaatia, jotta sen viihtyisyydessä ei olisi valittamista. Mutta ruotsinkieliset eivät tyytyneet vain vaatimaan etuja itselleen. He kieltäytyivät monista velvoituksista, joihin sodan johdosta olimme joutuneet. Erikoisen väkevästi he nousivat vastustamaan karjalaisen siirtoväen asuttamista "ruotsalaiselle maalle". Kun tässä uudenlaisessa "kielitaistelussa" on käytetty demagogian kaikkia keinoja jättämättä syrjään vetoamista ulkomaihinkaan, on syntynyt melkoista jännitystä kieliryhmien kesken. Sota oli yhteinen. Tappio oli yhteinen. Sodan seurausten painokin täytyi yhteisesti kantaa. Nämä yksinkertaiset tosiasiat puhuvat selkeätä kieltään: niitten mukaan suomalaisilla on oikeus odottaa, etteivät ruotsinkielisetkään kiellä velvollisuuksiansa.
Jos he jatkuvasti pelaavat, kuten näyttää, he voivat ehkä saavuttaa voiton. Mutta se tulee olemaan tilapäinen. Voimat, joita nyt pidetään kurissa, pääsevät joskus taas vaikuttamaan. Poliittinen viisaus kehoittaisi ottamaan varteen vastaisuuden ja näkemään, että ruotsinkielisten vahvin tuki tulevaisuudessa on sotien aikana syntyneessä yhteishengessä ja yhä vahvistuvassa valtakunnallisessa ajattelussa. Älköön nyt kylvettäkö vastaisten kielitaistelujen siemeniä. Jos näin tapahtuu, on syy kokonaan muutamien lyhytnäköisten ruotsinkielisten poliitikkojen, jotka eivät ymmärrä mitään historian opetuksista. Heidän ei ole annettava johtaa maata onnettomuuksiin.
Veljenpoika
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 30.10.2005 11:20 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=39790&m=2 ]
Ylös
Kirsi Lindroos hiostaa Opetusministeriötä
_Kansa__ kirjoitti 23.10 20:55
Opetusministeriössä johdossa on häärännyt jo jonkin aikaa kovan linjan pakkoruotsittaja - Kirsi Lindroos (sd). Valitettavasti. Puoluekirja ei takaa järkevyyttä asioiden hoidossa, ja hänellä on aiemmissa tehtävissä näyttöjä vinoutuneista ruotsitustoimistaan. On todella vakava asia, että juuri SDP:hen on pesiytynyt näitä kovan linjan ruotsittajia.
.
Helsingin Sanomissa julkaistiin la 8.10.2005 seuraava uutinen:
"Pääjohtaja Kirsi Lindroos haluaa uudistaa Opetushallitusta nopeasti"
Uutisessa mainitaan että hän poistaisi virastosta nykyiset kuusi linjaa, ja jäljelle tulisi neljä toimintayksikköä - joista yksi olisi _ruotsinkielinen koulutusyksikkö_ (huom. 1/4-yksiköistä 5 % vähemmistölle).
Samoin hän pyrkii uudistuksella lisäämään (valtioneuvoston nimittämän) Opetushallituksen pääjohtajan, siis itsensä valtaa, niin että _hän nimittäisi viraston muun henkilöstön_ . Nykyisin opetusministeriö nimittää ylijohtajat, hallintojohtajan sekä suunnittelujohtajan sen jälkeen, kun johtokunta on antanut asiasta lausunnon.
.
Organisaatiouudistuksen kovalla nopeudella aivan ilmeisesti pyritään ajamaan mukaan kielivähemmistöläisten etnis-nepotistisia pyrkimyksiä, siten että asioiden valmisteluvaiheessa niiden vaikutuksia ei ymmärrettäisi eikä niitä ehdittäisi arvioimaan, vaan ne menisivät valmisteltuina, muuttamattomina läpi. Tätä menetelmää käytettiin myös kielilain valmistelussa.
.
Löysin netistä yhden asiaa käsitelleen uutisen, josta käy hyvin ilmi että Lindroos on pilannut toiminnallaan ministeriön ilmapiirin pahasti:
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=80250
Lindroos on ajamassan itselleen diktatoorisempia oikeuksia.
Hän ei selvästikään ole oikea ihminen tehtäväänsä. Lindroos pitäisi vaihtaa toiseen johtajaan joka osaa ajaa maan kansalaisten ja Suomen valtion kokonaisetua - eikä kielivähemmistön asiaa. SDP:n olisi jo syytä herätä. Samoin kansalaisten on nopeasti laajalti annetteva palautetta opetusministerille (Kalliomäki, sd), ja vaadittava vähintäänkin kurinpalautusta Lindroosille - ja mikäli mahdollista, hänen siirtämistään pois nykyisistä tehtävistään, sellaisiin, joissa hän ei pääse tuottamaan vahinkoa maalle.
Eikö kukaan kiinnittänyt näin vakavaan asiaan aiemmin huomiota?
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 23.10.2005 20:55 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=39536&p=1 ]
Ylös
Sotasyyllisyystuomiot ja RKP
Quisling kirjoitti 28.10 8:34
*Sotasyyllisyystuomiot ja RKP*
Nyt on Rautkallion uuden kirjan myötä noussut taasen esille tuo SOTASYYLLISYYSasia!
Sitä on täälläkin palstalla puitu useaan otteeseen läpi ja tämä ketju on oikea klassikko!
http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=34343&m=1
*Aihe on nyt kuuma ja sitä on syytä hiillostaa lisää, "Kuin Pietari hiilivalkealla"*
RKP istui sotasyyllisyystuomioistuimessa.
Liittoutuneiden asettaman valvontakomission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov selitti, ettei maininta "sotarikoksista syytetyt" koske presidenttiä eikä ministereitä [14.3].
Hallitukselle jätettiin kuitenkin 29.6.1945 välikysely, jonka 26 allekirjoittajasta 14 oli ruotsinkielisiä ja heistä taas 10 RKP:stä.
Välikyselyssä vaadittiin sodanaikaista presidenttiä ja hallitusta syytteeseen. Presidentti Risto Ryti sai ankarimman tuomion, 10 vuotta kuritushuonetta.
[14.1] Kenneth D. McRae: Conflict and Compromise in Multilingual Societies, Finland, Wilfrid Laurier University Press 1997 Canada
[14.2] Matts Andersen: Flykten västerut, Sahlgren Förlag 1987
[14.3] Yrjö Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla, toinen painos, sivut 22 - 23, 36, 56, ja 81 - 85, Otava, Helsinki1956
RKP:n ansiosta presidentti Ryti tuomittiin, vaikka syyllisiksi ei vaadittu presidenttiä eikä ministereitä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&subcat=979
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000011487526
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000011483732
Sama aihe menossa täälläkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&con ference=4000000000000028&posting=22000000007792126
Suora lainaus:
"Filosofian maisteri Lars Hamberg, 75, kertoi Suomalaisuuden liiton tilaisuudessa Helsingin yliopistolla 12.5.1997, että Rkp ja kommunistit kävivät kauppaa presidentti Risto Rytillä sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana.
Hamberg toimi sodan jälkeen Rkp:n vaalikansliassa ja on asian ainoa elossa oleva todistaja. Hambergin mukaan Rkp ja kommunistit sopivat siitä, että Rkp kannattaa Rytille ankarinta mahdollista rangaistusta, kuolemanrangaistusta, vastapalvelukseksi siitä, että kommunistit kannattavat ruotsinkielistä "Korsholman lääniä" rannikolle."
RKP istui sotasyyllisyystuomioistuimessa.
Liittoutuneiden asettaman valvontakomission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov selitti, ettei maininta "sotarikoksista syytetyt" koske presidenttiä eikä ministereitä [14.3].
Hallitukselle jätettiin kuitenkin 29.6.1945 välikysely, jonka 26 allekirjoittajasta 14 oli ruotsinkielisiä ja heistä taas 10 RKP:stä.
Välikyselyssä vaadittiin sodanaikaista presidenttiä ja hallitusta syytteeseen. Presidentti Risto Ryti sai ankarimman tuomion, 10 vuotta kuritushuonetta.
[14.1] Kenneth D. McRae: Conflict and Compromise in Multilingual Societies, Finland, Wilfrid Laurier University Press 1997 Canada
[14.2] Matts Andersen: Flykten västerut, Sahlgren Förlag 1987
[14.3] Yrjö Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla, toinen painos, sivut 22 - 23, 36, 56, ja 81 - 85, Otava, Helsinki1956
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipoliti ikka&t=37097&p=11
Sotasyyllisten saattamista syytteeseen ja poliittisia puhdistuksia:
Välikysymyksen allekirjoittajia olivat: Max Sergelius (svenska vänstern), Albin Wickman (rkp), Nils Meinander (rkp), C O Frietsch (rkp), Levi Jern (rkp), Albert Brommels (rkp), John Österholm (rkp), Ebba Östenson (rkp), Matts Forss (rkp) ja Helmer Smeds (rkp)*
RKP:n ansiosta presidentti Ryti tuomittiin, vaikka syyllisiksi ei vaadittu presidenttiä eikä ministereitä.
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipoliti ikka&t=34343
Kansanedustaja Hertta Kuusinen (SKDL) ja 25 muuta kansanedustajaa tekivät 29.6.1945 välikysymyksen, joka koski sotasyyllisten saattamista syytteeseen ja poliittisia puhdistuksia.
Välikysymyksen allekirjoittajia olivat: Max Sergelius (svenska vänstern), Albin Wickman (rkp), Nils Meinander (rkp), C O Frietsch (rkp), Levi Jern (rkp), Albert Brommels (rkp), John Österholm (rkp), Ebba Östenson (rkp), Matts Forss (rkp) ja Helmer Smeds (rkp)
Lisäksi 13 SKDL:n edustajaa ja 3 SDP:n edustajaa.
Ruotsinkielisistä kansanedustajista peräti 67 % allekirjoitti välikysymyksen, 27 % SKDL:n edustajista ja 6 % sosiaalidemokraateista.
Välikysymyksestä käytiin päiväjärjestyksen ulkopuolelta keskustelu 4.7.1945 ja keskustelun sisältö on kuvattu Valtiopäivät 1945, pöytäkirjat 1, sivuilla 617-690. Silmiinpistävää on rkp:n edustajien imelä jälkiviisaus ja oman nahkansa pelastamisyritys.
Suomen Kuvalehti (15-16/2004) käsitteli Mannerheimin pakoa Portugaliin vuonna 1945: Sotasyyllisyysprosessi alkoi painaa yhä uhkaavammin päälle ja Mannerheimilla oli myrkkykapseli pahimman varalle.
02.10.1945 Mannerheimin henkilääkäri Lauri Kalaja vei pääministeri Paasikivelle lääkärintodistuksen, minkä mukaan Marskin pitää keuhkosairauden takia päästä etelään, Portugaliin. Urho Kekkosen mukaan Mannerheimin tulisi erota presidentin tehtävistä. Kekkonen oli ollut ensimmäisellä Moskovan-matkallaan.
08.10.1945 Paasikivi esitti hallitukselle Kalajan lausunnon Mannerheimin terveydentilasta. Paasikivi katsoi, että lääkärin suositusta on noudatettava, eikä hallitus sanonut siihen mitään.12.10.1945 Kekkonen oli muuttanut kantaansa ja oli sitä mieltä, ettei Mannerheimin pidä lähteä ulkomaille, vaan hänen on erottava heti.
18.10.1945 Mannerheim muutti mieltään ja soitti Paasikivelle, ettei hän voikaan lähteä, koska sitä voitaisiin pitää pakoiluna.
22.10.1945 oikeusministeri Kekkonen kieltäytyi esittelemästä Mannerheimin asettamista syytteeseen sotasyyllisenä.
26.10.1945 pyydettiin salasähkeellä Mannerheimille vierailulupaa Portugaliin.
03.11.1945 Helsingin Sanomat julkaisi tiedotteen Mannerheimin matkasta. Nyt Zdanov puuttui peliin ja määräsi Paasikiven luokseen ja vaati Mannerheimin matkaa siirrettäväksi. Paasikivi vei sanoman Marskille, joka käski adjutanttia peruuttamaan matkaliput. Nyt yllättäen Stalin puuttui peliin ja ilmoitti Mannerheimin voivankin lähteä.
04.11.1945 Mannerheim lähti matkalle.
07.11.1945 viiden palstan otsikko Helsingin Sanomissa: "Hallitus määräsi eilen syytteeseen asetettaviksi Rytin, Rangellin Linkomiehen, Ramsayn, Tannerin, Kukkosen, Reinikan ja Kivimäen., jotka vangittiin välittömästi.
14.12.1945 Mannerheim lähti paluumatkalle Suomeen, minne hän saapui 02.01.1946. "Mannerheim pelkäsi Portugalista palattuaan, että hänet venäläisten toimesta vangittaisiin. Hänellä oli myrkkykapseli valmiina kuten Göringillä." (UKK 5.5.1960).
26.01.1946 kenraaliluutnantti Savonenkov kävi Mannerheimin luona tuomassa Stalinin terveiset, että jos Mannerheim eroaa, ei Venäjä salli kenenkään katsoa, että Mannerheim pitää vangita.
21.02.1946 julistetaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomiot.
04.03.1946 Mannerheim erosi presidentin tehtävistä.
Tästä voisi nyt joku historioitsija tehdä syvällisemmän analyysin Mannerheimin ja Rkp:n suhteesta sotasyyllisyyskysymyksessä. Mitä oli kaupan ja miksi?
Miksikähän edelleen tutkimusten mukaan suomalaiset nuoret pitävät suomenruotsalaisia epäisänmaallisina (Folkting 1997, Brunell ja Suutarinen 2000, Virrankoski 2004)?
*sotasyyllisten saattamista syytteeseen ja poliittisia puhdistuksia.
Välikysymyksen allekirjoittajia olivat: Max Sergelius (svenska vänstern), Albin Wickman (rkp), Nils Meinander (rkp), C O Frietsch (rkp), Levi Jern (rkp), Albert Brommels (rkp), John Österholm (rkp), Ebba Östenson (rkp), Matts Forss (rkp) ja Helmer Smeds (rkp)*
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 28.10.2005 8:34 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=39727 ]
YlösTietäjä
Pois pakkoruotsi!
1999 Nordean suomalaiset edeltäjät KOP:n ja SYP:n veronmaksajien tuella saivat Säästöpankkien pilkkomisesta koitunutta tukea arviolta 15 miljardia markkaa. Nykyrahassa 60 % (Ruotsin osuus) * 15 miljardia / 5,94573 = 1,5 miljardia euroa pankkitukea Ruotsiin.
