Sisältö:
» 3.1 Pakkoruotsin historia
» 3.2 Alempirotuiset suomalaiset
» 3.3 Alempirotuiset suomalaiset nykyisten suomenruotsalaisten ajattelussa
» 3.4 Suomalaisten historiaa
» 3.5 Tutkimustietoa suomalaisten historiasta
» 3.6 Uusinta tutkimustietoa suomalaisten historiasta
Pakkoruotsin historia voidaan laskea alkaneeksi jo niiltä ajoilta kun Suomi oli Ruotsin siirtomaa mutta virallisesti tämä katsotaan kuitenkin tapahtuneen 1970-luvulla, kun peruskoulu tuli kansakoulun tilalle ja ruotsinkieli kaikille pakolliseksi oppiaineeksi peruskouluista aina yliopistoihin asti. Nykyisin tiedämme Suomen eläneen silloin ehkä maamme pahimpaa korruptiokautta, jolle on keksitty kotoisempikin termi: suomettuminen.
Jaakko Linnankivi, emeritus opetusneuvos, peruskoulun opetussuunnitelmakomitean 1970 jäsen, Helsinki (HS 22.11.95.):
"Koululainsäädännön koonti- ja tarkistustyö on meneillään. Perusopetuksen tehtävää arvioitaessa pitäisi kuulla riittävästi koulutyön todellisuuden, oppimisen, opetuksen, työ- ja kulttuurielämän sekä kansainvälistymisen asiantuntijoita. Peruskoulun kieliohjelma on aihetta arvioida uudelleen. ... Peruskoulun kahdesta pakollisesta kielestä on kiistelty aikaisemminkin. Hallituksen lakiesityksessä (Koulujärjestelmäksi) ja sivistysvaliokunnan mietinnössä 1968 esitettiin peruskouluun yhtä vierasta kieltä. Koulunuudistustoimikunta ja Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea olivat ehdottaneet samaa. Hallitus vaihtui ja uusi hallitus teki sisäpoliittisen ratkaisun: ruotsin kielestä tuli peruskoulun pakollinen oppiaine."
Vuonna 1964 maalaisliitolle oli vitaalia saada muodostetuksi sen johtama hallitus ja tämä ei ollut mahdollista ilman RKP osallistumista. RKP asetti mukaan tulonsa ehdoksi pakkoruotsin. Maalaisliiton silloinen puheenjohtaja Johannes Virolainen (Ilmeisestikin Kekkosen avulla) 'runnoi' Linnankiven mukaan muut hyväksymään RKP:n triviaalin vaatimuksen. Ja näin pakkoruotsi siis politikoitiin kaikkien demokratian säännösten vastaisesti Suomeen. Johannes Virolainen palkittiinkin pakkoruotsitempustaan Axel Olof Freudenthalin nimeä kantavalla mitalilla myöhemmin. Mainittakoon tässä, että Virolainen on ainoa suomenkielinen nimi mitalin saajien joukossa.
"Suomalaiset luokiteltiin 1700-luvun lopulla mongoleiksi. Mongoliteoriaan liitettiin 1800-luvun lopulla määrite: alempi rotu." (Dosentti Marjatta Hietala Al 20.3.92.)
Ruotsalaiskansallinen liike julisti1800-luvulla: "Ruotsin kieltä puhuva sivistyneistö kuuluu toiseen, lahjakkaaseen ihmisrotuun, suomalaiset ovat vastaisuudessakin kykenemättömiä luovaan henkiseen toimintaan." (Mm. Otava Iso tietosanakirja: Suomalaiskansallinen liike.)
Ruotsalaisuuden liikkeen arvostelu suomenkielisistä väitöskirjoista 1860-luvulla: "Kukahan tahtoisi käyttää aikaa ja nähdä vaivaa näitten kehittymättömällä kielellä kirjoitettujen teosten tutkimiseen."
Det unga Finland (Ruotsalaisuusliikkeen lehti 1800-luvun jälkipuoliskolla): "Elleivät suomalaiset ja unkarilaiset olisi joutuneet kosketukseen sivistyskykyisempien kansojen kanssa, ne olisivat raakalaisimmat kaikista."
