Sisältö:
» 4.1 Gallupit
» 4.2 Ruotsinkielisten määrä
» 4.3 Kielikartat
» 4.4 Rkp:n kannatus
» 4.5 Freudenthal-mitali
» 4.6 Ruotsinkielisten etuoikeudet
*Mielipidetutkimuksia pakollisesta ruotsista:*
*1990:* Taloustutkimus Oy; suomalaisista 67 % halusi pakkoruotsin vapaaehtoiseksi peruskoulussa.
*1991:* Taloustutkimus Oy; suomalaisista 71 % halusi pakkoruotsin kokonaan pois tai vapaaehtoiseksi peruskoulussa
*1992:* Opetushallitus (M-L Nikki); tutkimus peruskoululaisten, lukiolaisten, lasten vanhempien ja kouluviranomaisten keskuudessa osoitti, että keskimäärin 83 % halusi pakkoruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi.
*1995:* Opetushallitus (Alina Salonen); ruotsin kieli on peruskoululaisten mielestä toiseksi turhin ja kaikkein ikävin oppiaine.
*1997:* Taloustutkimus Oy; pakkoruotsin haluaa pois 72 % suomalaisista.
*1999:* Taloustutkimus Oy; 71 %:n mielestä ruotsin kielen tulisi olla vapaaehtoinen aine.
*2000:* Valitut Palat Oy (Syyskuu 2000); 64 % on sitä mieltä, että pakollinen ruotsi tulisi muuttaa vapaaehtoiseksi.
*2000:* Eurooppalainen "Nuori kansalainen tutkimus" (Brunell & Suutarinen); Miltei puolet suomenkielisten koulujen nuorista olisi valmis muuttamaan Suomen yksikieliseksi maaksi. Suomenkielisten koulujen nuoret ovat puolestaan jyrkempiä vaatiessaan ruotsinkielen opiskelun vapaaehtoistamista (67 %). Ruotsinkielisten koulujen nuorista 37 % suhtautuu asiaan myönteisesti.
*2001:* Valitut Palat Oy (Maaliskuu 2001); yli 97 % piti englantia tärkeimpänä vieraana kielenä, seuraavina olivat saksa (54 %) ja vasta kolmantena pakollinen ruotsi (50 %).
*2001:* Taloustutkimus Oy; 67 % haluaa pakkoruotsin pois peruskoulusta.
*2001:* Suomen vanhempainliitto suosittaa ruotsin kielen opiskelun muuttamista peruskoulussa valinnaiseksi. Pakolla ei liiton mielestä saada ketään oppimaan. Ruotsin kielen opiskelun muuttaminen valinnaiseksi vapauttaisi resursseja Euroopan valtakielten opiskeluun, vanhempainliitto katsoo kannanotossaan.
*2001:* Opetushallitus (KIMMOKE-hanke, loppuraportti); Sekä tutkimusten että arkitiedon perusteella ruotsin opetuksen keskeisenä ongelman näyttäisi olevan oppilaiden kielteinen asennoituminen ja sen myötä motivaatiovaikeudet. Kaikkien ruotsin kielen opiskelumotivaatiota ja ruotsin kieleen kohdistuvia asenteita koskevien tutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia. muihin kieliin verrattuna motivaatio ruotsin opiskeluun näyttää olevan alhaisempi. Ruotsin kielen pakollisuutta kannattavia on ollut vähemmän kuin sitä vastustavia. Opetushallituksen selvitys kertoo, että peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista jopa puolella on ala-arvoiset ruotsinkielentaidot
*2003:* STT; Pakollista toisen kotimaisen kielen opiskelua peruskoulussa kannattaa 56 prosenttia ja vastustaa 42 prosenttia suomalaisista. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettavan pakollisen ruotsin osalta luvut kääntyvät toisin päin. Pakollista ruotsin kirjoittamista vastustaa 58 prosenttia ja kannattaa 39 prosenttia vastanneista.
*2003:* Taloustutkimus Oy; 67 % haluaa pakkoruotsin pois peruskoulusta.