Länsi-Suomen läänin maaherra Rauno Saari (sdp), 11.2.2004: "Esim. Ruotsin kansalaisella on [kielilaista väärin tulkiten johdettu] oikeus käyttää suomea tai ruotsia samalla tavalla kuin Suomen kansalaisella."
- tämä T. Halosen vaalimainoksiin, joka allekirjoitti kielilain Ruotsin kansallispäivänä 6.6.2003.
Tarja H. myös puolusti Wallenberg-taustaisen Mikael L:n 12 miljoonan euron optiota.
- Sauli Niinistö oli hukkua hyökyaaltoon, vaan yhä sama pakkoruotsi-levy päällä. Kokoomus tosiaan on taloudellisesti täysin riippuvainen hurri- ja ruotsalaisesta rahavallasta.
[ suomalaisuudenliitto.fi | vieraskirja | 4.11.2005 12:47 ]
Ylös
Aika palvoa murhaajia 6.11.
Kielisoturi kirjoitti 31.10 10:18
Suomen pieni väkiluku täyttää uusimmat ympäristönormit siksi, että Kustaa II Aadolf ja Kaarle XII suorittivat huikeat murhatyöt keskuudessamme.
Tänä päivänä saman uroteon tekoon vaadittaisiin noin 3 miljoonan suomalaisen murhaaminen.
Siksi on aihetta taas juhlia 6.11. ruotsalaisuutta sinä päivänä, jolloin Ruotsi ei sitä kehtaa juhlia.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 31.10.2005 10:18 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=39806 ]
Ylös
Aihetta SURULIPUTUKSEEN?
Nappi kirjoitti 12:25
Katsotaanpa tarkemmin Kustaa II Adolfin vuosisataa:
___________________________________________________________
*1555-1679* 124 vuotta sotia - pisin yhtäjaksoinen rauha vajaat 9 vuotta
___________________________________________________________
*1600 - 11* Sota Puolaa vastaa
*1609* Marssi Moskovaan Venäjän avuksi ja Käkisalmen valtaus
*1610* Sota Luoteis-Venäjällä
*1611 - 13* Tanskan sota
*1615 - 17* Venäjän sota
*1621 - 28* Valloitussodat Liivinmaalla...
*1629* ... ja Preussissa
*1629 - 48* Osallistuminen 30-vuotiseen sotaan, jatkuvaan ja näännyttävään
*1644* sodankäyntiä Saksassa
*1645* Tanskan sota
*1648* Saksan sota
*1654 - 60* Kaarle X Kustaan sodat
*1655 - 57* Taisteluja Puolaa ja Venäjää vastaan
*1657 - 58* Tanskan sota
*1660* Puola, Venäjä, Brandenburg
*1666* Bremenin sota
*1674 - 79* Brandenburgin sota
*1675 - 79* Tanskan sota
*1680* Brandenburg
*1700 - 21* Suuri Pohjan sota
___________________________________________________________
Ei noista sodista vielä perunoita kotiin tuotu. Etupäässä niistä raahautui rääsyisiä raajarikkoja, silmäpuolia, mielensä sotatantereille kadottaneita loppuun sodittuja kruununraakkeja, nälkä ja rutto kintereillään. Matalan torpan laverille vääntäytyi lyhyeksi loppuelämäkseen sodasta tutiseva ennenaikainen vanhus. - Rykmentin kirjurin antama kuparinen muistomitali, sodan palkka, ripustettiin tuvan nokiseen peräseinään.
Ruotsin kuninkaiden ahneet ja veriset valloitussodat eivät suomalaisia rikastuttaneet. Vieraiden kaupunkien kultaa ja kirkkohopeaa kuljettavat loputtomat karavaanit keikkuivat kilisten ja kirskuen kaikki Tukholmaan.
___________________________________________________________
1600-luvun sodissa taisteli Ruotsin armeijassa yhteensä n. _130 000_ suureksi osaksi pakko-otettua suomalaista, joista kuoli kulku- ja puutostauteihin sekä sotavammoihin _65 000 - 75 000,_ tarkkoja tappiolukuja ei ole.
Suomalaisia oli tämän historiamme verisimmän vuosisadan alussa n. 350 000 ja lopussa 400 000, 1695, vuotta ennen suuria kuolonvuosia.
___________________________________________________________
http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/kurssit/1600-lsodat.pdf
http://personal.inet.fi/palvelu/karjala-tk/vuodet.htm
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=37318
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 6.11.2005 12:25 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=40113 ]
Ylös
Närpiöläisyyden joutsenlaulu:
Näin on Närppes kirjoitti 10.11 23:47
*Tämähän on suoraan kuin päivän epistolasta:*
Tarkistin itse jutun ja näinhän se menee:*
Tätä mieltä oli RKP:n aatteellinen isä A. O. Freudenthal:
L. A. Puntila, Ruotsalaisuus Suomessa, s. 149-150.
http://www.helsinginsanomat.fi/sanoma_forums/hs/thread.jspa?sourceStart=20&threadID=10395&tstart=0&start=30
*Siellä missä ruotsalainen väestö oli säilynyt puhtaimpana, kuten Pohjanmaan Närpiössä, sen ulkomuoto oli jalon arjalainen: 'hieno, valkoinen iho, puhtaat, jossakin määrin ylimykselliset kasvonpiirteet, kirkkaansiniset silmät ja mustat hiukset' - Juuri toiminnan tarmokkuus oli Freudenthalin mielestä maamme ruotsalaisen väestön luonteen silmäänpistävin piirre.*
(L. A. Puntila, Ruotsalaisuus Suomessa, s. 149-150)
Tiedämme hyvin, mitä mieltä Freudenthal taas suomalaisista, "tsuudeista", oli.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 10.11.2005 23:47 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=40370 ]
Ylös
Finnkoling Palvelua vai kantelua?
4.11.2005 13:27
Aarno Laitinen paljasjalkaisena helsinkiläisenä tiennee tästäkin asiasta. Kolumnissaan (IL 21. 10.) hän kirjoittaa seuraavaa:
"En osaa hermostua edes siitä, että terveyskeskuksessa minut palvelee puolalainen sairaanhoitaja ja saksalainen lääkäri, joten en saa terveyspalveluja virheettömällä äidinkielellä. Sairaalassa on kongolainen röntgenhoitaja, joka ei puhu suomea lainkaan. Ymmärrämme toisiamme mainiosti englanniksikin.
Jos sipoolainen potilas, joka osaa suomea, kohtaa huonoa ruotsia puhuvan lääkintävahtimestarin, hän kantelee siitä heti Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajalle, joka tekee valituksen sairaalan johtajalle tai eduskuntakyselyn."
Ylös
Mikä on rkp:n kanta?
Selvä Pyy kirjoitti 16:10
Joko rkp:ssä myönnetään, että maa kiertääkin aurinkoa, eikä päinvastoin?
Mikä on rkp:n kanta?
RKP kirjoitti 12:28
Auringon kierrolla maan ympäri on pitkä historialliset perinteet, joten asiaa ei ole syytä muuttaa. Se pitäisi oikeastaan kirjata perustuslakiin.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 11.11.2005 16:10 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=40390 ]
Ylös
"Balyloninen tilanne"
Pohj. neuvostossa kirjoitti 15:11
Olipas hauska juttu äsken radio Vegassa. Jari Vilen oli arvostellut Vanhasen kielitaitoja, erityisesti englannnin.
Tästä oli innostunut Ruotsin radion Suomen kirjeenvaihtaja Bengt Lindroth, joka oli kirjoittanut kolumnissaan jossain, että Pohjoismaisen neuvoston kieleksi on virallisesti vihdoin viimein laitettava englanti, koska siellä kokouksissa ei kukaan ymmärrä toistaan. Skandinaviskaa ei ymmärretä, hän sanoo. Ja että, "todellisuutta ei pidä kieltää". Ja että "on lopetettava tämä "kovakalloinen taistelu", jossa yritetään väkisin pitää ruotsi tai skandinaaviska PJ:n virallisena kielenä". Lindroth pitää tärkeämpänä, että osapuolet ymmärtävät toisiaan kuin että ruotsi kovakalloisesti pidetään virallisena kielenä.
Tästä ei pitänyt RKP:n virallinen kielipoliisi Mikael Reuter. Hän selvitti lähes itkuisellä äänella, että "Ei saa antaa periksi. Ruotsi on ainoa asia, joka pohjoismaita yhdistää! Jos siitä luovutaan, kaikki hajoaa." Ja lisäsi On tulkit, jos joku Itä-Suomesta ei ymmärrä! Kaikki menee hyvin! Ei ole mitään ongelmia""
Ralf Friberg, ruotsalainen hänkin, entinen suurlähettiläs oli samaa mieltä kuin Lindroth ja sanoi, että Pohjoismaisessa Neuvostossa vallitsee tällä hetkellä aivan "babyloonilainen tilanne". :D Korjasi sitten että eikun "baabelilainen".
Siellä on tulkkeja ja jakaisella maalla oma kieli. Ruotsia osaavat vain ruotsalaiset ja suomenruotsalaiset.
Muiden ruotsia on mahdoton ymmärtää. Ilmeisesti Vanhasen puheesta ei saa mitään selvää.
Sitten viimeisenä tuli Kimmo Sasin vuodatus, kimeästi hän huusi: "Ei saa!! Ei missään tapauksessaSkandinaaviska on pidettävä virallisena kielenä!! Muuten mene kaikki eikä ole enää pohjoismaista yhteistyötä ollenkaan!"
Ai että oli naurettavaa.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 14.11.2005 15:11 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=40498 ]
Ylös
Nuori kansalainen
ja sitä paitsi kirjoitti 14:38
http://www.jyu.fi/ktl/civics.htm
"Kieliryhmien asennoituminen ruotsalaisuuteen Suomessa poikkeaa merkittävästi. Kieli on keskeinen tekijä suomenruotsalaisessa kulttuurissa ja suomenruotsalaisten poliittisessa järjestäytymisessä Suomessa. Asennoituminen ruotsinkielen asemaan poikkeaa merkittävästi kieliryhmien kesken. *Miltei puolet suomenkielisten koulujen nuorista olisi valmis muuttamaan Suomen yksikieliseksi maaksi.* Selvä enemmistö (71 %) ruotsinkielisten koulujen nuorista vastusti ajatusta. *Suomenkielisten koulujen nuoret ovat puolestaan jyrkempiä vaatiessaan ruotsinkielen opiskelun vapaaehtoistamista (67 %)*. Ruotsinkielisten koulujen nuoret ovat tässä pehmeämmällä linjalla edelliseen väittämään nähden. Heistä 56 % vastustaa ajatusta, mutta 37 % suhtautuu asiaan myönteisesti. Huomionarvoinen havainto on, että tutkimuksen *tiedollisessa kokeessa hyvin menestyneet suomenkieliset oppilaat suhtautuvat ruotsinkielen asemaan Suomessa osin muita kriittisemmin. Parhaimmat yhteiskunnalliset tiedot omaavat nuoret ovat kriittisimpiä ruotsalaisuuden suhteen.* Kun suomenkielisille nuorille esitettiin väite, että ruotsinkielen asema tulisi turvata nykyistä paremmin Suomessa, niin 72 % vastusti ajatusta kun heikoimman neljäsosan nuorista ajatusta vastusti vain 49 %. "
Tulipa taas lainattua tätä tutkimusta "Nuori kansalainen" Jyväskylän Yliopiston sivuilta.
Tutkimustuloksissa on monta hyvää huomiota, *joita kannattaa kerrata* svekojen jatkuvan vääristelyn takia.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 19.11.2005 14:38 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=40738 ]
Ylös
Levolan pakkoruotsivaatimus
Kirjoittanut: copypaste. 26.11.2005 klo 10.37
Kas tässä ihmeteltävää pakkoruotsista kiinnostuneille. Turussa oli ala-asteen 3.-luokkalaisilta vanhemmilta kysytty vapaaehtoisista kielistä. Tulos ei tyydyttänyt Folktingetiä, ja eräs turkulainen ruotisnopettaja, Levola-Lyytinen pantiin asialle valittamaan.
Åbo Underrättelser 25.11.2005
kertoo seuraavaa, käännöstä:
Ennen artikkelia oli lehdessä painettuna tällaista faktaa:
"Fakta: ruotsin kielestä Turun ala -asteilla:
Turussa on 34 ala-astetta(suomenkielisiä)
19 niistä annetaan tänä lukuvuonna opetusta vapaa-valinnaisessa ruotsissa A2-tasolla luokasta 4 alkaen. (pakkoruotsi alkaa viimeistään 7:llä luokalla, mutta sen voi valita, jos koulussa on mahdollisuus, jo aikaisemmin.
Vapaaehtoisena ruotsia lukee Turun suomenkielisissä ala-asteissa siis 739 oppilasta. Siitä tulee keskiarvoksi n. 13 oppilasta 246:ssa ryhmässä.
Fakta:kielikysely
Kirje lähetettiin 3.336 kotiin Turun alueella.
Vastausprosentti oli 90%.
Tulokset:
saksan valitsi A2 -kieleksi 39%
ranskan 24 %
espanjan 13 %
venäjän 7 %
tyhjään ruutuun kirjoitti 16 %, että ruotsi
33% katsoi, että vapaavalinnaista kieltä ei tarvitse ollenkaan."
-----
Tuon käänsin sanasta sanaan, hieman sekavalta vaikuttaa.
Sitten itse artikkeli:
"KURISTUSOTE RUOTSIN KIELEEN TURUSSA
Johanna Levola-Lyytinen on hyvin huolestunut. Vaatii, että kielikysely Turussa on tehtävä uudelleen.
Ei näe, että Turun kaupunki aikoisi elää juhlapuheittensa mukaan.
-Se, että ruotsin kieli suljetaan pois kielivalintojen vaihtoehtona, on jo sinänsä kannanotto, joka todella huolestuttaa.
Johanna Levola-Lyytinen on ruotsinopettaja Juhana Herttuan suomenkielisessä lukiossa. Hän on myös Suomen ruotsinopettajien liiton puheenjohtaja ja istuu Folktingetin koulutusdelegaatiossa. Ja hän on pahoin huolestunut ruotsin kielen asemasta sekä valtakunnan- että paikallistasolla.
Hänen huolestumisensa lisääntyi entisestään elokuussa, kun hän sai kotiin kyselyn koulukeskukselta, jossa kysyttiin, mitä kieliä kodit asettavat etusijalle valinnaisena kielenä, ns. A 2-kielenä (ÅU 12.11.) Kyselyssä ei mainittu ruotsia ollenkaan. Ei myöskään englantia. Levola-Lyytisen mukaan ei millään voi puolustaa sitä, että ruotsi jätettiin mainitsematta.