Ruotsinkielinen kirjailija, rakennushallituksen yliarkkitehti Jacob Ahrenberg julisti vuosisadan vaihteessa selvää eroavuutta ruotsalaisen ja suomalaisen kansanosan välillä: "Suomalainen rotu oli perinteetön ja sivistyksetön, ruotsalainen se, joka siirsi kulttuuria ja traditiota eteenpäin."
Uskonvahvistusta näille ajatuksille antoi vielä niin myöhään kuin 1930-luvulla Upsalan rotubiologinen laitos. Tove Skuttnabb-Kangas: "Vähemmistökieli ja rasismi", tutkimus (Gaudeamus 1988): "Alempirotuiset suomalaiset eivät ole ruotsalaisille mitään 1800- luvun menneisyyttä. Niin myöhään kun 1922 Ruotsin valtio perusti Upsalaan valtion rotubiologisen laitoksen. Sen tehtävänä oli ylläpitää arjalaisen rodun yliherruutta ja rotupuhtautta. Alempirotuisiksi se määritteli mm. mongolit, saamelaiset ja suomalaiset."
Kustaa Adolfin päivänä marraskuun kuudentena maamme ruotsinkieliset viettävät Ruotsalaisuuden päivää. Aatteellisen pohjan Ruotsalaisuuden päivän vietolle loi Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori Axel Olof Freudenthal (1836-1911). Kivijalkana tälle liikkeelle oli Freudenthalin julistus: "Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa." (L A Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)
Muutama Freudenthalin kiteyttämä ydinkohta Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen aatepohjasta (Puntila):
"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria."
"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla."
"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä koko turaanilainen suku."
"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille."
"Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä."
Axel Olof Freudenthal oli juhlapuhujana ensimmäisessä Ruotsalaisuuden päivän juhlassa vuonna 1908. Henkilöt ja yhteisöt, jotka ansiokkaasti ovat edistäneet Freudenthalin aatetta, palkitaan Axel Olof Freudenthal mitalilla. Vuodesta 1937 alkaen vuoteen 1996 mennessä se on annettu seuraaville:
Axel Olof Freudenthal-medaljen
| I gyllene välor |
| 1994 Rehn Elisabeth |
| I silver | |
| 1937 | |
| Estlander Ernst | |
| Lundström Wilhelm | Göteborg (ordf för Fören För Svenskhetens Bevarande) |
| Rettig von Eric | Åbo |
| Tunberg Sven | |
| Åbo Akademi | (erhöll rätt att inköpa ett ex medaljen) |
| 1938 | |
| Colliander Rafael | Åbo |
| 1941 | |
| Källström Nils | Sverige (ordf för Svenskfinl. Vänner) |
| Haneman Max | Sverige |
| 1942 | |
| Österholm John | Ekenäs |
| 1945 | |
| Born von Ernst | Pernå |
| 1946 | |
| Mörne Arvid | |
| 1948 | |
| Österberg Lars | Stockholm |
| 1950 | |
| Antell Kurt | Helsingfors |
| Ringvall Albinus | Houtskär |
| Spoof Karin | Åbo |
| 1981 | |
| Allardt Erik | Helsingfors,75-årsjubilee |
| Taxell L E | Åbo |
| I brons | |
| 1937 | |
| Hafström Gerhard | Sverige |
| 1944 | |
| Eriksson Julius | Jakobstad |
| 1945 | |
| Sundqvist Edvin | Vasa |
| 1975 | |
| Jernström Frank | Ekenäs |
| 1976 | |
| Frenckell von Erik | Helsingfors |
| Nyman Kuno Fredrik | Helsingfors |
| Häggblom Evald | Åland |
| 1981 | |
| Sten Brage | Vasa |
| Fordell Erik | Karleby, 75-årsjubileet |
| Forsberg John | Vasa, 75-årsjubileet |
| Procope Victor | Helsingfors, 75-årsjubileet |
| Torvalds Meta | Åbo, 75-årsjubileet |
| Ulfens Levi | Helsingfors, 75-årsjubileet |
| 1984 | |
| Virolainen Johannes | Lojo |
| 1986 | |
| Hulden Lars | Borgå, 80-årsjubileet |
| Jakobsson Ole | Jakobstad, 80-årsjubileet |
| Paro Rafael | Helsingfors |
| 1988 | |
| Granberg Harry | Borgå lk |
| 1992 | |
| Nyman Per Henrik | Borgå |
| Snellman Alf | Jakobstad |
| Tallqvist Jarl Olof | Helsingfors |
| 1995 | |
| Siren Olle | Lovisa |
| 1996 | |
| Zilliacus Jutta | Helsingfors |
Åbo Akademi ja nämä henkilöt ovat erityisesti ansioituneet sen tiedon edistämisessä, että "älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vedä vertoja muille kansoille". Siitä he ovat mitalinsa ansainneet.