*2004:* Dosentti Osmo Virrankoski; Suuri osa peruskoulun yläasteen oppilaista suhtautuu Suomen ruotsinkieliseen väestöön nurjasti ja osin kielteisesti (tytöistä 14 % ja pojista peräti 40 %). Tutkimuksessa selvitettiin peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten asennoitumista Suomen ruotsinkieliseen väestöön ja ruotsin kielen opiskeluun. Peruskoulun yläasteella ruotsin kielen opiskelua vastusti tytöistä 56 % ja pojista 81 %. Tampereen oppilaat suhtautuivat kielteisimmin Suomen ruotsinkielisiin, Turussa myönteisimmin. Myönteisesti suhtautuvia oli Turussa 30 % ja Tampereella 5 %. Noin puolet oppilaista oli sitä mieltä, että Rkp on epäisänmaallinen.
*2004:* Opetusministeriö; Kysely rehtoreille ylioppilastutkinnon rakennekokeilusta, 91 % halusi uusimuotoisen yo-tutkinnon, missä ei ole pakko kirjoittaa ruotsin kielen koetta.
*2004:* Professori Jan Sundberg; Rkp epäsuosituin puolue suomalaisten mielestä. Peräti 47 % suomenkielisistä suhtautui kielteisesti tai erittäin kielteisesti Rkp:hen.
====================
Taloustutkimus Oy:n mielipidekysely pakollisesta ruotsista 1990-2003 Kysymys: *Pitäisikö ruotsin kielen opetuksen olla vapaaehtoista kaikille suomenkielisille koululaisille?* (Vuosi ja kyllä-vastaneiden suhteellinen osuus prosentteina.)
| 1990 | 66 % |
| 1991 | 66 % |
| 1997 | 72 % |
| 1999 | 71 % |
| 2001 | 67 % |
| 2003 | 67 % |
Neljän viime kyselyn tulokset tarkemmin analysoituna:
Lähde: Taloustutkimus Oy, huhtikuu 2003
Ruotsinkielisten (ja muidenkin) suhteellinen osuus Suomen väestöstä:
| Kieli | Yksikkö | 1900 | 1950 | 1990 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 |
| 31.12 | |||||||||||
| suomi | % | 86,75 | 91,10 | 93,53 | 92,61 | 92,50 | 92,42 | 92,27 | 92,14 | 92,02 | 91,89 |
| ruotsi | % | 12,89 | 8,64 | 5,94 | 5,68 | 5,66 | 5,63 | 5,60 | 5,58 | 5,55 | 5,53 |
| saame | % | 0,06 | 0,06 | 0,03 | 0,03 | 0,03 | 0,03 | 0,03 | 0,03 | 0,03 | 0,03 |
| venäjä | % | 0,29 | 0,12 | 0,08 | 0,45 | 0,50 | 0,54 | 0,60 | 0,64 | 0,67 | 0,71 |
| muu | % | 0,01 | 0,08 | 0,42 | 1,22 | 1,32 | 1,37 | 1,50 | 1,61 | 1,72 | 1,83 |
Lähde: Tilastokeskus
(Klikkaamalla kuvia saat esiin suuremmat versiot.)
Kartassa Suomen ala on jaettu vihreään ja punaiseen siten, että punainen väri vastaa ruotsinkielistä asutusta ja vihreä muuta asutusta. Maa-ala on jaettu niin, että yksittäisen asukkaan vaikutuksen katsotaan vähenevän kotipaikalta mitatun etäisyyden neliössä. Kartalla punertavia alueita voidaan siis todella pitää ruotsinkielisinä, mikäli väestötietojen mukaiset äidinkielimerkinnät pitävät paikkansa.