-Jos tehdään kysely, joka on pohjustusta kaupungin uudelle kieliohjelmalle, ei suosituinta kieltä saa jättää pois vaihtoehtojen joukosta viittaamalla, että "ruotsilla on itsestään selvä paikkansa".
Kun edellinen vuosiluokka tulevia neljäsluokkalaisia valitsi vapaaehtoisen kielen, valitsi 72,3 % ruotsin. Se tarkoittaa, että ruotsi on selvästi suosituin. Nyt kun ruotsia ei erityisesti mainittu vaihtoehtona, laski kiinnostus 16 %:iin. Niin moni oli omasta aloitteesta merkannut sen lomakkeen tyhjään ruutuun.
Tämä osoittaa L.-L.:n mukaan, että ruotsin asema ei ole ollenkaan itsestään selvä. Työryhmä, jonka asetti koulukeskuksen Tapio Alapaattikoski, joka teki kaavakkeen, sanoo tähdentävänsä, että tuo itsestäänselvyys oli motiivina sille, että ruotsi jätettiin mainitsematta.
J. L.-L.:
-Kyselyn tuloksesta tuli juuri niin harhaanjohtava kuin saattoi aavistaa. Vaadin, että kysely tehdään uudelleen. Emme voi rakentaa uutta kieliohjelmaa, jos kiinnostus ruotsin kieleen on 16 %.
Kieltenopettajana hän tietää, että jos oppilaat lukevat ruotsia A 2-kielenä, silloin saadaan paremmat taidot siinä kielessä.
-Vaihtoehto sille, että lukee vapaaehtoisesti ruotsia, on se, että lukee sitä pakolllisenä 7:ltä luokalta alkaen. Ja se tietotaso, jonka oppilaat silloin saavat, ei pitkälle riitä, ei missään tapauksessa ylioppilastutkintoon.
Ruotsin voi myös valita ensimmäisenä vieraana kielenä, ns. A 1-kielenä. Silloin se tulee mukaan jo kolmannella luokalla. Ongelma on, että niitä, jotka valitsevat A 1-ruotsin, on vain alle prosentin Turussa, tarkalleen ottaen 0,72 %. Jos nyt valinnaisen A2-ruotsin valitsee vielä vähemmän, jos se kutistuu alaspäin, on Turku vaikeuksissa, sanoo J. L.-L.
-Jos emme anna ruotsille mahdollisuutta, katson, että koulukeskus julistaa avoimesti, että on tarkoitus lopettaa ruotsin kielen opetus.
Turkustrategiassa kirjoitetaan kauniisti kaksikielisyyden merkityksestä kaupungille. Tukholman kanssa käytävän yhteistyön merkityksestä. Kaupungin merkityksestä porttina länteen. Ynnä muuta.
- Ne fraasit eivät sovi todellisuuden kanssa yhteen, sen, mitä nyt suunnitellaan ja tehdään.
Tuore tutkimus, jonka elinkeinoelämän keskusliitto EK on tehnyt, mittaa työmarkkinoiden vaatimuksia palkattavien kielitaidoille. Englanti on lyömätön 80 %:lla.
-Mutta ruotsin merkitys on kasvanut 15 %:lla tämän päivän 65%:iin.
J.L.-L. sanoo, että saksa on muuttumattomasti 40 %.ssa, kun taas venäjän ja ranska ovat kumpikin noussseet 10%. Espanja,italia ja kiina ovat nousseet muutamia prosentteja.
J.L-L näkee myös Turun kaupungin vaatimuksen alentaa korkeiden virkamiesten kielitaitovaatimuksia selvänä tiennäyttämisenä kaupungin suhteesta kaksikielisyyteen ja ruotsin kieleen. Hän tarkoittaa, että Turku on ottamassa ruotsin kielestä kuristusotteen.
Turun koulujen kieliopetus on asia, jonka pitäisi herättää suomenkielinen enemmistö.
Mediat ovat olleet hiljaa uudesta kieliohjelmasta, jonka suomenkielinen opetusjaosto luultavasti kohta hyväksyy.
Johanna Levola-Lyytinen on kirjoittanut Turun Sanomiin. Mutta sitä ei ole julkaistu, ei edes lyhennettyä versiota, jota lehti pyysi.
-Kuinka suomenkieliset turkulaiset saavat tietää, mitä on tekeillä, kun edes kirjoitukset tärkeistä asioista eivät ylitä julkaisukynnystä?
Yrsa Lindroos
yrsa.lindroos@fabsy.fi"
"Kysely sotii valtion taholta tullutta direktiiviä vastaan"
-Onko koulukeskukselta ja Turun kaupungilta jäänyt huomaamatta direktiivi siitä, kuinka kaksikielisyyttä on Suomessa rohkaistava ja kehitettävä?
Kjell J. Wennström asettaa tämän kysymyksen ensi sijassa Folktingetin jäsenenä, mutta myös Turun RKP:n puheenjohtajana.
Opetusministeriö kirjoitti yhdessä opetushallituksen kanssa keväällä sopimuksen mm. siitä, kuinka kieliopetusta kehitetään peruskoulussa ja lukiossa. Sopimus perustuu valtioneuvoston päätökseen.
Kjell J. Wennström poimii sopimuksesta 3 kohtaa, jotka koskevat vuosia 2006-2008:
- molempien kotimaisten kielten opetusta kehitetään
-oppimismedodeja kehitetään
-kielivaihtoa levennetään paikallisella tasolla
Sitäpaitsi sopimus sanoo, että toimenpiteitä tehdään, että
opintoja toisessa kotimaisessa, sekä opetusmateriaalia ja metodeja kehitetään
-positiivinen asenne maan kaksikielisyyteen lisääntyy (kääntäjän huomautus. näin todella, että "lisääntyy"), ja molempien kielten osaamisen merkitystä vahvistetaan.
Kielikylpyjä ja -suihkuja kehitetään tärkeänä osana kieltenopetusta ja kielikasvatusta.
-vaihto suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen välillä, samoin kuin Pohjolan, kasvaa
Jälkimmäiset kohdat kirjoitettiin sopimukseen sen jälkeen, kun ruotsista oli tullut vapaavalinnainen aine ylioppilastutkintoon.
-Mutta kielikysely Turussa sotii aivan päivän selvästi kaikkia näitä kohtia vastaan, sanoo Wennström.
Se, että vapaaehtoinen ruotsi Turussa houkutteli yli 72 % valitsemaan sen kielen, osoittaa selvästi, että kodeissa on halua ja ymmärrystä kaksikielisyydelle. Samanaikaisesti osoittaa kyselyn tulos, että ei ole olemassa mitään automaattista tietoutta kielitarjonnasta suomenkielisissä kouluissa. Nyt kun ruotsia ei mainita vaihtoehtona, laskee kiinnostus vain 16 %:iin.
Tätä taustaa vasten Kjell J. Wennström näkee kyselyn kysymysasettelun yrityksenä ohjata kielivalintoja.
-halutaan selvästi päästä ruotsin kielestä-
Kysely on osa sitä raporttia, joka nyt lähetetään Tapio Alapaattikoskelle koulukeskukseen. Hän oli se, joka asetti ryhmän, jonka tarkoitus on työstää pohjamateriaalia suomenkielisten koulujen kieliohjelmalle. Ehdotus uudelle ohjelmalle menee suomenkieliseen opetusjaostoon päätöstä varten.
-Toivon todella, että valtuutetut vakavasti vartioivat sitä kiinostusta, joka vanhemmilla ja lapsilla on ruotsin kieltä kohtaan. Kiinnostus voidaan päätellä siitä 72 %:sta, jotka ovat valinneet ruotsin.
Että prosentti kyselyssä oli vain 16 %, ei ollenkaan sovi yhteen niiden tulosten kanssa, joita voidaan tähän asti näyttää. Kotien täysin selvät valinnat tähän asti on otettava huomioon.-YL."
Kuvassa on huolestunut Johanna Levola-Lyytisen naama.
Hätä on suuri Folktingetissä. Sekavia prosentteja heitellään sinne tänne. Ja voi vain arvata, mikä hirveä lobbaus kohdistuu suomenkielisen opetuslautakunnan jäseniin.
RKP:lle ei käy muunlainen kyselyn tulos, kuin sellainen, jossa kaikki valitsevat ruotsin kielen vapaa-valinnaisena jo 3:lla luokalla. Muussa tapauksessa tehdään uusi kysely.
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=40996
[ suomi24.fi | kielipolitiikkafoorum | 26.11.2005 10:37 | URL: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000012167190 ]
Ylös
Totuus tekee kipeää
Kirjoittanut: sinä et tätä poista 26.11.2005 klo 00.03
Suomen ruotsalaiset duunissa
Kirjoittanut: ohhoijaa 25.11.2005 klo 21.56
90-luvun jälkeen kun meidänkin isossa organissatiossa alettin pistää väkeä pihalle niin huomattiin että nämä suomen ruotsalaiset olivat melkein kaikki päässeet töihin hyvä veli systeemin kautta. Kun alettiin kylmästi katsoa tulosta ja osaamista niin ihmeteltiin että papereiden perusteella näitä ei olisi edes pitänyt palkata. Mutta kun siivous tehtiin johtoportaasta asti niin asiat meni mallikkaasti, ensin irtisanottiin ylin johto ja sen jälkeen yt-käytiin ja suoritus portaasta ja irtisanottiin juopot ja svensonit. Tulos parani seuraavana vuonna 31%. Näin siis yksityis sektorilla.
[ suomi24.fi | kielipolitiikkafoorum | 26.11.2005 00:03 | URL: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000012163604 ]
Ylös
RKP=maanpetturipuolue
aivan selvää kirjoitti 10:35
Ruotsalainen kansanpuolue toimii yhä selkeämmin kuin maanpetturi.
Esim. pohjanmaalla RKP on julkisesti ja julkeasti asettanut ruotsin kielen ja Ruotsin edun Suomen ja suomenkielisten ja kaksikielisten edlle. RKP vastustaa Vaasan alueen kehittämistä kaksikielisenä, koska se haluaa alueelle oman ruotsinkielisen autonomian, "ruotsalaiskunnan", jossa suomea ei saisi puhua. Siis manner-Suomen Ahvenanmaan tyylisen alueen.
Tämä on selvää maanpetturuutta.
Asiasta on keskusteltu Pohjalainen-sanomalehdessä tänään, eilen ja toissapäivänä.
Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila on suoraan sanonut kuten asia on, että RKP toimii kuten maanpetturit toimivat.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 23.12.2005 10:35 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=42101 ]
YlösFinland Makes Its Swedes Feel at Home
By LIZETTE ALVAREZ
Published: December 25, 2005
In most parts of the world, language is usually a fiery and divisive issue, one that pits the powerless against the powerful, the small against the big.
The Basques battle the Spanish. The Flemish tussle with the Walloons. The Québécois scuffle with the rest of Canada.
But Finland, a country with an unshakable sense of fair play, offers a counterbalance to that sort of acrimony. If anything, Finland bends over backward, with little dissent and at great cost, to make its 260,000 Swedish speakers feel comfortable.
In fact, no sooner did Finland win its independence from Russia in 1917 than it ensured in its Constitution that Swedish speakers, who still controlled much of Finland, would be granted equal rights culturally, educationally and socially. It was a gesture of comity and pragmatism that overlooked the fact that for five centuries Sweden had controlled Finland and scorned the Finnish language, which the Swedes deemed mysterious and second-class.
The result of that constitutional mandate, few would disagree, is that Finland is home to the world's most pampered minority, the endangered Swedish-speaking Finn. Even as their numbers and influence dwindle - from a high of 14 percent of the population in 1880 to 5 percent today - their rights, for the most part, continue to flourish.
"We have it very good here," concedes Henrik Creutz, a Swedish-speaking Finn and a board member of the Swedish People's Party, who is quick to note that almost all Swedish speakers also speak Finnish, most of them very well. "There are lots of language minorities in Europe, but they don't have a lot of power."
Asked whether the group is perhaps a tad overindulged, Mr. Creutz is quick to ask, "Can anyone have too many rights?"
Finland has two official languages, Swedish and Finnish. One language takes precedence over the other, depending on how many of the people living in a given community speak Finnish or Swedish as their mother tongue. Mostly, the country is made up of Finnish-language communities; only about 4 percent of the country's 432 communities are considered Swedish only.
Another 10 percent, are bilingual, 21 of them with a Finnish-language majority and 23 of them with a Swedish-language majority, like Ekenas, a coastal jewel of 14,500 residents.
Wander the streets, cafes, marinas, schools, health centers and government buildings of Ekenas, and the chitchat is all Swedish (actually a dialect of Swedish). More than 80 percent of the residents in Ekenas speak Swedish. And as in all other bilingual communities, the government offers Swedish speakers their own schools, day care centers, health care centers, local government councils, newspapers and television and radio shows. Signs are all written in Swedish at the top, Finnish at the bottom.
Swedish speakers also have their own political party in the Finnish government and a host of cultural institutions.
Walk into a courthouse, a women's shelter, a nursing home or a government office in any bilingual community, and Swedish speakers, by law, must be served in Swedish, if they request it. A 2004 law requires it. All documents and brochures must be translated into Swedish. When the time comes to fulfill their military duties, they usually serve in a Swedish-language Finnish Army detachment - although, to avoid a tumble into farce, military commands are spoken in Finnish.
Finland even has a kind of reverse system of quotas and affirmative action for Swedish speakers at the university level; reverse because Swedish speakers tend to be wealthier (in fact, Swedish speakers control many of the major industries) and healthier than Finnish speakers.
Swedish speakers have their own Swedish-language business school and their own quotas to study medicine and law at the University of Helsinki. For example, of the 230 laws students at University of Helsinki, at least 18 must be Swedish speakers.
On this point, at least, some Finnish speakers begin to grumble, arguing that Swedish speakers have an easier time getting into these fiercely competitive schools because of the quotas. Swedish speakers disagree: they maintain that without the quotas, Finland would be unable to abide by the law and produce the doctors, lawyers and business people to serve the Swedish-speaking population.
While the idea of peeling back the Swedish speakers' broad rights is almost unthinkable in Finland, a growing number of Finns are beginning to question, or at least complain about, other parts of the historic language law as well.
Heikki Tala, the chairman of the Finnish Alliance, which is fighting to make Finnish the sole official language of Finland, characterizes the status quo as a vestige of a bygone era. Finnish deference to it, he added, is a hangover from Finland's country-bumpkin days.
"There is still a feeling that Swedish speakers are the civilized ones and we are the peasants," Mr. Tala said.
Most upsetting to Finns is the fact that they are required to take Swedish in school. (Finns notoriously speak poor Swedish, even though they are forced to learn it from a young age.) They would much rather learn another language like German, Russian or Chinese. Most of them already know English.