Erilaisuuttaan korostaakseen ruotsinkieliset pitävät tiukasti kiinni omasta kielestään. Selkeästi he tiedostavat muunkin erilaisuutensa. Freudenthalin oppi alempirotuisista suomalaisista elää voimakkaana.
"Suomenruotsalainen laulelma perustuu ruotsalaiseen laulelmaan, mutta suomalainen laulelma on rillumareikulttuuria", selvitti Barbara Helsingius TV:n Yötä Kohti ohjelmassa 21.11.89.
"Suomalaiset ovat tyhmää kansaa", selitti Casimir Ehrnrooth yhtiönsä eroa Suomen paperiteollisuuden markkinointiyhdistyksestä. (HS 7.4.90.)
Ruotsi on Vivica Bandlerin Eurooppa, selviää hänen haastattelustaan. (HS 1.4.90.) Lisäksi hän innostuneena kertoo, kuinka kansainvälisessä kulttuuriseminaarissa väitettiin, että Suomi tuo aina samoja vanhoja myyttejä ja kliseitä tai venäläistä kulttuuria. "Suomalainen istuu puussa ja vaanii vihollista. Ei suomalainen hevin katso toista ihmistä silmiin", hän lisää omana kommenttinaan.
"Jutta Zilliacus levitti eräällä matkalla YK:n päämajassa käsitystä, että Suomessa vain ruotsia puhuvat ovat sivistyneitä. Suomalaiset ovat moukkia." (Veikko Vennamo: Kulissien takana.)
Mutta käsitys suomalaisten alemmasta rodusta ei ole vain Helsingiuksen, Ehrnroothin, Bandlerin ja Zilliacuksen tietoa. "Komitea pohtimaan suomalaisten suhtautumista pakolaisiin, etteivät ennakkoluulot ja viha eläisi." (Christoffer Taxell syksyllä 1987 Keskustan Edistyksellisen tiedeliiton tilaisuudessa Tampereella.)
"Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava kansainvälisyyteen." (Per Stenbäck TV-uutisissa 16.9.87.)
"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn Siuntiossa 5.1.91. (Al 6.1.91.)
"Hallituksen sivistyspoliittisen ryhmän keskustelut eivät ole olleet niin sivistyneitä, kuin ryhmän nimi vaatisi", arvosteli kansakoulunopettaja Ole Norrback ryhmän muita ministereitä: Lisensiaatti Uosukainen, tohtori Isohookana-Asunmaa, sosionomi Kankaanniemi. (HS 4.2.93.) Näin ruotsinkielisellä ministeritasolla kerrotaan neljän ministerin voimalla alemmasta suomalaisesta ihmisrodusta, ettei totuus unohtuisi.
Sivustatukea tulee Ruotsista: Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92 Helsingissä ruotsalainen kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi jyrkästi sen, että Suomen hallitus edes harkitsee pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi. Mokomat alempirotuiset. (HS 6.3.92.)
"Kaivauksien avulla voidaan selvästi nähdä, että väestö on jostakin syystä siirtynyt voimakkaasti rannikolta jokivarteen. Syynä on ilmeisesti ollut Keski-Ruotsiin 500-luvulla perustettu valtio- organisaatio, jonka ryöstöretkiä väestö on paennut". (Turun yliopiston tutkimus rautakautisesta asutuksesta Kokemäenjoen varrella. Osaraportti 1989.)