====================
Ruotsinkielisen väestön sijoittuminen Suomen kartalla
Suomen äidinkieleltään ruotsinkielisestä väestöstä 95,6 % (276979 asukasta) asuu alla olevien kuvien osoittamissa kunnissa. Mukaan kuvaan pääsivät kaikki kunnat, joissa oli yli 460 äidinkieleltään ruotsinkielistä asukasta, yhteensä 57 kuntaa. Ensimmäisessä kuvassa väritys on painotettu siten, että kirkkaamman punaisissa kunnissa asuu enemmän ruotsinkielisiä. Jälkimmäisen kuvan väritystä ei ole painotettu. Suomessa asuu kaikkiaan 289868 äidinkieleltään ruotsinkielistä, joista värityksen ulkopuolelle jää 12998.
Väestötiedot on päivitetty 31.12.2003 ja ne on saatu Tilastokeskuksen taulusta 'Väestötietoja alueittain 1980->'. Värityspohja on lainattu sisäministeriön Suomen aluejaot-sovelluksesta.
|
|
Lähde: Pauli Ojanperä, http://people.cc.jyu.fi/~pasaojan/pakkoruotsi
RKP:n suhteellinen kannatus eduskuntavaaleissa 1945-2003:
| vuosi | % |
| 1945 | 7,9 |
| 1948 | 7,3 |
| 1951 | 7,3 |
| 1954 | 6,8 |
| 1958 | 6,5 |
| 1962 | 6,1 |
| 1966 | 5,7 |
| 1970 | 5,3 |
| 1972 | 5,1 |
| 1975 | 4,7 |
| 1979 | 4,3 |
| 1983 | 4,9 |
| 1987 | 5,6 |
| 1991 | 5,5 |
| 1995 | 5,1 |
| 1999 | 5,1 |
| 2003 | 4,6 |
Lähde: Tilastokeskus
Axel Olof Freudenthal-medaljen:
| I gyllene välor |
| 1994 Rehn Elisabeth |
| I silver | |
| 1937 | |
| Estlander Ernst | |
| Lundström Wilhelm | Göteborg (ordf för Fören För Svenskhetens Bevarande) |
| Rettig von Eric | Åbo |
| Tunberg Sven | |
| Åbo Akademi | (erhöll rätt att inköpa ett ex medaljen) |
| 1938 | |
| Colliander Rafael | Åbo |
| 1941 | |
| Källström Nils | Sverige (ordf för Svenskfinl. Vänner) |
| Haneman Max | Sverige |
| 1942 | |
| Österholm John | Ekenäs |
| 1945 | |
| Born von Ernst | Pernå |
| 1946 | |
| Mörne Arvid | |
| 1948 | |
| Österberg Lars | Stockholm |
| 1950 | |
| Antell Kurt | Helsingfors |
| Ringvall Albinus | Houtskär |
| Spoof Karin | Åbo |
| 1981 | |
| Allardt Erik | Helsingfors,75-årsjubilee |
| Taxell L E | Åbo |
| I brons | |
| 1937 | |
| Hafström Gerhard | Sverige |
| 1944 | |
| Eriksson Julius | Jakobstad |
| 1945 | |
| Sundqvist Edvin | Vasa |
| 1975 | |
| Jernström Frank | Ekenäs |
| 1976 | |
| Frenckell von Erik | Helsingfors |
| Nyman Kuno Fredrik | Helsingfors |
| Häggblom Evald | Åland |
| 1981 | |
| Sten Brage | Vasa |
| Fordell Erik | Karleby, 75-årsjubileet |
| Forsberg John | Vasa, 75-årsjubileet |
| Procope Victor | Helsingfors, 75-årsjubileet |
| Torvalds Meta | Åbo, 75-årsjubileet |
| Ulfens Levi | Helsingfors, 75-årsjubileet |
| 1984 | |
| Virolainen Johannes | Lojo |
| 1986 | |
| Hulden Lars | Borgå, 80-årsjubileet |
| Jakobsson Ole | Jakobstad, 80-årsjubileet |
| Paro Rafael | Helsingfors |
| 1988 | |
| Granberg Harry | Borgå lk |
| 1992 | |
| Nyman Per Henrik | Borgå |
| Snellman Alf | Jakobstad |
| Tallqvist Jarl Olof | Helsingfors |
| 1995 | |
| Siren Olle | Lovisa |
| 1996 | |
| Zilliacus Jutta | Helsingfors |
Lähde: Eiry
Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6. Seitsemän ruotsinkielistä paikkaa jäi siellä täyttämättä, kun samanaikaisesti suomenkielisistä jäi ilman lukiopaikkaa 40 pyrkijää. Syksyllä 1995 pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiin lukioihin pääsi keskimäärin 1,5 numeroa huonommalla keskiarvolla kuin suomenkielisiin lukioihin.