Last spring, irate Finnish-speaking students struck a first blow at the Swedish-language requirement, when the government, despite aggressive lobbying from powerful Swedish speakers, agreed to drop Swedish from the difficult matriculation exam that leads to university admissions.
"It is an extremely big step, a breakthrough for us," Mr. Tala said.
Riitta Uosukainen, the former speaker of the Finnish Parliament, argues that some of today's laws simply go overboard. "People in Finland don't want to take rights away from Swedish speakers," she said. "It's in our Constitution. We are proud of it. But Finnish speakers don't want to be told that they must learn Swedish. Finnish people also have rights."
The Swedish speakers concede that keeping the bilingual system alive is exhausting, especially because there are so few of them. The population is shrinking mostly because of mixed marriages between Finnish and Swedish speakers.
But it is worth protecting, they say.
"I am a bad Swedish-Finn," said Jorn Donner, a former member of the European Parliament and a Swedish speaker, who added that the country's cultural ties to Sweden are dwindling. "But even I insist on the fact that I can write and speak in my language."
Julkaistu: The New York Times 25.12.2005
[ URL: http://www.nytimes.com/2005/12/25/international/europe/25finland.html?emc=eta1 ]
[ Heikki Talan vapaa suomennos artikkelista: ]
SUOMI TEKEE RUOTSINKIELISTEN ELÄMÄN HELPOKSI
Lizette Alvarez
New York Times 25.12.2005
Useimmiten maailmassa kieli on tulinen ja erimielisyyttä aiheuttava asia, joka ajaa voimattomat vahvoja ja pienet suuria vastaan. Baskit taistelevat espanjalaisia vastaan. Flaamit kahakoivat vallonien kanssa. Quebecilaiset ottavat yhteen koko muun Kanadan kanssa.
Mutta Suomi, järkkymättömän reilun pelin maa, tarjoaa vastapainon tällaiseen kärkevyyteen. Suomi on lähes rähmällään tehdäkseen 260.000 ruotsinkielisen elämän mukavaksi kustannuksista piittaamatta.
Heti Suomen itsenäistyttyä Venäjän vallasta 1917 perustuslaissa turvattiin suomenruotsalaisille, jotka edelleen pitivät valtaa Suomessa, yhtäläiset kulttuuriset, koulutukselliset ja sosiaaliset oikeudet. Se oli käytännöllisyyden ja kohteliaisuuden ele huolimatta siitä, että Ruotsi oli viiden sadan vuoden ajan hallinnut Suomea ja halveksinut suomen kieltä, joka ruotsalaisten mielestä oli mystistä ja alempiarvoista.
Tämä perustuslaillinen aseman tuloksena Suomessa epäilyksettä on maailman hemmotelluin vähemmistö - uhanalaiset suomenruotsalaiset. Vaikka heidän määränsä ja vaikutusvaltansa vähenevät - vuoden 1880 korkeasta 14 prosentista tämän päivän 5 prosenttiin - heidän oikeutensa pääosin kukoistavat edelleen.
"Meillä asiat ovat täällä hyvin", myöntää Henrik Creutz, suomenruotsalainen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen hallituksen jäsen, joka kerkeästi myöntää, että lähes kaikki ruotsinkieliset puhuvat myös suomea, useimmat erinomaisesti. "Euroopassa on monia kielivähemmistöjä, mutta niillä ei paljon ole valtaa."
Kysymykseen, että onkohan ryhmällä kenties himpun verran liikaakin oikeuksia, Creutz vastaa nopeasti, että "voiko kenelläkään olla liikaa oikeuksia?"
Suomessa on kaksi virallista kieltä, ruotsi ja suomi. Kielen asema riippuu kussakin kunnassa siitä kumpaa kieltä äidinkielenään puhuvia on enemmän. Maassa on pääosin suomenkielisisä kuntia ja vain noin neljä prosenttia maan 432 kunnasta on ruotsinkielisiä. Kymmenkunta prosenttia on kaksikielisiä ja niistä 21 on suomenkielienemmistöisiä ja 23 ruotsinkielienemmistöisiä, kuten Tammisaari, 14.500 asukkaan merellinen jalokivi.
Kulje kaduilla, kahviloissa, satamassa, kouluissa, terveyskeskuksessa ja hallintorakennuksissa Tammisaaressa, niin kaikkialla kuuluu ruotsin kieli (itse asiassa yksi ruotsin murteista). Yli 80 prosenttia Tammisaaren asukkaista puhuu ruotsia. Ja kuten kaikissa kaksikielisissä kunnissa, valtio tarjoaa ruotsinkielisille omat koulut, päiväkodit, terveyskeskukset, hallintopalvelut, sanomalehdet, television ja radion. Kaikissa opasteissa ruotsin kieli on ylinnä, suomi alhaalla.
Ruotsinkielisillä on myös oma poliittinen puolueensa Suomen hallituksessa sekä suuri joukko kulttuurilaitoksia.
Oikeusistuimissa, naisten turvakodeissa, vanhainkodissa tai valtion virastoissa kaikissa kaksikielisissä kunnissa ruotsinkielisillä on lain mukaan oikeus saada palvelu ruotsiksi, jos he sitä pyytävät. Vuoden 2004 laki edellyttää sitä. Kaikki asiakirjat ja esitteet pitää kääntää ruotsiksi. Kun varusmiespalvelu tulee ajankohtaiseksi, niin ruotsinkieliset pääsevät omaan ruotsinkieliseen joukko-osastoonsa Suomen armeijassa - tosin komennot ovat suomeksi, jottei ilveily muuttuisi täydeksi sekamelskaksi.
Suomessa ruotsinkielisillä on jopa käänteinen kiintiöjärjestelmä yliopistoihin; käänteinen, koska ruotsinkieliset ovat yleensä varakkaampia (itse asiassa ruotsinkielisten hallussa on pääosa teollisuudesta) ja terveempiä kuin suomenkieliset.
Suomenruotsalaisilla on oma kauppakorkeakoulu ja kielikiintiöt Helsingin yliopiston lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntiin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan 230 opiskelijapaikasta vähintään 18 pitää olla varattu ruotsinkielisille.
Tässä vaiheessa viimeistään jotkut suomenkieliset alkavat murista väittäen, että ruotsinkielisten on helpompi päästä kiintiöittensä avulla näihin erittäin kilpailtuihin tiedekuntiin. Ruotsinkieliset ovat asiasta eri mieltä: he väittävät, että ilman kiintiöitä Suomi ei pystyisi täyttämään lain vaatimusta tuottaa lääkäreitä, lakimiehiä ja kauppatieteilijöitä palvelemaan ruotsinkielistä väestöä.
Vaikka ruotsinkielisten laajamittaisten oikeuksien kaventaminen on lähes mahdoton ajatus Suomessa, niin kasvava joukko suomenkielisiä ovat alkaneet kyseenalaistaa historiallisen kielilain oikeutusta tai ainakin valittaa nykytilannetta.
Heikki Tala, Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, joka taistelee suomen kielen säätämiseksi ainoaksi viralliseksi kieleksi, luonnehtii nykytilannetta menneen ajan jäänteeksi. Suomalaisten kiinniriippuminen siinä, hän lisää, on siirtomaa-ajan krapulaa.
"Vieläkin on elää tunne, että ruotsinkieliset olisivat sivistyneitä ja me suomenkieliset moukkia", Tala sanoo.
Ärsyttävintä suomalaisille on se, että ruotsin kieli on pakollista koulussa. (Suomenkieliset tunnetusti puhuvat huonoa ruotsia, vaikka heidät pakotetaan opiskelemaan sitä koulussa nuoresta iästä alkaen). He opiskelisivat paljon mielummin muita kieliä kuten saksaa, venäjää tai kiinaa. Useimmat osaavat jo englantia.
Viime vuoden keväällä suuttuneet suomenkieliset koululaiset antoivat ensimmäisen iskun ruotsinkielenvaatimuksille, kun maan hallitus suomenruotsalaisten agressiivisesta lobbaamisesta huolimatta päätti poistaa ruotsin kielen pakollisuuden vaativasta ylioppilastutkinnosta, joka on edellytys yliopisto-opinnoille.
"Se on äärimmäisen suuri askel, suorastaan läpimurto meille", Tala sanoo.
Riitta Uosukainen, edellinen eduskunnan puhemies, väittää, että muutamat tämän päivän lait yksinkertaisesti menevät liiallisuuksiin. "Suomalaiset eivät halua vähentää ruotsinkielisten oikeuksia", hän sanoo. "Ne on säädetty perustuslaissa ja me olemme siitä ylpeitä. Mutta suomenkieliset eivät halua, että heille sanellaan pakollinen ruotsin kieli. Myös suomenkielisillä pitää olla oikeuksia."
Suomenruotsalaiset myöntävät, että kaksikielisyyden ylläpitäminen on käymässä vaikeaksi, erityisesti koska heitä on enää niin vähän. Ruotsinkielisten määrä vähenee erityisesti suomen- ja ruotsinkielisten välisten avioliittojen kautta. Mutta kaksikielisyys on suojelemisen arvoinen, he sanovat.
"Minä olen huono suomenruotsalainen", sanoo Jörn Donner, entinen ruotsinkielinen europarlamentaarikko, joka lisäsi, että Suomen kulttuurisiteet Ruotsiin ovat hiipumassa. "Mutta myös minä edellytän, että saan kirjoittaa ja puhua omalla kielelläni".
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=42171&m=40 ]
Finns begin to question rights of Swedish speakers
NY TIMES NEWS SERVICE , EKENAS, FINLAND
Monday, Dec 26, 2005,Page 6
In most parts of the world, language is usually a fiery and divisive issue, one that pits the powerless against the powerful, the small against the big.
The Basques battle the Spanish.
The Flemish tussle with the Walloons. The Quebecois scuffle with the rest of Canada. But Finland, a country with an unshakable sense of fair play, offers a coounterbalance to that sort of acrimony.
In fact, no sooner did Finland win its independence from Russia in 1917 than it ensured in its Constitution that Swedish speakers, who still controlled much of Finland, would be granted equal rights culturally, educationally and socially. It was a gesture of comity and pragmatism that overlooked the fact that for five centuries Sweden had controlled Finland and scorned the Finnish language, which the Swedes deemed mysterious and second-class.
The result of that constitutional mandate is that Finland is home to the world's most pampered minority group, the endangered Swedish-speaking Finn. Even as their numbers and influence dwindle -- from a high of 14 percent of the population in 1880 to 5 percent today --their rights, for the most part, continue to flourish.
"We have it very good here," concedes Henrik Creutz, a Swedish-speaking Finn and a board member of the Swedish People's Party, who is quick to note that almost all Swedish speakers also speak Finnish, most of them very well.
Finland has two official languages, Swedish and Finnish. One takes precedence over the other, depending on how many of the people living in a given community speak Finnish or Swedish as their mother tongue. Mostly, the country is made up of Finnish-language communities; only about 4 percent of the country's 432 communities are considered Swedish only. Another 10 percent are bilingual, 21 of them with a Finnish-language majority and 23 of them with a Swedish-language majority.
Finland even has a kind of reverse system of quotas and affirmative action for Swedish speakers at the university level; reverse because Swedish speakers tend to be wealthier (in fact, Swedish speakers control many of the major industries) and healthier than Finnish speaker.
On this point, some Finnish speakers begin to grumble, saying that Swedish speakers have an easier time getting into competitive schools because of the quotas.
Most upsetting to Finns is the fact that they are required to take Swedish in school. (Finns notoriously speak poor Swedish, even though they are forced to learn it from a young age.)
Last spring, irate Finnish-speaking students struck a first blow at the Swedish-language requirment, when the government, despite aggressive lobbying from powerful Swedish speakers, agreed to drop Swedish from the difficult matriculation exam that leads to university admissions.
Riita Uosukainen, the former speaker of the Finnish parliament, argues that some of today's laws simply go overboard.
"People in Finland don't want to take rights away from Swedish speakers," she said. "It's in our Constitution. We are proud of it. But Finnish speakers don't want to be told that they must learn Swedish. Finnish people also have rights."
Julkaistu: Taipei Times 26.12.2005
[ URL: http://www.taipeitimes.com/News/world/archives/2005/12/26/2003286171 ]
Ks. myös:
[ URL: http://www.iht.com/articles/2005/12/25/news/finland.php ]
Ylös
Pikku tarkennus
Kirjoittanut: Richard Järnefelt 26.12.2005 klo 00.24
Minulla on suvussani aivan kaikkea, on karjalaista sukujuurta äidin puolelta, ja isän puolelta on muutama suomenruotsalainenkin. Mutta Järnefeltien suku ei ole niitä mainitsemiani käännynnäisiä, vaan suku on todella alunperin tullut tänne Ruotsista, jonne se tuli aikoinaan Saksasta. Siksi minulla olisi kansainvälisoikeudellisesti ehkä jopa syy meuhkata Suomessa ruotsin kielen puolesta, mutta minä (kuten esi-isänikin) olen oivaltanut jo aikoja sitten, että "maassa maan tavalla tai maasta pois."
Pidän "suomenruotsalaisuutta" tietyssä mielessä rikkautena, mutta en pidä oikeana sitä, että te kaksikieliset vaaditte koko maan tekemistä kaksikieliseksi, kun se ei sitä ole eikä voi olla. Etuoikeutenne esim. opiskelupaikkojen suhteen ovat pöyristyttävät. Pakkoruotsi eri koulutustasoilla maksaa hirveästi. Itsekkyydellänne ei tunnu olevan mitään rajoja, ja jos joku teitä siitä moittii, niin sitten saa kuulla epäasiallisia vastineita.
Minua ei uskalleta kovinkaan pahasti haukkua, mutta jos joku suomalaisniminen kirjoittaisi kuten minä, niin heti lentelisivät rasismisyytökset ja suvaitsemattomuuden puute - syytökset ilmassa ruotsinkielisten toimesta.
Ymmärtänet, että kielikysymys ei ole minulle henkilökohtainen ongelma. Minä voisin koska vaan ruveta "rasti ruutuun - ruotsinkieliseksi", ja kahmia kaikki siitä seuraavat edut itselleni, mutta en rupea. Ja häpeän suuresti sitä, että toiset suomalaiset tässäkin polkevat toisten suomalaisten oikeuksia, ja kehtaavat vielä ylpeillä sillä.
Samalla tavoin kuin jotkut suomenkieliset ovat niin tyhmiä, että ovat menneet mukaan hokemaan tuota "kaksikielisyys on rikkaus" - mantraa, tajuamatta ollenkaan, että he itse maksavat sen "rikkauden", ja sen takia heidän lapsistaan yhä tulee duunareita, kun Börjen ja Camillan lapsista tulee insinöörejä ja Hankenin ekonomeja.