Kalevalainen kulttuuri kohtasi ruotsalaiset täällä samalla käsikirjoituksella kuin roomalainen kulttuuri kohtasi samaan aikaan ruotsalaisten heimoveljet vandaalit, joista vandalismi on saanut nimensä. Rooman historiasta: "Vuonna 455 Geiseringin johtamat vandaalit hävittivät Roomaa 14 päivää. Vandaalien hyökkäyksen jälkeen väestö oli niin vähentynyt, että laajat alueet kaupunkia olivat autiona."
Museoviraston tutkija Matti Huurre: Rautakaudella ja historiallisellakin ajalla on maahan yhä tullut siirtolaisia, mutta vain Ahvenanmaan ruotsalaistuminen 800-luvulla jKr. ja rannikon ruotsalaisasutuksen synty 1200-luvulla ovat olleet väestöllisesti merkittäviä. (HS 29.11.94.)
Vuonna 835 keisari Ludvig sai paavin kirjeestä mieluisan uutisen: Finneille eli suomalaisille oli avattu uskon ovi. Kristinusko oli tuotu Suomeen siis jo 400 vuotta ennen kuin ruotsalaiset kristinuskon nimissä katkaisivat ensimmäisen suomalaisen kaulan Aurajoen suussa.. Ruotsalaiset puolestaan toivat Suomeen noidanpolttokulttuurin.
Kronikoitsijat Nestor ja Henrik Lättiläinen tietävät, että suomalaiset hallitsivat kauppateitä Kaspianmereltä Itämeren maihin jo ensimmäisen vuosituhannen alkupuoliskolla. Suomalaiset eivät käyneet sotia. Kauppateitä hallittiin diplomatialla.
Rimbert (k.888), Hampurin-Bremenin arkkipiispa, Pyhän Anskariuksen elämäkerran kirjoittaja, kertoo 800-luvun puolivälissä itämerensuomalaisten kaupungeista, maakuntahallinnosta ja aarteista: "Venäläisille he lähettivät rahaa, kultaa ja muita lahjoja, saadakseen näistä liittolaisia saksalaisia vastaan."
He olivat taitavia merenkulkijoita ja sodankävijöitä, Germaanien ryöstöretkiin he vastasivat peloittavilla vastaiskuilla. sanoo Rimbert. Myöhemmin sellainen vastaisku oli muun muassa Sigtunan hävitys 1187.
Henrik Lättiläinen kertoo kronikassaan 1200-luvun alussa saksalaisten sotaretkestä virolaiseen Suontaustan maakuntaan: "Ryöstösaaliinaan he toivat 4000 lehmää ja härkää. Suur- Karedan kylä Järvmaalla oli siihen aikaan kaunis, iso ja vahvakansainen, kuten kaikki Virumaan ja Järvmaan kylät."
Ensimmäinen historian tuntema suomalainen maanpuolustaja, itsenäisyystaistelija, oli Lalli. Hän tappoi maahan tunkeutuvan valloittajan päällikön, piispa Henrikin. Hämäläiset maanpuolustajat puolestaan tappoivat vastahyökkäyksissään Hämeestä Varsinais-Suomeen Henrikin seuraajan, piispa Rodulfuksen ja ottivat vangiksi tämän seuraajan piispa Folkinuksen.
Birger Jaarlin ristiretkeläisiä vastaan hämäläiset puolustautuivat Hakoisten linnanmäellä v. 1239. Kaksi viikkoa yritettyään ruotsalaiset pääsivät varustukseen veristen taistelujen jälkeen.
Vuonna 1438 alkoi Ylä-Satakunnassa ns. Davidin kapina. Se päättyi seuraavana vuonna Pirkkalan, Kangasalan, Lempäälän, Kyrön ja Sastamalan talonpoikien täydelliseen alistamiseen, sanotaan Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa.