Jatko-opinnoissa sama vielä korostuu: "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89) Mitä tällainen ajattelu käytännössä merkitsee, selviää muun muassa Helsingin yliopiston asiakirjoista. Siellä vuonna 1995 pääsykokeeseen osallistuneita vastauksen jättäneitä pyrkijöitä pääsi opiskelemaan seuraavasti:
| Historia | suomenkielisistä 11 % | ruotsinkielisistä 52 % |
| Filosofia | suomenkielisistä 9 % | ruotsinkielisistä 52 % |
| Biologia | suomenkielisistä 13 % | ruotsinkielisistä 23 % |
Kielellistä syrjintää, joka selittää noita lukuja, osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.
Lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, syrjintä näkyy noitakin lukuja selvemmin. Muun muassa oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %. Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vain 5,6 % ylioppilaista on ruotsinkielisiä. Alla asiantuntijan sekä kielellisen syrjinnän kohteeksi joutuneen opiskelijan mielipiteet tästä asiasta.
Kun Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi."
(HS 23.11.94): Kieleen perustuva syrjintä loukkaa.
Suomenruotsalaisten valituksen huippua ruotsin kielen asemasta Suomessa edustaa Henrik Laxin vuodatus siitä, että hänen ruotsinkielisessä Tammisaaren saaristossa sijaitsevan kesähuvilansa läheisyydessä ollut kaapelitaulu oli suomeksi ja englanniksi, mutta ei ruotsiksi. Ruotsinkielisen ilmaisun puuttuminen loukkaa Laxia syvästi. Minä en päässyt opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon. Jos äidinkieli olisi ollut ruotsi olisin päässyt sisälle. Tällainen kieleen perustuva syrjintä loukkaa minua todella syvästi. Ruotsin kielen asema on Suomessa tarpeettoman hyvä. Ei ole esimerkiksi pelkkä vitsi se, että Hankenin preppauskurssin käynyt saa rahansa takaisin, ellei pääse sisälle. Olisi hyvä, jos viranomaiset selvittäisivät, millaisia etuoikeuksia ruotsinkielisillä on koulutuspaikkojen suhteen. Vaikuttaa siltä, että niitä salataan eikä tietoa saa mistään.
Ruotsinkieliset kuvittelevat, että suomalaisten tulisi käyttää ruotsia siltanaan matkalla Eurooppaan. Se nyt on naurettavuuden huippu. Minä rakennan kaapelikyltistä siltaa Eurooppaan. Siinä on oikeita kielellisiä aineksia.
Suomalaisen on todella opeteltava kieliä pärjätäkseen EU:ssa. Ensimmäisten opittavien kielten joukossa ei suinkaan ole ruotsi vaan englanti, espanja, hollanti, italia, ranska, saksa ja venäjä aakkosjärjestyksessä mainittuna. Ruotsi on suomalaisille yhtä tärkeä kieli kuin suomi on ruotsalaisille.
Annika Virtanen Helsinki
Mari Aaltonen Ylioppilaslehti (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta) toukokuussa -90:
"Pääsykokeissa suomalaisiin tiedekuntiin kaikki saavat vastata omalla äidinkielellään (siis ruotsinkielisetkin) ja kielikoetta ei ole. Jos sen sijaan suomenkielinen ylioppilas pyrkii Åbo Akademiin, Svenska social-och kommunialhögskolaniin, Hankenille tai Helsingin yliopiston jonkin suositun tiedekunnan ruotsinkieliseen kiintiöön, hän joutuu läpäisemään ruotsin kielikokeen ennen kuin saa hakuoikeuden." 26.2 Kielikiintiöistä katkeruutta (HS 14.2.1995)
Hovioikeuden auskultantti Jori Taipale, HS 14.2.1995:
"Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua; ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Reviiriajattelua pahimmillaan ovat ylitiukat kielikokeet ja enimmäiskiintiöt suomenkielisille, jotka olisivat halukkaita opiskelemaan ruotsiksi näissä paikoissa... Räikein esimerkki kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole Norrbackin kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991 junailema 50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa."