Satuin tänään televisiosta katsomaan, kun Wenzel Hagelstam esitteli presidentinlinnan taideaarteita (hän esitteli ne hyvin asiantuntevasti, mutta varsinaisia aarteita siellä ei paljoa ole). Hagelstamin suomen kielihän on varsin puutteellista. Oli tragikoomista tajuta, että tässä idioottien ja perseennuolijoiden luvatussa maassa huonosti suomea sökeltävä esiintyjä kelpaa televisioon juontamaan vain siksi, että puhuu suomensa huonosti suomenruotsalaisittain, ja juuri se on olevinaan jotenkin niin hienoa ja kulturellia!!
Eikä tämä kansa kunnioita itseään yhtään???
[ suomi24.fi | kielipolitiikkafoorum | 26.12.2005 00:24 | URL: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000012804593 ]
Ylös(--)
Tämähän ei ole mikään ehdoton kynnys, että jos taitaa esimerkiksi molempia kieliä, niin ei voi mennä sen taakse, että aiheutettaisiin taas hallinnolle tai tässä tapauksessa poliisille ylimääräisiä kustannuksia siitä, että ikään kuin kiusanteon mielessä haetutetaan paikalle äidinkielenään omaa kieltä puhuva henkilö, jos molemmat kuitenkin pärjäävät ihan riittävästi toisella kielellä.
(--)
- Johannes Koskinen (oikeusministeri 15.04.1999-23.09.2005)
Ylös"Ruotsin kielen paapominen lopetettava"
Suomalaisuuden liitto haluaa poistaa keinotekoisen kaksikielisyyden
Suomalaisuuden liitto täyttää 100 vuotta ensi toukokuussa ja haluaa edelleen vaikuttaa Suomen kielipoliittiseen tilanteeseen. Heikki Tala on ollut liiton jäsen jo vuodesta 1987. Puheenjohtajana hän on kolmatta vuotta.
Suomenruotsalaisten hyvä asema sai joulupäivänä suuren luokan julkisuutta, kun New York Times julkaisi artikkelin Suomen kielipoliittisista linjauksista.
- Suomenruotsalaiset ovat maailman hemmotelluin kielivähemmistö. Ruotsissa asuu lähes puoli miljoonaa suomalaista, mutta heidän oikeutensa kielivähemmistönä ovat olemattomat. Ruotsi on joutunut EU:n hampaisiin siitä, että se ilmoittaa suomenkielisiä olevan vain noin 290 000, Tala kertoo.
Liitto on tehnyt kielipoliittista työtä vuodesta 1988 asti. Liiton kanta on, että Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli. Pakkoruotsi halutaan myös pois. Kielivähemmistöjen oikeudet halutaan kuitenkin säilyttää.
- Jokaisen kielivähemmistön oikeudet on turvattava. On kuitenkin älytöntä pitää yksi vähemmistö yli muiden, Tala toteaa.
Peruskouluissa, lukioissa, ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa ruotsin kieli on pakollisena aineena. Ruotsia ei kuitenkaan enää tarvitse kirjoittaa ylioppilaskokeessa. Ruotsin kirjottaneiden määrä väheni päätöksen jälkeen selvästi. Vaikka Tala on ollut aktiivisesti mukana pakkoruotsin poistamisessa, ei hän suinkaan väheksy ruotsin kieltä.
- Minun puolestani ruotsia saa opiskella niin paljon kuin sielu sietää. Minäkin puhun sujuvaa ruotsia. Valinnavapaus on kuitenkin annettava, Tala painottaa.
Liitto on Talan mukaan ollut merkittävä vaikuttaja kelipoliittisissa aiheissa.
- Olemme teettäneet vuodesta 1990 alkaen mielipidetutkimuksia siitä, että mitä mieltä suomalaiset ovat pakkoruotsista. Noin 65 prosenttia heistä haluaa pakkoruotsin pois.
Suomalaisuuden liitto haluaa poistaa myös keinotekoisen kaksikielisyyden.
- Katukyltit ja liikenneopasteet ovat keinotekoisuudesta hyvä esimerkki. Esimerkiksi Vantaan väestöstä vain kolme prosenttia on ruotsinkielisiä. Kyltit on kuitenkin oltava molemmilla kielillä. Pienet tekstit ja kunnittain vaihteleva opastetekstien järjestys voivat aiheuttaa jopa vaaratilanteita. Yksikielisten kuntien, kuten esimerkiksi kotikuntani Järvenpään, kylteissä kadunnimet komeilevat selkein, suurin kirjaimin, Tala kertoo.
Ylen ruotsinkielinen toiminta saa noin viidesosan Ylen koko budjetista.
- Mielestäni Ylen pitäisi perustaa vähemmistö kielten yhteinen Yle, jossa yksikään kielivähemmistö ei nousisi muiden yläpuolelle. Haluamme edelleenkin olla mallimaa kielivähemmistöjen kohtelussa, mutta yhden vähemmistön korostaminen on turhaa, Tala toteaa.
Jos ruotsin kieli olisi globaalimpi, kuten englanti, saksa tai ranska, ei Talalla olisi nokan koputtamista.
- Ruotsinkielellä ei ole merkitystä maailmanlaajuisesti. Pakko-opiskelu vie tilaa maailmankieli englannin oppimiselta.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtajuus on rajua hommaa, kun tapetilla ovat tulenarat aiheet.
- Joudun internetissä melkoiseen ryöpytykseen, koska esiinnyn omalla nimelläni. Kelikysymykset herättävät tunteita. Saan herjauksia ja jopa tappouhkauksia, mutta en välitä niistä. Olen entisenä lääkintöhallituksen ylilääkärinä käynyt fluorisodan, sokerisodan sekä amalgaanisodan. Tähän on jo tottunut, Tala nauraa.
Suomalaisuuden liitto on joskus leimattu kielijärjestöksi, koska kieliasia on saanut eniten huomiota. Se ajaa kuitenkin myös suomalaisuutta sekä omaa kulttuuriamme. Maahanmuuttajia vastaan Talalla ei ole mitään. Heidät pitää hänen mielestään kotouttaa suomalaiseen yhteiskuntaan mahdollisimman hyvin.
- Niin kauan kun he elävät maassa maan tavalla, ovat he tänne tervetulleita. On tietenkin tärkeää, että he voivat myös säilyttää omaa kulttuuriaan. Jos he alkaisivat määrätä, miten suomalaisten täällä pitäisi elää ja toimia, suhtautuisin toisin.
Nuoria on melko vaikea saada mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Tala ei kuitenkaan ole huolissaan liiton tulevaisuudesta.
- Nuorilla riittää nykyään harrastuksia ja opiskelu vie aikaa. Uskon kuitenkin, että suomalaisuus elää meissä niin vahvana, että nuoret kiinnostuvat aiheesta varttuessaan. Liittoa tarvitaan jatkossakin.
Internetin kautta liitto kuitenkin tavoittaa nuoria
- Siksi roikun netissä useita tunteja päivässä. Netin mahdollisuudet ovat valtavat, Tala toteaa.
Aino Piipari
Julkaistu: Alueuutiset 04.01.2006
YlösKirjoittanut: heikki_tala 9.12.2005 klo 13.55
Eilisessä Helsingin Sanomissa (8.12.05) asia on kerrottu näin:
"Tämän selvityksen mukaan (Åbo Akademi) suomenruotsalaisista äänestäjistä noin 70 prosenttia antoi äänensä Rkp:lle. Toisaalta peräti 60 prosenttia suomenkielisistä äänestäjistä suhtautuuu kielteisesti Rkp:hen.
Ruotsinkielisten alamäki on vaaleissa jatkunut tasaisesti sitten vuoden 1936, jolloin heitä valittiin eduskuntaan 28. Viime vaaleissa heitä tuli eduskuntaan 15, heistä kahdeksan Rkp:n listoilta."
Tässä on useita tärkeitä havaintoja:
1) Ruotsinkielisten alamäki eduskuntavaaleissa jo 70 vuoden ajan ja se vain jatkuu.
2) Rkp = suomenruotsalaiset. Ja Rkp vaatii pakkoruotsia - siis suomenruotsalaiset vaativat suomenkielisiltä pakkoruotsia.
3) Ruotsinkielisillä on edelleen yliedustus (7,5%)eduskunnassa väestöosuuteen (5,5%) suhteutettuna.
4) Suomenkielisten selvä enemmistö suhtautuu kielteisesti Rkp:hen = suomenruotsalaisiin. Syy aivan ilmeisesti on pakkoruotsi ja ruotsinkielisten poskettomat etu- ja erioikeudet.
Tämä kehitys ei todellakaan lupaa hyvää suomenruotsalaisille. Olisiko jo aika korjata kurssia?
[ suomi24.fi | kielipolitiikkafoorum | 09.12.2005 13:55 | URL: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000012459360 ]
Ylös
Uutta "vahvaa ruotsalaisuutta"
Kirjoittanut: TelluSonkero 27.10.2005 klo 22.11
Ruotsalaiset painaa päälle rajusti Suomen kieliasioissa - ja näyttävät pystyvän pitämään vanhat asemansa hyvin.
Uuden uutta "vahvaa ruotsalaisuutta" edustaa Teliasoneran sähköpostin ilmoitustekstiviestien ajat: Ne ovat vahvasti ruotsalaistuneet. Eli esim sähköposti on lähetetty ja tullut minulle klo 12:00, ilmoitustekstiviesti väittää, että sähköposti on tullut klo 11:00.
Syynä tähän on se, että Ruotsistahan ne tulevat nykyään, koska palvelimet sijaitsevat viime viikonlopusta lähtien Ruotsissa.
Teliasonera hakee parhaillaan Suomen viranomaisilta päätöstä ettei tästä saa puhua, tuo Ruotsi-asia kun on Teliasoneralle vähän vaikea pala. Yksi päätöshän on jo saatu siitä, ettei sanaa "ruotsalainen" saa käyttää kilpailijoiden mainonnassa.
[ suomi24.fi | keskustelufoorun | 27.10.2005 22:11 | URL: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000011484479 ]
Ylös
Hieman vakavammin pohdittavaksi
otin selvää kirjoitti 15:25
Leikattua:
"Ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä oli virallisissa tilastoissa 14,3 % v. 1880, 10,1% v. 1930 ja 6,3 % v. 1980. Suurimmillaan ruotsinkielisen väestön määrä oli vuonna 1940, jolloin heitä oli 354 000. 1950- luvulla ruotsinkielisten määrä väheni 5,1 % ja 1960-luvulla 8,2%. Henkikirjoituksessa on vuodesta 1977 lähtien kysytty "äidinkieltä", kun aiemmin kysyttiin mihin kieliryhmään vastaaja katsoo kuuluvansa. Tämä on aiheuttanut sen, että virallisten tilastojen mukaan ruotsinkielisten määrä on vähentynyt vain 1,0% 1970-luvun aikana. On arvioitu, että terminologian muutos on "kasvattanut" ruotsinkielisten lukumäärää noin 6350 hengellä".
"Vuonna 1981 tutkituista suomenruotsalaisista 74,3 % katsoi olevansa ruotsinkielisiä, 21,1 % kaksikielisiä ja 2,2 % suomenkielisiä."
Herää Suomi. Suomalaisuusliikkeen historia, , Kustannuskiila, Kuopio 1989, s. 442-443.
Pientä analyysia:
1) Ruotsalaisuus hallitsi ennen itsenäisyyden aikaa Suomea vaikka ruotsalaisia oli maanviljelijät, rannikkokalastajat ja työväestö mukaanlukien -näitähän ruotsalaisistamme valtaosa on- kaiken kaikkiaankin v. 1880 14,3 %. Miettikääpä minkäläinen hybris ja etninen ylimielisyys tuolloin vallitsi ja kuinka se tuollaisesta on saattanut kehittyä. Säätyvaltiopäivillähän ruotsinkielisellä aatelilla oli 25% äänistä vaikka aatelisia oli muistaakseni vain 0,12% kansasta. Pappisluokka, liki täydellisesti myös ruotsinkielinen, jolla oli edelleen 25% äänivalta oli todelliselta edustukseltaan kansasta vain pari prosenttia. Porvaristossa oli kielisuhteet n. 40-60 ruotsalaisten eduksi ja tällä ryhmällä oma 25 % vallasta. Eli kun kansasta ruotsinkielisiä oli kaikki maalaiset ja työläisetkin mukaanlukien vain 14 % niin ruotsinkielisillä, ja heistäkin vain tietyillä mahtisuvuilla oli poliittinen valta valtiopäivillä yli 75%-80%:sti. Jokainen voi miettiä minkäläisen jäljen tämä jättää tähän etniseen eliittiin samaistuviin. Tätä yhteiskunnallista pommia ei ole saatu vieläkään maassamme purettua ja siitä keskusteleminenkin yritetään leimata jo etukäteen vähintäänkin puolirikolliseksi puuhasteluksi.
2) Vuonna 1930 Suomessa taistellaan vielä suomen kielen asemasta yliopiston kielenä. Ruotsalaisia on tuolloinkin vain joka kymmenes. Heistä noin 8 kymmenestä on tavallista rahvasta. Eli edelleen pieni joukko kulttuurisen hybriksen vallassa taloudellisen mahtinsa tukemana kamppailee etuoikeuksiensa säilyttämisen puolesta.
3) v. 1940 raskas sota on ohi. Ruotsalaisten määrä on vuosikymmeniä pudonnut, mutta...Yhtäkkiä ruotsalaisia onkin enemmän kuin koskaan. Kaatuiko suomalaisia niin paljon enemmän että ruotsalaisten määrä yhtäkkiä on suurimmillaan vai muuttuiko moni ruotsalaiseksi voidakseen jättää maan jos tiukka paikka tulee? Sillä yhtäkkiä v. 1950 heidän määränsä oli huvennut 5,1%.
4) Ruotsalaisuus väheni kaiken aikaa. Sitten tulee 1968 peruskoulu-uudistus, jonka kielohjelmasta syntyneen riidan ratkaisivat pres. kekkonen ja keskustapuolue siten, että ruotsin kieli tuli pakolliseksi kaikille peruskoulun yläasteen oppilaille. Tämä aikan ajolloin ruotsinkielisten määrä ja ruotsinkielen merkitys olivat vuosikymmeniä olleet varsin nopeassa luonnollisessa laskusuunnassa. Tulee myös uusi henkikirjoitustapa 1977. Ja yhtäkkiä, voilá: ruotsinkielisten määrän lasku taittuu hetkessä ja heidän määränsä jopa lisääntyy!