Laaja Nuijasota käytiin 1596-97. Talonpoikien pääjoukon ruotsalaiset löivät Nokialla ja Pohjanmaalla Santavuoren taistelussa. Hämeen nuijamiehet houkuteltiin Padasjoen Nyystölän kylässä sovintoneuvotteluja varten kylän ulkopuolelle. Sitten heidät tapettiin. Savon nuijamiehet houkuteltiin antautumaan sovintoneuvotteluja varten Mikkelin pappilassa. Myös heidät tapettiin kaikki. Tässä sodassa ruotsalaiset teurastivat 3000 talonpoikaa.
Vähitellen ruotsalaisten ylivoima sai voiton. Maanpuolustajat leimattiin rikollisiksi. Raakamaiset valloittajat, vandaalit, kuten roomalaiset heitä nimittivät, kirjoittivat historian. Sen mukaan Lalli oli pahantekijä, joka kärsii ikuisessa kiirastulessa. Suomalaisilla heimoilla oli kaikkea enemmän kuin naapureilla germaaneilla. Kulttuuri rikkaampaa, vauraus suurempaa. Heillä oli mitä kadehtia ja hävittää, mitä himoita ja ryöstää, kaikkea mikä vandaalien vaistoja kiihottaa.
Tutkija Eero Muurimäki 1988:
"Suomalaisten asuma-alueilta löydetyt kivikauden ja pronssikauden esineet osoittavat, että suomalaisilla on noina aikoina ollut kehittyneempi kulttuuri kuin germaaneilla Skandinaviassa."
Dosentti Irmeli Vuorela, ylijohtaja Veikko Lappalainen, HS 17.4.93: "Asutusta Suomessa on ollut ainakin 6000 vuotta eKr., ja se on jatkunut siitä lähtien yhtämittaisesti." Tutkija Matti Huurre, HS 11.10.93: "Suomussalmella vanhin asuinpaikka on 10.000 vuoden takaa." HS 21.8.93, Tiede Ympäristö: Maanviljely tuli Eurooppaan lähi-idästä. Suomalaiset se tavoitti noin 1000 vuotta aikaisemmin kuin germaanit Skandinaviassa. "Suomeen se levisi Virosta ja itäkaakosta." (Dosentti Irmeli Vuorela, HS 20.9.93.)
Arkeologit Jarl Fast ja Milton Nunez, HS 17.8.93: "Vantaan Jokiniemessä maataloutta on harjoitettu ainakin 2500 vuotta eKr." Kehittynyt elinkeino maanviljely on se tekijä ihmiskunnan historiassa, jonka mukana muukin kulttuuri on kehittynyt. "Suomen vanhin asuinpaikka osoittautui rikkaaksi. Lahden Ristolassa asui järven rannalla muutama kymmenen ihmistä 9300 vuotta sitten." Näin sanotaan selvityksessä arkeologi Hannu Takalan johtamista tutkimuksista. (HS 14.10.95.)
Hämeenlinnan Varikonniemen tutkijat Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz, Al 19.8.93: "Hämäläisillä oli kehittynyt yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo esihistoriallisella kaudella." Arkeologi Jarl Fast HS 28.6.90: "Löytyneistä piikivi- ja meripihkaesineistä on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät kauppaa baltien ja kauempanakin asuvien heimojen kanssa jo 5000 vuotta sitten."
Filosofian maisteri Leevi Fagerström, HS 10.7.90: "Samanlaisia löytöjä kuin meillä, on tehty Karjalan alueella, Gotlannissa, Virossa ja ilmeisesti myös Memelin alueella Saksassa. Kulttuuriyhteydet Eurooppaan olivat silloin jo olemassa." Helsingin Yliopiston kulttuuriantropologian professori Matti Sarmela: "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat olleet tämän alueen alkuasukkaita. Vaeltamista on liioiteltu. Myöhemmin tänne on tullut germaaneja, skandinaaveja, virolaisia ja venäläisiä, jotka omaksuivat suomen kielen."