Kielikiintiö loukkaa yhdenvertaisuutta. (Oikeuskanslerin lausunto HS 20.5.92):
Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 % eli 20:stä 30:een. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli kiintiön kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen mielestä ei ole oikein, että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla pistemäärällä kuin suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään siten heille kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry korosti, että jo ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen suomenkielistä pyrkijää menetti joka vuosi opiskelupaikkansa ruotsinkielisille. Lisäksi lähes 200 karsiutunutta suomenkielistä pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin heikoin opiskelupaikan saanut ruotsinkielinen.
Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä voidaan arvostella: "Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa voidaan arvioida, että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu vain kielitaitoon sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun", Aalto toteaa.
Vaasan seudulla oppisopimuksia jäljellä vain ruotsinkielisille. (HS 5.5.97):
Vaasa. Äidinkieli ratkaisee Vaasan ympäristössä, pääseekö koulunsa päättävä alle 25-vuotias nuori oppisopimuksen kautta jatkokoulutukseen. Ruotsinkielisten kiintiö on 60 prosenttia alueen oppisopimusten määrästä. Vaasassa suomenkielinen kiintiö täyttyi jo vuoden vaihteessa. Nyt kun koulut ovat loppumassa ja nuoria työntyy sopimusmarkkinoille, on kiintiössä varaa vain ruotsinkielisille. "Äidinkieli ei saisi olla este sopimusten solmimiselle", arvostelee Vaasan alueen koulutustarkastaja Carita Puro. Vaasalaiset haluaisivat yhdistää eri kiintiöt tai edes muuttaa niiden määriä. Opetusministeriön vastaus tiedusteluun on ollut kielteinen. Koulutuspaikkojen jakaantuminen Uudellamaalla v. 1997:
| Koulutuspaikat | Ensisijaisesti hakeneet | Paikkoja hakijamäärästä | |
| suomenkieliset | 20 410 | 41 691 | 49,1 % |
| ruotsinkieliset | 3107 | 3151 | 98,6 % |
Keväällä 1998 Helsingin seudulla lukioon pyrkijöistä pääsi Suomalaisia 76,5 %, ruotsinkielisiä 82,5 %
Tilastokeskus: Korkeakoulutilastot 1985-1989 ja 1990-1995.
Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä kokonaisuudesta on vain 5 %.
Kiintiöillä turvattu yliedustus. Yli puolet uusista opiskelijoista ei saa heti jatko-opiskelupaikkaa. Sen sai vain 39 %: 17 % yliopistoihin, 10 % ammattikorkeakouluihin, 12 % ammatillisiin oppilaitoksiin. (HS 1.10.97.)
Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on n. 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %. Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonompi pääsyvaatimuksen tulos (yhteispisteet todistuksesta ja pääsykokeesta).
Tunnus kuuluisi 1926 syntyneille. (Aamulehti 2.2.2000.)
Viime sotiemme aikana ja sen jälkeen tuli veteraaniasiassa tavaksi lausua, että "veljeä ei jätetä". Tämän johdosta haluankin tuoda esiin ihmetykseni miksi "pikkuveli" unohdettiin, ainakin osittain. Suuri osa 1926 syntyneistä, jotka olivat asepalveluksessa 1944 , jätettiin ilman veteraanitunnusta ja niitä oikeuksia, jotka siihen kuuluvat. Yli 50 vuoden katkeruus, ilman korkoja, saisi vihdoin päättyä. (--) Ahvenanmaa ei ollut edes sodassa, eikä asukkailla ole edes asevelvollisuutta, silti siellä olleet kodinturvajoukot saivat tunnuksen. (--)
Taatto Salminen, Pirkanmaan veteraanit 1926 ry:n sihteeri.