5)Ajatelkaapa, että maassamme oli vuonna 1981 tehdyn tutkimuksen mukaan ruotsalaisista 2,2% oman ilmoituksensa mukaan yksikielisesti suomenkielisiä suomalaisia, jotka olivat kuitenkin ilmoituksensa mukaan suomenruotsalaisia! Ruotsinkielisisitä heidän lisäkseen 21,1 % oli kaksikielisiä, mutta koska uusi henkikirjoituslaki kysyi äidin kieltä, ilmoittautuivat he näin ollen myös suomenruotsalaisiksi. Oletettavasti näistä kuitenkin suurin osa oli ensimmäiseltä kieleltään suomenkielisi, mutta jotka olivat toki oppineet "äideiltään" myös ruotsin. (Vuonna 1980 suomalaisten suom.ruotsalaisten seka-avioliittoja solmi 45,5 % suom.ruotsalaismiehistä ja heidän lapsistaan 40 % rekisteröitiin ruotsinkielisiksi. Vuonna 1951 seka-avioliittoja oli ollut 28,2 %). Helsingin "kaksikielisissä suomenruotsalaisperheissä" pouhuttiin v. 1977 ainoastaan suomea 46% perheistä ja vain ruotsia ainoastaa 12 % perheistä. Näinollen kaksikielisistä "ruotsalaisista" joita 1980-luvulla oli voimme ajatella olevan puhtaasti suomenkielisiä noin puolet. Tämän perusteella voidaan sanoa, että v. 1981 noin 10-15% suomenruotsalaisista oli täysin suomenkielisiä ja yksikielisesti suomen kielellä eläviä, mutta jotka tästä huolimatta olivat mielestään kieleltään ja etnisesti ruotsalaisia! Oletettavasti kaksikielisyys on nykyään kasvanut huomattavasti enemmän niin että valtaosa ruotsinkielisistä puhuu täysin suomea ja elää suurimman osan elämästään nimenomaan suomen kieltä käyttäen. Vuoden 1981 todellisuudessa yksinomaan suomalaisten "ruotsalaisten" määrä suomenruotsalaisista on varmaankin viimeisten 25 vuoden aikana kasvanut 10-15%:sta vähintäänkin 50%:iin. Siis suomenkielisten, jotka suomalaisuudestaan huolimatta rekisteröityvät suomen ruotsalaisiksi. Tämä tuskin johtuu rakkaudesta sukujuuriin tai "äidiltä" opitusta kielestä, vaan siitä, että ruotsinkielisenä suomalaisen on mahdollista saada joitain huomattavia etuja.
Mielenkiintoista. Mitä kaikenlaista tabua Suomessa näihin asioihin liittyy ja kuinka niistä voisi puhua avoimesti? Kuinka näitä voitaisiin alkaa todella tutkia?
Hieman vakavammin pohdittavaksi
otin selvää kirjoitti 15:55
Edellä mainittiin:
Ruotsinkielisillä on kauppakorkeakiintiöt 475% suuremmat kuin suomenkielisillä.
Tämä on totta, sillä esim. vuonna 1983, kun ruotsinkielisten osuus väestöstä oli 6,2% oli heidän edustuksensa kauppakorkeakouluista kuitenkin 22,2 %. Kaikissa korkeakouluissa 7,9% eli suomenruotsalaiset ovat yli 100%:sti korkeakoulutettuja. Tässä on jotain mätää. Tämä tarkoittaa sitä, että on valtaisa joukko suomalaisia jotka kouluttautuvat ruotsinkielellä ruotsalaisina ja jäävät uusiksi tilastoiduiksi ruotsalaisiksi samaan aikaan kun alkuperäisten "aitojen" ruotslaisten määrä todellisuudessa laskee. Tämähän on meillä täysin laillista, sillä jokainen saa valita minkä kieliseksi rekisteröityy. Tutkimisen paikka on, miksi ruotsalaisuuteen on niin paljon vetoa, että sillä kannattaa kikkailla. Syynä tuskin on pelkkä snobbailu, vaan siitä on seurattava myös huomattavia voittoja eri elämän osa-alueilla. Muutoin asia tuskin lienee selitettävissä järjellisesti.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 27.10.2005 15:25 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=39710 ]
Ylös
Itämeren kummajainen
TALA kirjoitti 27.10 17:39
SUOMI - ITÄMEREN KUMMAJAINEN
ITÄMEREN RANTAVALTIOIDEN VIRALLISET KIELET JA VÄHEMMISTÖKIELTEN OSUUDET:
- Puolassa puola (97,6 %), vähemmistökielisiä 2,4 %
- Tanskassa tanska (94,6 %), vähemmistökielisiä 5,4 %
-* Suomessa suomi (92,5 %) ja ruotsi (5,5 %), vähemmistökielisiä 7,5 %*
- Saksassa saksa (91,3 %), vähemmistökielisiä 8,7 %
- Ruotsissa ruotsi (89,5 %), vähemmistökielisiä 10,5 %
- Venäjällä venäjä (86,6 %), vähemmistökielisiä13,4 %
- Liettuassa liettua (81,6 %), vähemmistökielisiä18,4 %
- Virossa viro (65,2 %), vähemmistökielisiä 34,8 %
- Latviassa latvia (55,8 %), vähemmistökielisiä 44,2 %
Suluissa on maan virallista kieltä äidinkielenään puhuvien osuus
(Tilastokeskuksen tiedot vuodelta 2000)
[ kirjoittanut: Heikki Tala ]
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 27.10.2005 17:39 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=39717 ]
Pakkoruotsin vastaiset sivut
Sanoja kirjoitti 27.10 17:40
Mitä helvettiä Suomen kielipolitiikka ruotsalaisille suurliikemiehille kuuluu?!)
---
*Sana helvetti on suomeksi kova kirosana toisin kuin englannissa (amerikassa), joten se pitää korvata sanalla IHMETTÄ*
----
Erinomainen esimerkki
"Jos ruotsinkielisten määrävähemmistöasema riittää ruotsin kielen pakolliseen opetukseen Suomessa, milloinkahan saman logiikan mukaan pakkoruotsi ulotetaan koko Euroopan Unionin laajuiseksi?" - Nikolas Ojala
sitä voisi vahvistaa jollakin viitteellä, esimerkiksi näin.
*Euroopassa on TODELLA suuria laajoilla alueilla puhuttuja kieliä, joilla ei maissa on yleistä virallista asemaa eikä tietenkään pakkokielen asemaa.
Esimerkiksi suuri eurooppalainen kieli on katalaani, jota puhuu 11 miljoonaa ihmistä laajalla alueella Barcelonassa, Baleaareilla, Vallensiassa, Andorrassa ja etelä-Ranskassa, mutta kieli ei Espanjassa ole pakkokieli.
http://mmblog.blogspirit.com/matiere_grise_-_bueno_para_el_cerebro/
Hoy en dia 11 milliones de personas hablan el catalan, pero no solo en Catalunya. Tambien se habla catalan en las islas Baleares, en Andorra, Valencia, Cerdeña y en Francia cerca de la frontera catalana en el sur de los Pireneos y en el Roussillon. El catalan es la octava lengua europea.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 27.10.2005 17:40 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=39684&m=20 ]
Ylös
Ruotsin kieli rajoittaa pätevyyttä
Ánalysoija kirjoitti 13:37
Työvoimapulankin syy on pitkälti Suomen koulutusjärjestelmä, joka erilaisin etuoikeusjärjestelyin pyrkii, ja on onnistunut. kouluttamaan kaikki ruotsalaiset akateemisesti.
Erilaiset kansainväliset vertailut ovat kuitenkin osoittaneet, että ruotsalainen etninen vähemmistömme on sopivuudeltaan paremminkin kadunlakaisija- ja apumies- kuin aketeemista tasoa.
Nyt he sen sijaan ovat maamme johtavissa avaintehtävissä, etenkin kaupallisissa, koulutuksellisissa, tiedonvälityksellisissä, lainsäädännöllisissä ja diplomaattisissa avaintehtävissä.
Ja seuraukset näkyvät ympärillämme.
Ruotsalaisilta koulutusetuoikeudet pois, niin alkaa duunareita olla riittävästi!
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 6.11.2006 13:37 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=40061&m=19 ]
Ylös
Huijattu ja marginalisoitu henrikki
käännösherkkua kirjoitti 7.11 11:07
Kiirettä pukkaa, mutta ehdin kääntää yhden makupalan HBL:stä: S.21, yleisönosasto:
"-Olematonta ruotsinkielistä palvelua-
Päästä Elisan asiakaspalveluun on varmaan kidutusta millä kielellä vaan. Loputon puhelinjono huonon musiikin kanssa, joka hakkaa kuin vanha vinyylilevy. Varttitunti ei ole epätavallista, vaan normi.
Ruotsinkielisiä kohtaan on häpeättömyys täydellistä! Ensin johdetaan uskomaan, että voisi saada jonkun ruotsinkielisen toiseen päähän, koska aloituksessa pyydetään valitsemaan ruotsin tai suomen kielinen palvelu. Mutta ah, ei. Kun on istunut niin kauan, että tuntuu kuin korva irtoaisi, vastaa joku suomeksi ja kun silloin esittää kysymyksensä ruotsiksi, niin VIPS! Takaisin puhelinjonoon vaan uudeksi varttitunniksi!
Sitäpaitsi Elisa viittaa, että kotisivuilla voi saada tarpeelliset palvelut. Joo, joo, se vaan, että siellä ei ole sanaakaan matkapuhelimista missään näillä sivuilla ruotsiksi.
Tunnen itseni huijatuksi, marginalisoiduksi ja aion nyt vakavasti katsoa, mitä operaattorin vaihto antaisi etuja.
Henric Nauckhoff
Espoo"
Henric Nauckhoff-hyvä, tunteesi on oikea, sinua on huijattu ja olet marginaalissa.
Hyväksy se ja opettele suomea.
Suomessa puhelinkieli on suomi, samoin puhelinoperaattoreiden. Ruotsi on marginaalinen kotikieli, jota voit puhua vaimon kanssa. mutta kaupungilöla ja asioidessa -käytä suomea.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 7.11.2005 11:07 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=40182 ]
YlösRuotsin kielen suosio aidoksi
TS:n pääkirjoituspalstalla oli 26.10. otsikko Ruotsi piti pintansa. Siinä kerrottiin ylioppilaskirjoituksen uudistuksesta ja mainittiin, että pakolliseksi jäi vain äidinkieli.
Pakollisia on toki kolme muutakin. Ne valitaan neljän joukosta, joista siis yhden saa jättää pois. Kokelas joutuu pohtimaan, jättäisikö pois ruotsin, vieraan kielen, matematiikan vai reaalin. Kaikkia näitä on jokainen kokelas lukenut.
Uudistus merkitsee sitä, että ruotsin saa nyt jättää valitsematta, kun se aikaisemmin oli pakollinen. Valinnan mahdollisuuksia on vähän. Jos ruotsin jättää pois, mitä jää jäljelle? Ruotsin valinnaisuus on lähinnä kosmeettinen. Jokainen on sitä joutunut väkisin lukemaan. Jos on vaikeuksia matematiikassa tai reaalissa, valitaan ruotsi. Onkohan se monelle se pienempi paha?
Mainitussa kirjoituksessa mainitaan, että pakkoruotsin poisto ei romahduttanut ruotsin suosiota. Suosiosta ei taida valitettavasti olla kysymys. Pakkoruotsia ei ole poistettu koulutuksen muilta asteilta. Pakko ei merkitse suosiota, kun kielet kuuluvat yleensä valinnaisiin aineisiin. Valinnaisuus takaa sen, että koulut voivat tarjota kieltä tai kieliä, joita halutaan oppia. Se merkitsee myös parempaa oppimismotivaatiota.
Jos halutaan, että ruotsi oikeasti pitää pintansa, se pitäisi tehdä valinnaiseksi kaikessa koulutuksessa. Silloin olisi toivoa saada kouluihin aidosti innostuneita ruotsin opiskelijoita.
Ylioppilaskirjoituksiin voitaisiin tarjota lisää valittavaa. Ruman sanan pakkoruotsi voisi silloin unohtaa.
Marja Leena Lempinen
Julkaistu: Turun Sanomat 9.11.2005 3:05:17
[ turunsanomat.fi | 9.11.2005 3:05 | URL: http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:9:0:0,4:9:1:1:2005-11-09,4:338717,1:0:0:0:0 ]
Ylös
Tämä on ehdottomasti paras
qawsd kirjoitti 18.11 22:31
(lyhennelmä)
Tulkkaan täten keskustelun pääpiirteet:
*Bengt Lindroth:* ...Viimeksi Reykjavikissa Vanhasen englantikaan ei riittänyt, saatikka ruotsi. Kuulijat eivät ymmärtäneet mitään. Pohjoismaitten edustajien ruotsin kielen tai skandinaaviskan puhuminen ei toimi, ja siksi pitäisi osata jotain yhteistä kieltä PN:ssä ja jos se olisi englanti se voisi toimia.
*Martin Saarikangas:* Olen samaa mieltä kuin Lindroth. Itse olen PN:ssa ottanut esiin, että olisi käyntännöllistä ottaa englanti yhteiseksi kieleksi, koska niillä suomalaisilla, joilla ei ole ruotsi äidinkielenä on suuria vaikeuksia muiden kanssa. Samoin tanskalaisilla, islantilaisilla ym.. Tulkkaus maksaa pohjoismaisissa kokouksissa valtavasti. Pitäisi säästää siksi rahaa ottamalla englanti keksustelukieleksi. Euroopassa ja EU:ssa olisi myös oltava joitain yhteisiä kieliä, joita kaikki osaisivat kokouksissa ja keskusteluissa.
*Per Stenbäck:* On kaksi eri asiaa tässä kysymyksessä. Mielestäni Pohjoismaiden Neuvosto voi edelleen ottaa osanottajavaltioiden budjeteista rahat tulkkaukseen.
Simultaanitulkkausta on siis lisättävä....
*Lindroth:* Olen nordisti, haluan puhua suomeakin, mutta Tanskassa ei puhuta suomea sitäkään vähää kuin Ruotsissa.
PN:ssa on lisäksi nykyään maahanmuuttajajäseniäkin, jotka eivät osaa ruotsiakaan, esim. Tanskassa. Siksi englanti on ainoa mahdollinen vaihtoehto
*Saarikangas:* Nuoret PN:ssä, heillä on vaikeuksia, koska he osaavat enimmäkseen englantia, eivätkä ruotsia tai skandinaaviskaa. Pienissä ryhmissä on valtavan vaikea keskustella simultaanitulkkauksen avulla, joten englanti olisi paras. ...