Maailman vanhin säilynyt solmu on löydetty Antreasta v. 1914. Löytöön kuului verkon kohoja, painoja ja verkon kudosta, sekä luusta valmistettu tikari ja nuoli. Esineiden raaka-aineet ja muodot kertovat yhteyksistä paitsi Suomenlahden eteläpuoleiseen Kunda- kulttuuriin ja Karjalan alueelle, myös sopeutumisesta paikallisiin oloihin. Solmu tunnetaan Virosta ja nykyisellään vain suomalaisalueen itäosista. Sen radiohiilipitoisuus pidentää Suomen tunnetun esihistorian 10000 vuoteen. (HS 6.12.93.)
Nämä nykyisten tutkijoiden selvitykset vahvistavat jo mainitun Eero Muurimäen tutkimuksen suomalaisten kehittyneestä kulttuurista. Ne romuttavat täydellisesti sen historiankirjoituksen, jota ruotsalaisen valloittajamiehittäjän toimesta on kirjoitettu ja meidän päiviimme saakka opetettu ja jota Benedict Zilliacus ja Rkp yrittävät ylläpitää vieläkin.
Teoksessa "Suomen varhaishistoria" Oulun yliopiston historian professori Kyösti Julku esittelee nykytutkimuksen tuloksia, jotka kumoavat täydellisesti aikaisemman ruotsalaisväritteisen historiankirjoituksen. (Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys 1992.)
Kaikki arkeologiset löydöt, mitä Suomessa on tehty, koriste- esineet, vaatteet, keramiikka, käyttöesineet ovat nykyisen tutkimuksen mukaan kuuluneet suomalaisten omintakeiseen kulttuuriin. Mahdolliset vieraat vaikutteet niissä ovat peräisin itäisistä kulttuureista. Mitään Skandinaviaan viittaavaa niissä ei ole. Kun tähän kulttuuriin kuuluva esine on löydetty jostakin Tanskasta, on aikaisempi historiakirjoitus leimannut Tanskan tämän esineen alkuperämaaksi. Näin siitä huolimatta, että samoja esinelöytöjä on Suomessa tehty satoja, ja muualla joku yksittäinen tapaus.
Kansallismuseon tutkija Matti Huurre: "Arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet esiin käyttöesineitä, koruja ja aseita, jotka kertovat yhteyksistä eri puolelle Eurooppaa. Etenkin metallikausien erilaiset soljet, ranne- ja kaulakorut kytkeytyvät manner - Euroopan esinehistoriaan."
HS 15.1.95: "Pohjoismaiden merkittävin rautakautinen aarrelöytö on ns. Halikon aarre." Pronssikautisia hautaraunioita, rautakautinen kalmisto, muinaislinna ja uhrikivi.
Uusimpia tutkimustuloksia suomalaisten historiasta esitettiin muun muassa fennougristien maailmankongressissa Jyväskylässä kesällä 1995. Turun yliopiston fonetiikan professori Kalevi Wiik totesi siellä alkukotimme ulottuneen Volgan seuduilta Brittein saarille. (HS 13.8.95.) Wiik esitteli uusimman koosteen arkeologian, geologien ja kielitieteilijöiden tutkimuksista, joissa on tehty eri menetelmin samoja havaintoja. Niiden mukaan olemme siirtyneet Suomeen noin 9000 vuotta sitten etelästä ja idästä seuraten sulavan mannerjään reunaa. Koko Skandinavia oli silloin vielä vahvan mannerjään peitossa. Etelä-Venäjältä Baltiaan ja Tanskan alapuolelle ulottuneella jään reunalla kalastusta ja suurriistan metsästystä harjoittaneet kansat puhuivat kantauralilaista kieltä, josta myöhemmin eriytyi suomalais- ugrilainen kieliryhmä. Vielä 4000 eKr. uralilaista kieltä tai sen tytärkieltä, suomalais-ugrilaista kantakieltä puhuttiin Suomen lisäksi Pohjois-Saksassa, Tanskassa, koko Skandinaviassa, Baltiassa sekä Volgan ja Uralin alueilla.
Professori Pekka Sammallahti: "Suomen ja Viron rannikolla asuneet indoeurooppalaiset väestöryhmät saivat suomalaisugrilaisia vaikutteita ja sulautuivat lopuksi kielellisesti kanta - suomalaisiin."