Ruotsinkielisten väestöosuus on 5,6 %, mutta ruotsinkielisten lähetysten osuus Ylen TV-kanavien yhteisestä lähetysajasta on 30 %. Yksi viikko lokakuussa 1995: ruotsinkieliset TV1 + TV2 = 13,5 tuntia + TV4 80 tuntia; suomenkieliset ohjelmat TV1 + TV2 + 236 tuntia.
Uuden digitaali-TV:n Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on ruotsinkielinen. Eli viisiprosenttisen vähemmistön käyttöön kustannetaan ja luovutetaan 20 prosenttia kapasiteetista. Tämä tasa- arvo-oppi merkitsee yhteiskunnan etujen jaossa sitä, että kun suomalaiselle annetaan yksi markka, itäruotsalaiselle annetaan neljä markkaa.
TV:n kohdalta Rkp:n puoluehallitus esitti vaatimuksensa 7.12.98: "TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava." Tässä on selkeäsanainen ukaasi: Suomalaisten on kustannettava 5-prosentttiselle vähemmistölle yhtä paljon maksava palvelu kuin 95-prosenttiselle enemmistöllekin, eli yhdelle ruotsinkieliselle on annettava rahaa yhtä paljon kuin 19:lle suomenkieliselle. Sittemmin liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen teki päätöksen, että uuden digitaali-tv:n Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on ruotsinkielinen.
Tv-lupamaksuja korotettiin 100 markalla.
Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja on korotettu 1.7.2000 lähtien 100 markalla. Se merkitsee sitä, että kun suomenkielinen digi-tv on rahoitettu, meiltä suomalaisilta (95 suomalaista sataa kansalaista kohti), peritään yhteensä 9500 markkaa, että lisäksi saadaan oma digitaalikanava viidelle itäruotsalaiselle (ruotsinkieliselle), jotka itse panevat likoon yhteensä 500 markkaa.
Jatkuvissa käyttökustannuksissa se merkitsee vastaavasti sitä, että 5-prosenttinen kielivähemmistö aiheuttaa 20 prosenttia kustannuksista, mutta maksaa vain väestöosuuttaan vastaavan 5 prosenttia. Me suomalaiset siis kustannamme käytännöllisesti katsoen kokonaan ruotsinkielisille oman erillisen digitaali-kanavan ja maksamme jatkuvasti 75 prosenttia ruotsinkielisten oman erityisohjelman käyttökustannuksista; siitä, että he voivat "keskittyä illan parhaaseen katseluaikaan" omakieliseen lähetykseen.
Korkeakouluopetus tuli 1970-luvulla kokonaan valtion vastuulle. Siitä alkaen on vuosittain satoja suomenkielisiä jäänyt ilman opiskelupaikkaa, kun paikat on annettu heitä huonommin koulussa menestyneille ruotsinkielisille. Tällaisella perustuslain vastaisella menettelyllä on viimeisen 25 vuoden aikana jätetty ilman opiskelupaikkaa yli 10000 suomenkielistä opiskelijaa. Jokaisesta 100 markasta, joka opetuksen järjestämiseen käytetään, suomalaiset maksavat 95 markkaa. Kysymyksessä on siis miljardiluokan tulonsiirto suomalaisilta ruotsinkielisille
Valtion yksityistäessä omaisuuttaan - muun muassa Soneraa - takaa Ahvenanmaan itsehallintolaki, että 0,45 prosenttia valtion saamista osaketuloista siirtyy automaattisesti Ahvenanmaalle.
Soneraa on tähän mennessä myyty 39,4 miljardin markan arvosta. Ahvenanmaa on saanut siitä 177 miljoonaa markkaa, eli 6950 markkaa asukasta kohden. Jos Sonera kokonaan myydään, siitä tulee nykyisen kurssin (200 miljardia markkaa) mukaan Ahvenanmaan osuudeksi 900 miljoonaa markkaa, eli 35.200 markkaa henkeä kohti.