*Stenbäck:* Kieli ei saa olla pääasia PN:ssa, ja on oltava joustava. Mutta ei virallista päätöstä. Jos kielitaitoisia jäseniä ei enää löydy, pitäisi heidän opetella kieliä enemmän, ahkeroida. Ja siitä pitäisi heitä palkita. Miksi tulkit tai englanti? Se voisi tietenkin olla käytännöllistä, ...
*Saarikangas:* Puhun 7 kieltä + norja ja tanska.
Nuorempi sukupolvi ei ymmärrä skandinaaviskaa, kuten vanhemmat, vaan he puhuvat englantia. Tulkkaus ei auta, usein kokouksissa ei ymmärretä toisiaan. ...
*Lindroth:* Englannin puhuminen ei estäisi ruotsin käyttöä. Myös EU:ssa pitäisi olla yksi kieli, jotta se voisi kehittyä. Ranska ja englanti ovat nyt vastakkain. Sekä PN:ssä että EU:ssa on kielikysymyksessä kysymys vallasta....
*Stenbäck:* Jos ruotsi poistetaan, niin lopetetaan sitten saman tien koko Pohjoismaiden Neuvosto! ... jos julistetaan että englanti on ainoa kieli, silloin loppuu kaikki, koska Pohjoismaiden Neuvosto perustuu ruotsinkieliseen kulttuuriin.
*Saarikangas:* Olen ollut 3 v PN:ssa. Pitää ottaa luuta ja lakaista ja uudistaa. ... Tarpeettomat tulkit ja rahareiät pois ja pitää keskittyä ennemmin Itämeren alueen asioihin, uusiin kohteisiin.
*Toimittaja:* Millaiset ovat suomalaisten kielitaidot? Mitä niille pitäisi tehdä, jos poliitikot osaavat kieliä niin huonosti?
*Lindroth:* Pitää saada parempi kieliopetus Suomeen. Mutta kehitystä on tapahtunutkin viimeisen 15 vuoden aikana. Minulle puhutaan paljon paremmin englantia nykyään liikkeissä Suomessa kuin 15 vuotta sitten.
*Stenbäck:* ... Mutta monet meidän poliitikoistamme ovat viime aikoina olleet ruotsinkursseilla ja oppineet hyvin toisen kotimaisen. ... Miten heille nyt kävisi, jos siirryttäisiinkin englantiin, minulle tulee sääli niitä poliitikkojamme, jotka ovat ponnistelleet ruotsintaidon eteen, esim. Kimmo Sasi. Jos alettaisiinkin yhtäkkiä käyttää englantia, niin heidän ahkerointinsa menisi hukkaan, pitäisi ajatella sitäkin puolta.
*Saarikagas:* Esim. islantilaiset eivät ymmärrä keskustelua PN:ssä, olen kokenut. Wärstsilässä vaihdoimme kokonaan englantiin, no problem.
_Nimimerkki " simultaanitulkkaus keskustelusta" 16.11.2005_
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 18.11.2005 22:31 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=40721&m=6 ]
Ylös
Juutilainen valehtelee
Kirjoittanut: Asialinjalainen 31.7.2005 klo 16.47
Juutilainen, Antti: Rinta rinnan. Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939-1944. WSOY: Juva 1997. 250 s.
"Teos on suomenkielisen tutkijan kiihkottomasti ja tieteen puolueettomuuden sääntöjä noudattaen tehty vakavasti otettava tutkimus, joka todistaa...."
...kirjoittajansa valehtelijaksi ja ruotsalaisten kilpeä kiillottamaan ostetuksi "sotahistorioitsijaksi".
Mistä Juutilaisen kiinnostus tähän kysymykseen on peräisin? Miksi hän on lähtenyt vääristelemään ja kaunistelemaan virallista sotahistoriaa nimenomaan suomenruotsalaisten kohdalla?
Sotaveteraani-lehdestä selviää (28.9.93), että suomenruotsalaiset eivät hyväksy virallisen sotahistorian tietoja, vaan ovat perustaneet "projektiryhmän" kirjoituttamaan mieleisensä selvityksen ruotsinkielisten joukkojen toiminnasta sodissamme. Ryhmä määrittelee tehtäväkseen osoittaa, että "suomenruotsalaiset ovat sotineet vähintään yhtä uhrautuvin mielin, kuin kaikki muutkin". Ryhmään kuuluvat Lars Stenström, Carl-Fredrik Meinander, Bror-Erik Sahlstedt, Göran Stjernschantz ja Nils Nykvist. Tämän ryhmän toimeksiannosta Juutilainen kirjoitti ruotsinkielisille heidän mieleisensä sotahistorian.
Vaasalaiset Brage Forssten, Holger Strandberg ja Anders Knip kirjoittavat tästä suomenruotsalaisten ikiomasta sotahistoriasta Reserviläinen-lehdessä (joulukuu -97) Kenttäpostia palstalla, että "Suomenruotsalaiset ovat äskettäin toimittaneet ja julkaisseet omista sotateoistaan oman historian". He selittävät, että sen tiedot eroavat huomattavasti ... virallisen sotahistorian tiedoista ...
[Juutilaisen kirjassa] Sellaiset gloristiset ilmaisut kuin "Tammidivisioona", "sankarirykmentti" ja "Talin tiikerit", osoittavat mutkattomasti, että kauaksi on etäännytty todellisuudesta. Näin runsas jälkiselittely ruotsinkielisillä osoittaa, että todellisuuden vierastaminen on heillä poikkeuksellisen voimakasta.
Lähde: http://www.sci.fi/~eiry/eiry019.html
Virallinen sotahistoria todistaa, että suomenruotsalaisiin ei voitu koskaan luottaa missään tilanteessa. Heidän ei voitu luottaa suorittavan mitään heille annettua sotatehtävää. Suomenruotsalaiset pettivät aina ja joka kerta, systemaattisesti, jos vain pystyivät. Ainoa paikka, jossa eivät pystyneet pettämään, ja jossa suomenruotsalaiset eivät juosseet/karanneet oli Viipurin taistelujen jälkitilanne, jossa edessä oli vesistö ja takana tykistö ja panssarein vahvistettu suomalainen taisteluosasto KIVIPERÄ. Tykistö hoiti torjuntatyön ja taisteluoasto Kiviperä esti suomenruotsalaisten pakenemisen. Tämä oli se Åken sankaritarina suomenruotsalaisista vähän toisesta näkökulmasta!
Seuraavat naurut Åke järjestää asiantuntevalle elokuvayleisölle aiheesta "Talin tiikerit".
Åke muuten on ostettu ruotsalaisella rahalla kiillottamaan suomenruotsalaisten sotasankareiden haarniskaa, kuten Juutilainenkin.
[ suomi24.fi | kielipolitiikkafoorum | 31.7.2005 16:47 | URL: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000009735167 ]
Ylös
Lintujen murhaaminen on ruotsalaisuutta
Kielisoturi kirjoitti 13:12
Se on kovaa kielipolitiikkaa myös. Hesari ja YLE kunnostautuivat mainitsemalla, että "Suomi" metsästää, "suomalaiset" metsästävät.
Ne tahallaan jättivät kertomatta, että pikkulintujen murhaaminen on vahvaa ruotsalaisuutta ja vain sitä. Suomalaisilla ei ole sellaista tapaa.
Ahvenanmaa ja muut ruotsalaisalueet ja niiden ruotsalaiset murhaavat pikkulintuja ja isompiakin.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 16.12.2005 13:12 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=41840 ]
Lintujen murhaaminen on ruotsalaisuutta
sivistyksen taakka kirjoitti 14:23
Matkustelin aikoinani usein Austraaliassa ja tutustuin siihen siksi mielenkiinnon vuoksi vähän paremmin.
Kuulin seuraavanlaisen tarinan.
Joskus aikoinaan kun Austraalia oli rauhoittunut ja sinne lähetetyt rikolliset olivat saaneet oman yhteiskuntajärjestelmänsä toimimaan, muuttui saari mielenkiintoiseksi maaksi asua sivistyneillekin ihmisille.
Sinne muuttikin joukko sivistyneitä englantilaisia herrasmiehiä, jotka olivat tottuneet viettämään aikaansa metsästämällä kettuja.
Austraaliassa vain ei ole kettuja, niinpä nämä sivistyneet herrasmiehet keksivätkin ottaa metsästyskohteekseen pienen alkuasukasrodun, jonka onnistuivatkin sittemmin harrastamaan sukupuuttoon.
Suomenruotsalaisten touhuja seuratessa tulee mieleen samanlainen perusteeton itsensä korottaminen ja kyseenalainen sivistys kuin oli näillä englantilaisilla.
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/reply_fi.jsp?b=kielipolitiikka&t=41840&m=21 ]
Ylös
Näin hurri sortaa
Tietoa kirjoitti 27.12 11:52
[28.10.2002] Ahvenanmaalla syntyi kieliriita Ahvenanmaalla on syntynyt kiivas riita riita suomen kielen opetuksesta. Kymmenien päiväkoti- tai kouluikäisten lasten vanhemmat vaativat opetuksen järjestämistä lapsilleen näiden äidinkielellä eli suomeksi. Maakuntahallitus ei aio muuttaa nykyistä käytäntöä, joten ruotsi säilyy ainoana opetuskielenä.Ahvenanmaalla kymmenet vanhemmat ovat jättäneet kovasanaisen adressin maakuntahallitukselle suomenkielisen opetuksen järjestämiseksi kouluihin ja päiväkoteihin.
Vanhemmat perustelevat vaatimuksiaan muun muassa YK:n lasten oikeuksen julistuksella.
Maakuntahallitus ei kuitenkaan aio muuttaa nykyistä käytäntöä, joten ruotsi säilyy lakiin perustuvana ainoana opetuskielenä. Lain mukaan suomi on valinnainen aine.
Ahvenanmaalla asuu noin 26 000 ihmistä. Heistä noin 1 700 puhuu kotikielenään jotain muuta kuin ruotsia. Suurin osa heistä käyttää äidinkielenään suomea.
Suomesta on viime vuosina tullut maakunnalle taloudellisesti yhä tärkeämpi yhteistyökumppani.
Muutoksen myötä suomeksi pidettävän valinnaiskurssin otti peräti 85 prosenttia oppilaista opetusohjelmaansa.
Muutos on ollut selvä, sillä vielä 1980-luvulla mietittiin, voidaanko jauhopussin kylkeen kirjoittaa sana jauho vai pitäisikö se peittää teipillä ja kirjoittaa päälle mjöl.
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=573 ]
Näin hurri vei suomalaisten maat
Tietoa kirjoitti 27.12 11:58
Kun Ruotsin valta päättyi Suomessa v. 1809 oli Suomi eräs Euroopan köyhimmistä alueista. Ruotsi oli kupannut Suomen kuiviin. Esim. tervakauppaa ei saanut käydä ohi Tukholman.
SUOMEN SOSIALISOINTI ALKOI 1500-luvulla Gustaf Vasa julisti avoimella kirjeellä "kaikki asumattomat erämaat sekä Ruotsissa että Suomessa kruunun omiksi".
Gustaf Vasa nimitti Klemett Henriksson Krookin (Klemetti-kirjuri) Olavinlinnan päälliköksi Savoon ja alkavan suomalaisen asutuspolitiikan toteuttajaksi. Klemett oli syntyperältään uusmaalaista pienrälssiä ja toiminut 1530-luvulla kuninkaan kirjurina ja arkaluontoisissa tiedustelutehtävissä. Klemett oli saanut vaikutteita saksalaisilta kuninkaan kansliassa. Klemett oli naimisissa Mikael Agricolan sisaren kanssa.*PRKK20
Klemett sai vuosina 1543 ja 1544 toistuvia muistutuksia kruunulle epäedullisista taloustoimista hänen annettua talonpoikien ostaa verotavaroitaan liian halpaan hintaan. Hän on siten oletettavasti kohdellut alamaisiaan inhimillisesti, joka ei voinut olla herättämättä närää muussa yläluokassa. Klemett antoi määräyksen Taviniemi-nimisen kuninkaankartanon rakennuttamisesta nykyisen Kuopion tienoille. Vuoden 1545 tileissä saatiin veroina toistasataa hehtolitraa viljaa "kuninkaan erämaissa" kaskia kaataneilta viljelijöiltä. *PRKK21 Klemett oli siten melkoinen manipuloija, sillä mistä Ruotsin kuningas olisi saanut omistusoikeuden karjalaisten ja karjalaisista omaksi heimokseen lohjenneiden savolaisten ikimuistoisiin nautinta-alueisiin?
Viikingit olivat olleet orjakauppiaita. Suomen miehittäjät olivat viikinkien jälkeläisiä. Alkuperäisväestö oli heille vain verotuskohde vailla oikeuksia omaan oikeusperimään. Suomalaiset metsät omistettiin yhteisesti vielä 1700-luvun isojakoon saakka. Kristinuskoa kaupannut kirkko vaati yksityisomistusta, jotta se pystyi järjestämään verotuksensa. Maa oli sen ajan ainoa verotuskohde. Siksi maan yksityisomistus oli väistämätön kristinuskon myötäjäinen. Siitä alkoivat kasvaa tuloerot. Aikaisemmassa suomalaisessa yhteisössä ei ollut köyhiä eikä rikkaita; kaikista huolehdettiin ja kaikki olivat velvollisia osallistumaan kyläyhteisön elannon hankintaan. Miehitysvallan tuoma uusi uskonto oli isku tälle sosiaaliselle yhteisvastuulle.
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=540 ]
Västanfjärdin pojat jatkoivat perinteitä
Tietoa kirjoitti 27.12 12:01
Suomen kuin Ruotsinkin ruotsalaisten osuutta vuonna 1918 suoritetuissa teloituksissa voidaan pitää etnisinä puhdistustoimina. Osa Suomen ja Ruotsin ruotsalaisista tahrasi tuolloin kätensä pahasti suomalaisten vereen. Nyt olisi totuuden sekä anteeksipyynnön vuoro.
Tammi-helmikuun vaihteessa 1918 punakaartit olivat varmistaneet valtansa Helsingissä ja Etelä-Suomen tärkeimmillä paikkakunnilla. Uudellamaalla jäi punaisten selustaan kuitenkin suojeluskuntia, jotka kapinalliset pyrkivät tekemään vaarattomiksi.
Läntisellä Uudellamaalla pääosin ruotsinkieliset valkoiset ryhmittyivät Siuntioon ja Kirkkonummelle, Suitian ja Sigurdsin kartanoiden ympäristöön. Kahakoinnin jälkeen saarretut 467 suojeluskuntalaista antautuivat helmikuun lopulla Ruotsin suurlähetystön välityksellä. Heidät kuljetettiin sotavankeuteen Helsinkiin Liisankadulle ruotsalaiseen lyseoon, jossa heidän olonsa olivat varsin kohtuulliset. Useat vangit allekirjoittivat lupauksen, että he eivät enää taistele punaisia vastaan. Lupaus unohtui, kun vankeus päättyi huhtikuun puolivälissä saksalaisten vallattua Helsingin.