Kun Suomelle jäävä osuus käytetään esim. velan maksamiseen, kuten on suunniteltu, valtion talous paranee, josta hyötyvät myös ahvenanmaalaiset kuten suomalaisetkin, mutta jokaisen taskuun jää koskemattomaksi tuo 35.200 markkaa nettoa. Nelihenkiselle perheelle se merkitsee 140.800 markkaa. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, säätää perustuslaki. Suomalaiselle perheelle nuo potit vain eivät tipu. Kun otetaan mukaan muita valtion yrityksiä, mm. Enso ja Fortum (Neste, Imatran voima), joiden osakkeita on myyty, nousee ahvenanmaalaisten jättipotit kenties kaksinkertaisiksi. Asiantilan mielettömyys vielä lisääntyy, kun muistetaan, että Ahvenanmaa hoitaa omaa talouttaan (mm. laivayhtiöt) osallistumatta millään tavalla manner - Suomen yritysten kasvattamiseen.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö korostaa, että kyse on lakisääteisestä asiasta.
- Myönnettäköön, että silloin kun Ahvenannmmaan itsehallintolaki on säädetty, niin tällaisia valtion tuloja ja varsinkaan näin isoja summia ei varmaankaan ole tuolloin osattu ajatella, hän toteaa. - Mutta toisaalta täytyy kyllä kokemuksesta sanoa, että jos kovin suurella innolla lähdetään näitä kysymyksiä sorkkimaan, niin ei valtio siinä yleensä ole voitolle jäänyt, naurahtaa Niinistö.
Kuka säätää Suomen lait. Eduskunta vaiko Ahvenanmaan maakuntahallitus. Pääministerin sijainen vähättelee eduskunnan valtaa ja varottelee sitä "kovin suuresta innosta". Hän luovuttaa eduskunnalle kuuluvan vallan varsin keveästi Ahvenanmaan maakuntahallitukselle. Miten on. Ajaako Ahvenanmaan itsehallintolaki perustuslain edelle. Pitäisikö kansanedustajien puuttua Niinistön käsityksiin lainsäädäntävallasta.
Kaksikielisyyden aiheuttamat viralliset hallintokulut (rutiinikulut) ovat miljardeja markkoja vuodessa. Lisäksi tulee satunnaiset kulut. Pelkästään Eta-sopimuksen käännöstyössä on oikeusministeriössä ollut palkattuna vuodesta 1991 alkaen yli 40 henkilöä. Työssä "yötä päivää", kuten yksikön johtaja sanoo. (Aamuleti 3.1.94.) Puolet työstä on aiheutunut ruotsinnoksesta. Tämä lisäksi tulee nelinkertainen käännöstyö, jonka EU aiheuttaa.
Väestösuhteen mukaan ruotsinkielisiä virkamiehiä tulisi olla valtion hallinnossa 5.6 prosenttia. Siitä syystä, että he eivät kykene suorittamaan samoja vaatimuksia kuin suomalaiset, heidät hyväksytään kiintiöperusteella kautta linjan opiskelemaan suomalaisia huonommilla sisäänpääsyvaatimuksilla.
(HS 23.6.89) "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan."
Näin ruotsinkieliset on virallisesti todettu henkisiltä kyvyiltään heikommiksi kuin suomalaiset, joten heidän mahdollisuutensa tulla valituksi virkoja täytettäessä ovat vastaavasti huonommat. Heidän osuutensa virkakoneistossa tulisi siis olla tuota 5.6 prosentin väestöosuuttakin vähäisempi.
Miten mahtaa olla esimerkiksi oikeusministeriössä, jossa oikeudenmukaisuuden pitäisi olla hyvin toteutunut. Onko siellä etuoikeutettuja. Onko siellä korkeammilla virkapaikoilla enemmän ruotsinkielisiä kuin heidän kyvykkyytensä ja suhteellinen osuutensa edellyttäisi.
Lähde: Eiry