Entiset vangit muodostivat ruotsinkielisen Länsi-Uudenmaan pataljoonan rungon ja sen tukikohta sijaitsi Inkoon Västankvarnissa. Varsinaiseen taistelutoimintaan pataljoona ei näy osallistuneen. Pataljoonaa komensi ruotsalainen Edward Ward ja komppanianpäällikköinä toimivat Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Pataljoonasta muodostettiin retkikuntia, jotka tekivät teloituskiertueita eri puolille Uuttamaata. Tähtäimessä olivat punaiset tai punaisiksi epäillyt ja eräät valkoisetkin suomalaiset. Vihdissä pataljoona teloitti yli 60 paikallista, ja kerrotaan paikallisen suojeluskunnan päällikön joutuneen ajamaan verenhimoiset västankvarnilaiset pois pitäjästä.
Västankvarnin poikien pataljoona kylvi kuolemaa ainakin Inkoossa, Vihdissä ja Nurmijärvellä. Kaikkiaan Länsi-Uudenmaan pataljoona teloitti toukokuussa vähintään 200 miestä ja naista, lähes kaikki suomenkielisiä.
Västankvarnissa istui myös kenttätuomioistuin, jonka johtoon halukkaasti hakeutui lehtimies ja kirjailija Erik Grotenfelt. Aatelismies G. ei ottanut osaa sotatoimiin, mutta teloituksiin sitäkin innokkaammin. Hän osoitti oman todistuksensa mukaan poikkeuksellista armottomuutta, jopa julmuutta toimiessaan punavankien kuulustelijana ja teloitusryhmän päällikkönä. Tunnontuskat lienevät heränneet, sillä seuraavana vuonna Grotenfelt tappoi - itsensä.
Huhtikuun 1918 lopulla Forssaan saapui ruotsinkielisestä saaristosta vapaaehtoisjoukko, jota johti ruotsalainen kreivi Carl August Ehrensvärd. Yksikkö muodosti omista lähinnä ruotsalaisista upseereistaan sotatuomioistuimen. Sotatuomioistuin määräsi yli 200 punaista teloitettavaksi, joista 13 oli naisia ja nuorin vain 16-vuotias.
Rippikirjojen tietoja yhdistämällä Tukkinen on selvittänyt teloitettujen todelliseksi määräksi 260, kaikkiaan kuolleita Forssan seudulla oli 590. Kun tähän lisätään Länsi-Uudellamaalla teloitetut yli 200 suomalaista, kaikkiaan Suomen ja Ruotsin ruotsalaiset teloittivat ainakin 460 suomalaista keväällä 1918.
Lähteet: Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä. Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. Omakustanne, painettu Gummeruksen kirjapainossa Jyväskylässä 1999. Kuvitettu, 160 sivua. ja Tauno Tukkinen: Mäkeen mäkeen vaan. 2001.
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=408 ]
Hurri ei muka "ymmärrä"
Tietoa kirjoitti 27.12 12:07
Posti tilasi uuden liikemerkin,logon. Siinä lukee Posti. Siitäkös RKP:n paskiaiset pillastuivat. Nyt on käynnistetty laajamittainen operaatio jossa RKP vaatii Postia muuttamaan logoaan,liikemerkkiään. Ruotsinkieliset eivät muka ymmärrä,että Posti tarkoittaa Postia. Postin johto on torjunut RKP:n uhkailut ja vaatimukset. Mukaan on vedetty koko ruotsinkielinen lehdistö. Ja RKP:n oma tv-kanava,FST,tietysti. Kaikki voimat mitä löytyy.
Rkp käynnisti myös kampanja Tielaitoksen uutta nimeä -Tietapio-vastaan. Se on suomalainen nimi. Ei käy,että Suomessa valtion yrityksellä olisi suomalainen nimi. Rkp vastustaa suomen kieltä Suomessa.
Siinä rkp onnistui paremmin kuin Postin tapauksessa.
Entä ketja jeesaavat rkp:tä. Esimerkiksi liikenneministeri Sasi. Sasi on tunnettu ahadasmielinen pakkoruotsin kannattaja. Ruotsalainen vaimo ja lapset ruotsalaisessa päivähoidossa Tampereella. Että sellainen suomalainen pitämässä suomalaisten puolia Euroopassa. Pukki kaalimaan vartijana.
Säätyläisyhteiskunnan perinteitä jatkaa kumma kyllä toinenkin tamperelainen. Satu Hassinkin lapset on ruotsinkielisessä päivähoidossa. Molemille tamperelaisille on tärkeää, että 1800-luvun sääty-yhteiskunnan perinteet jatkuvat. Tyhmimpiä on kuitenkin suomalaiset, jotka heitä erehtyvät äänestämään. Kumpikin vastustaa kielten opetuksessa valinnan vapautta. Toinen on stalinisti, toinen porvari. Kumpikin silti sääty-yhteiskunnan perinteiden kannattajia!!
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=756 ]
Hurri vastustaa vapautta Suomessa
Tietoa kirjoitti 27.12 12:10
10 vuotta sitten saatiin aikaiseksi uusi kalastuslaki. Kansan suussa se tunnetaan paremmin nimellä pilkkilaki. Jo tuolloin Rkp ja ruotsinkieliset vaativat,että ruotsinkieliseen saaristoon ei saisi tulla "alempirotuisia" pilkkijöitä. Hävisivät äänestyksen eduskunnassa ja sen ansiosta koko Suomen vesillä saa harrastaa vapaasti pilkkiongintaa. No eihän svedupellet sellaista suvaitse. Nyt Rkp on Enestamin johdolla käynyt vastahyökkäykseen. Höynäytettävänä on kokematon maatalousministeri Tammilehto,joka on saatu uskomaan,että alempirotuiset pilaavat hienot ruotsinkieliset kalavedet. Tavoitteena on muuttaa kalastuslakia siten, että ruotsinkieliseen saaristoon pääsisi kalastamaan vain poikkeustapauksessa. Poikkeustapaukset ovat ruotsinkielisiä tietenkin. Erityisen aktiivi on Korkeammassa hallinto-oikeudesa ollut Västanfjärd-Ekenäsin alueen vesien omistajat. Ovat hävinneet joka juttunsa oikeudessa kun ovat yrittäneet estää _suomalaisia_ pääsemästä kalastamaan pilkkiongella.
Lähde: Kalamies-lehti 4/2002
Ps.Aikoinaan kun edellisen kerran kalastuslaki käsiteltiin eduskunnassa ja RKP vastusti läänikohtaisia pilkkilupia niin Veltto Virtanen tuli eduskuntaan iso haavi mukanaan ja sanoi pyydystävänsä kaikki RiistoKalastusPuolueen edustajat sillä pois ihmisiä kiusmaamasta.
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=387 ]
Suomi-hurrien ryöstösaalis
Tietoa kirjoitti 27.12 12:13
Miksi Ruotsi soti? Koska sotasaalis rikastutti aatelistoa ja koska sodat tarjosivat tärkeimmän uran luomisen mahdollisuuden. (Peter Englund: Berättelsen om en armens undergång,1988) "Elämällään rivimiehet saivat maksaa korkeitten aatelisten upseerien rikkaudet; näitä verestä tahmeita perhevarallisuuksia on säilynyt tähän päivään saakka", hän moralisoi.
Näin syntyivät myös Suomen rikkaat ruotsinkieliset suvut:
Ruotsin kuningas nimitti sotamarsalkka Wittenberg von Debenin, Nyborgin kreiviksi v. 1652 palkkiona toimista Euroopan sotakentillä.Kreivikuntannaksi anettiin hänelle Parikkala ja Uukuniemi.Luxemburgin kokoinen alue, joka ei muka kuulunut kenellekään, kuten kolonistit aina kaikkialla väittävät . Ella af Nyborg on Casimir Ehrnroothin isoäiti. Niin syntyivät Ehrnroothien rikkaudet,ryöstösaaliilla.
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä. (HS 6.5.88.) Minkähän tähden ne ulkomaalaiset nimittelivät.
On huomattava, että kuningas ei kehottanut virkamiehiä luopumaan barbaarisista menetelmistä, vaan antoi historioitsijoille ohjeen vääristellä historiaa. Täsmälleen Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalainen valloittaja-miehittäjä on kirjoittanut suomalaisten historian, jota meillä on kritiikittömästi kopioitu, ja josta suomenruotsalaiset eivät halua luopua vieläkään.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi."
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=522 ]
Näin kalliiksi hurri tulee
Tietoa kirjoitti 27.12 11:54
Helsingissä ruotsinkielisten koulujen kustannukset ovat yli 800 euroa per oppilas suuremmat kuin suomenkielisten oppilaiden kulut.
Sama linja on Espoossa jos ja kun kiinteistökustannukset lasketaan. Miksikö? No kun suomenkieliset on pantu vanhoihin koulukiinteistöihin ja ruotsinkieliset uusiin,joiden ylläpito on kalliimpi.
Lähde: Pääkaupungin Huussis-lehti 24.10.02.
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=65 ]
Onko tämä ylhäältä annettu järjestys?
Tietoa kirjoitti 27.12 12:16
YLE rakensi lupamaksurahoilla Inkooseen tv-maston ulkovallan eli Ruotsin kanavaa varten. Yhteistyössä Ruotsin kanssa YLE:ta painosti tv-maston rakentamiseen Ruotsalainen kansanpuolue.
YLE:ssä äänensä saa kuuluviin joukko ruotsalaisia poliitikkoja, taiteilijoita, muusikoita jne. Tämä ei ole välttämättä sattumaa, vaan aivan tietoista ohjelmiston ruotsalaistamista. YLE maksaa Pohjanlahden taakse isoja korvauksia pelkästään ruotsalaisen musiikin soittamisesta, joten YLE on näemmä ottanut journalistiseksi velvollisuudekseen huolehtia ruotsalaismuusikoitten elintasosta. Esim. ruotsinkielisten alueradioiden musiikista vain 6 % on kotimaista musiikkia. Loput teosto-maksut menevät Ruotsiin. Että se "kotimaisesta kielestä".
Ottaen nämä huomioon olisi kohtuullista, että YLE hankkisi rahoitustaankin Ruotsista eikä aina vaan rasitetummalta Suomen kansalta.
On myös ennenkuulumatonta,että Valtion televisiossa on yhdellä ikuisella hallituspuolueella oma tv-kanava. Berlusconin vaikutusvaltaa Italian televisiokanaviin media uskaltaa pohtia, mutta ruotsalaisen rahan (MTV) ja Ruotsalaisen kansanpuolueen vaikutusvaltaa ei (FST). Mikä toimittajia pelottaa?Demokratiako?
Jos YLE joskus harvoin ottaa esille pakkoruotsikysymyksen (joka koskee suomenkielisiä oppilaitoksia) niin YLE ei kutsukaan _asianosaisia_ keskusteluihin. YLE:n toimittajat kutsuvat tv-studioon ruotsinkielisiä, jotka eivät edes ole opiskelleet suomenkielisessä peruskoulussa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa.(esim. Donner,Lax,Andersson ties ketä)
YLE:n "journalismi" on häpeäksi kaikille ammattitaitoisille ja rehellisille toimittajille.
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=632 ]
Näin hurri otti maat
Tietoa kirjoitti 27.12 12:03
http://www.clarinet.fi/~eskankai/suku/honkola/kirous.htm
"Keskiajan loppuun saakka Keski-Suomi oli vielä asumaton erämaa. Pysyvä asuttaminen alkoi pikkuruhtinaan, Rydboholmin herran Gustaf Vasan, sattumien kautta pohjoismaiden kaikkien aikojen suurimmaksi ulosottomieheksi ja Ruotsin kuninkaaksi ketkotelleen pikkusielun toimesta. Hän sosialisoi Suomea enemmän Stalin Venäjää julistamalla erämaat kruunun haltuun. Gustaf muistutti Stalinia myös siinä, että hän surmautti järjestelmällisesti kaikki hänet valtaan nostaneet valtaherrat näytösoikeudenkäynneissä. Ennen tuota voutien voutia keskisuomalaiset erämaat kuuluivat hämäläisten nautintoalueisiin. Gustaf Vasan julistus oli tyypillinen miehittäjän tekemä alkuperäisasukkaiden ryöstö ja omistusoikeuden mitätöinti, kuten meidän aikanamme vielä tapahtui Afrikassa, mm. Rhodesiassa. Erämaissa käytiin kesäisin kalastamassa erämajoilla. Syksyksi palattiin kalatynnyreiden ja turkisnahkojen kanssa Hämeeseen.
Keskeiset piirteet Gustaf Ericssonin vallankäytöstä ovat samalla kertomus Nils Dackesta. Jos et tunne sitä, ei Sinulla ole edellytyksiä ymmärtää esi-isiemme valintoja ja todellisia asetelmia 1500-luvun maailmassa. Dacken tarinasta ilmenee, kuinka me saimme kovennetun miehityskauden myös tänne Pohjan perille."
[ URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=48 ]
Jippiin kielipolitiikkafoorumin satoa vuodelta 2002.
Ylös
Ruotsin rodunjalostajat
Politikit kirjoitti 21:04
Uusin massiivinen "Kolmannen valtakunnan historia", lajissaan ensimmäinen josta käy todella ilmi kuinka kaikki loppujen lopuksi kävikään, kertoo mm. että rodunjalostuspuuhastelut joihin luuluivat alempiarvoisten pakkosterilisoinnit ja sairaiden murhaamiset eiväty olleetkaan natsien keksintöä, vaan näitä ajatuklsia leviteltiin kaikkialla mapallolla suurena viisautena. Ja kaikkein innostuneimpia niistä olivat sosialidemokraatit ja erityisesti tätä "ehkäisevää terveydenhuoloa" ajoivat Ruotsin "sosiaalisesti ajattelevat lääkärit" ja "kulttuuripoliitikot" ja heitä lähellä olevat sosialidemokraatit.
Kun Saksa oli jo luhistunut jatkoivat ruotsalaiset rotuopillisia puuhastelujaan ja roskaväen karsimista sosialismin nimessä "taantumukselliseten" (esim. kirkko ja oikeisto) vastustuksesta huolimatta.
Michael Burleigh: Kolmas valtakunta, WSOY, 2004, 960 s.
[ jippii.fi | kielipolitiikkafoorum | 26.12.2005 21:04 | URL: http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=42210 ]
Ylös